Mies ei halua minua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "alkup."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"alkup."

Vieras
Hänellä on aina syksyisin kausi/kausia, jolloin mieli on maassa, ahdistaa ja masentaa. Siihen kuuluu myös haluttomuutta. Nyt jakso on vaan venynyt ja pitkittynyt, ollaan harrastettu seksiä muutaman kerran, mutta hänellä on laskenut eikä hommaa olla pystytty hoitamaan loppuun asti.
Mulla on syytöksiä itteeni kohtaan; olen liian lihava, en tunnu hyvältä, en ole tarpeeks aktiivinen tms. Mies kieltää nämä kaikki. Suhteessa on myös ollut ongelmia (ei pettämisiä ), jotka kuulemma myös vaikuttaa hänen mieleensä ja haluihinsa.

Pelottaa, että jos hän ei enää mua koskaan haluakaan. Suhdetta takana kymmenen vuotta.
 
jos et ite hyväksy ittees niin se heijastuu varautuneisuutena seksielämässä. Kato peiliin ja mieti panisitko sitä joka sieltä näkyy, jos et niin tee ittelles jotain että oot edes omasta mielestäs haluttava!!
 
[QUOTE="hullu";22721263]jos et ite hyväksy ittees niin se heijastuu varautuneisuutena seksielämässä. Kato peiliin ja mieti panisitko sitä joka sieltä näkyy, jos et niin tee ittelles jotain että oot edes omasta mielestäs haluttava!![/QUOTE]

En hyväksy, en ole koskaan hyväksynyt. Mutta mies kyllä hyväksyy, ei hän "pane" mua sen vuoksi miltä näytän.
 
Miehen kannattaisi mennä lääkäriin. Lääkäri luultavasti käskisi hänen täyttää masennustestin ja sitten ohjaisi eteenpäin siitä.

Tiedän, ja hän tietää sen itsekin. Mutta kun ei tiedä että minne lääkäriin. Työterveyshuoltoon vai päivystykseen. Vai omalääkärille. Monta vuotta hän on jo sitä miettinyt, mutta silti ei saa aikaiseksi. Kuten en minäkään, kai tässä molemmat joutais jonkun ammattilaisen juttusille.
 
Onko miehelläsi huono itsetunto? Ylipainoa? Tupakointia? Kaikki nuo vaikuttaa potenssiin, mutta myös se päällä oleva masennus. Jos miehesi sanoo, ettei vika ole sinussa, usko häntä. Ei hän olisi ollut kanssasi kymmentä vuotta, jos hän ei pitäisi sinua haluttavana. Tuskin hän olisi näin kauaa teeskennellyt.
 
[QUOTE="alkup.";22723131]Tiedän, ja hän tietää sen itsekin. Mutta kun ei tiedä että minne lääkäriin. Työterveyshuoltoon vai päivystykseen. Vai omalääkärille. Monta vuotta hän on jo sitä miettinyt, mutta silti ei saa aikaiseksi. Kuten en minäkään, kai tässä molemmat joutais jonkun ammattilaisen juttusille.[/QUOTE]


Pääasia kai mennä johonkin. Työterveyslääkäriä ehkä kiinnostaa siinä vaiheessa, kun alkaa häiritä työntekoa... Mä olen mennyt masennuksen takia ihan terveyskeskuslääkärille, varannut ajan. Tosin mua autto jo ihan muutama keskustelukerta psyk. sairaanhoitajan kanssa.
 
Onko miehelläsi huono itsetunto? Ylipainoa? Tupakointia? Kaikki nuo vaikuttaa potenssiin, mutta myös se päällä oleva masennus. Jos miehesi sanoo, ettei vika ole sinussa, usko häntä. Ei hän olisi ollut kanssasi kymmentä vuotta, jos hän ei pitäisi sinua haluttavana. Tuskin hän olisi näin kauaa teeskennellyt.

Eikä hän pystyis teeskentelemään. Itsetunto on aika ajoin huono, ei ylipainoa eikä tupakoi. Henkistä puolta tää on enemmän. Kirjoitti mulle pitkän kirjeenkin pari viikkoa sitten, kun ei tunne oikein mitään. :(
 
[QUOTE="alkup.";22723131]Tiedän, ja hän tietää sen itsekin. Mutta kun ei tiedä että minne lääkäriin. Työterveyshuoltoon vai päivystykseen. Vai omalääkärille. Monta vuotta hän on jo sitä miettinyt, mutta silti ei saa aikaiseksi. Kuten en minäkään, kai tässä molemmat joutais jonkun ammattilaisen juttusille.[/QUOTE]

No ei tuo musta ainakaan päivystysasia ole. Työterveyslääkärille menisin.
 
[QUOTE="alkup.";22723171]Eikä hän pystyis teeskentelemään. Itsetunto on aika ajoin huono, ei ylipainoa eikä tupakoi. Henkistä puolta tää on enemmän. Kirjoitti mulle pitkän kirjeenkin pari viikkoa sitten, kun ei tunne oikein mitään. :([/QUOTE]

Työterveyslääkäri tai sitten omalääkäri, kumman hän itse tuntee luontevammaksi. Mutta ehdottomasti pitäisi mennä! Se ensimmäinen askel on aina se kaikkein vaikein. Muistan kun itse pitkin sitä vaikka kuinka kauan, vaikka selvästi olin avun tarpeessa. Se eka puhelinsoitto, se kun piti kertoa, että mulla on paha olla ja tarvitsen apua.... Se oli se vaikein osuus. Sen jälkeen kaikki olikin jo ihan helppoa :).
 
Työterveyslääkäri tai sitten omalääkäri, kumman hän itse tuntee luontevammaksi. Mutta ehdottomasti pitäisi mennä! Se ensimmäinen askel on aina se kaikkein vaikein. Muistan kun itse pitkin sitä vaikka kuinka kauan, vaikka selvästi olin avun tarpeessa. Se eka puhelinsoitto, se kun piti kertoa, että mulla on paha olla ja tarvitsen apua.... Se oli se vaikein osuus. Sen jälkeen kaikki olikin jo ihan helppoa :).

Kiitos. Jospa hän saisi tällä kertaa aikaiseksi. Mutta kohta (?) jos alkaa taas tuntumaan paremmalta, niin sitten se taas jää. Ahdistavaa. Tiedän, että itsekin tarttisin apua tähän harhaisuuteeni ja luottamuspulaani.
 

Yhteistyössä