rakkauden tunne puolisoa kohtaan voi hävitä,sen voi myös saada takaisin!

[rosalind]

Koin liian monta pettymystä kun tulin seksuaalisesti torjutuksi kaksi vuotta,eikä mies liioin puhunut kanssani asiasta, jos itse puhuin tunteista mies oli vaan hiljaa(koin kauan ettei hän välitä ollenkaan) silloin harvoin kun seksiä oli se oli niin että mies pikaisesti tyydytti itsensä.

Lopulta olin todella pettynyt ja vihainen(eritoten siihen ettei koskaan puhuttu ongelmista/tunteista/mistään mikä liittyi suhteeseemme se oli mahdotonta koska mies sulki mut itsensä ulkopuolelle kokonaan vain pinnallinen keskustelu onnistu,eikä se riittänyt minulle). Lopulta rakkauden tunne hävisi olin vain vihainen.käskin miehen lähteä,mies lähti.

Jossain vaiheessa tajusin että oikeastihan rakastan vielä miestäni ja kaipasin häntä, yritin lähestyä uudelleen mutta mies olikin päättänyt ettei halua olal aknssani,ehdotin pariterapiaa jne. Mies vaan torjui ja torjui,ei saanut edes halata.

Pikku hiljaa välit lähentyi,lopulta sain miehen lähtemään pariterapeuti luo

3käynnin jälkeen seksielämä oli parempaa kuin koskaan, mies huomioi tunteitani ja yritti puhua omistaan(yrittää).. mies rakastaa minua ja minä häntä, olemme onnellisempia nyt kuin moneen moneen vuoteen.

rakkauden voi siis löytää uudelleen mahdottomassakin tilanteessa..

 

[Catida]

Hienoa kuulla kerrankin tällainen kertomus ainaisten "kasvoimme erillemme/ vaihtamalla paranee"-juttujen sijaan! Ja mahtavaa jos terapiasta on noin nopeasti löytynyt apua yhteyden palauttamiseen. Paljon tsemppiä teille jatkoon

 

[rosalind]

käynnit siis jatkuu edelleen. Voin suositella

 

[rosalind]

kiitos

 

[vierass.]

Onnea teille! Mä en edes halua syvällisempää rakkauden tunnetta takaisin koska se tarkoittaisi että pettymykset tuntuisivat entistä pahemmalta. Eletään tasapainossa ja perustyytyväisinä mutta jos mulla joku ongelma niin mieheltä turha odottaa isompaa tukea, nykyään haenkin henkisen tukeni muualta.

 

[rosalind]

Onnea teille! Mä en edes halua syvällisempää rakkauden tunnetta takaisin koska se tarkoittaisi että pettymykset tuntuisivat entistä pahemmalta. Eletään tasapainossa ja perustyytyväisinä mutta jos mulla joku ongelma niin mieheltä turha odottaa isompaa tukea, nykyään haenkin henkisen tukeni muualta.

noin minäkin olisin aiemmin ajatellut. Koin että mies ei välitä yhtään, oikeasti osa miehen käytöksestä johtui siitä että kun hän ei tiennyt mitä tehdä/sanoa,ei tehnyt mitään. Osa taas siitä että hän vaan oli eikä ajatellut juurikaan. Osa siitä että mies koki että minä vihaan häntä ja hän reagoi siihen!

Kaikenkaikkiaan isoin ongelma oli kuitenkin se että asioista ei keskusteltu syvällisesti ikinä, oli vain oletuksia ja niihin reagointia. Pariterapia voisi auttaa teilläkin miestä avaamaan silmät ja muutenkin (meilläkin kuitenkin jatkoi monta vuotta se että koin jääväni henkisesti ihan yksin,enään siitä ei tarvitse kärsiä)