mies ei halua enää lapsia

[kohtalotovereita]

Olemme jo seurustelun alkuaikoina jutelleet, että kaksi olisi hyvä määrä lapsia, jos vaan luoja suo. Ja nyt olemme saaneet kaksi suloista lasta. Olin 100%:sti varma toista odottaessani, että tämän jälkeen en "halua" lisää lapsia. Raskausaika oli hankala, olin huonossa kunnossa. Olen vauva-aikoina ollut todella väsynytkin kaikin puolin. Miehelleni olisi riittänyt yksikin lapsi. Mutta nyt minä olen ongelma. Siis kun EHKÄ haluaisinkin vielä lisää lapsia, vaikka taloudellisesti se mahdotonta ja ikääkin on.(Ystäväni alkavat nyt olemaan raskaana, johtuukohan se siitä?) Mies ei OIKEASTI enää halua(kunnioitan häntä valinnassaan) ja johan sen järkikin sanoo, että jos vain toinen haluaisi lapsia lisää niin eihän se toimi. Miten osaisin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa vauvahaaveet? Jos ajattelen järjellä niin tämä lukumäärä on meille hyvä, mutta tunteet vellovat siellä sun täällä. Onko täällä ketään, joka voisi kertoa omista kokemuksistaan? Ahdistaa, kun ajatukset pyörivät VAIN vauvoissa.

 

[taustalla]

Siis kun EHKÄ haluaisinkin vielä lisää lapsia, vaikka taloudellisesti se mahdotonta ja ikääkin on.(Ystäväni alkavat nyt olemaan raskaana, johtuukohan se siitä?)

Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Käykö kumpikin töissä, ts taloudellinen tilanne? Ystävien tilanne varmaan vaikuttaa. Jos et ole kovin lähellä neljääkymmentä aikaa vielä on.

 

[HeMa05 harmaana]

meillä nyt yksi lapsi,haluan its ainakin vielä yhden.miehestä en tiedä.ahdistaa kun ei tiedä jos mies ei koskaan enää halua lapsia.

 

[taustalla]

\

Siis kun EHKÄ haluaisinkin vielä lisää lapsia, vaikka taloudellisesti se mahdotonta ja ikääkin on.(Ystäväni alkavat nyt olemaan raskaana, johtuukohan se siitä?)

Eikö kannattaisi kuitenkin olla 100% varma että haluaa vielä lapsen eikä ehkä haluaa? Ja tuo taloudellisestikin mahdotonta kannattaisi hoitaa kuntoon. vaikkei se vauva miljoonia tarvikkaan mutta silti vakaan tulevaisuuuden.ja mahtaakohan johtua pitkälti tuosta kun kaveritkin rupeavat olemaan raskaana??

 

[taustalla]

\

Olemme jo seurustelun alkuaikoina jutelleet, että kaksi olisi hyvä määrä lapsia, jos vaan luoja suo. Ja nyt olemme saaneet kaksi suloista lasta. Olin 100%:sti varma toista odottaessani, että tämän jälkeen en "halua" lisää lapsia. Raskausaika oli hankala, olin huonossa kunnossa. Olen vauva-aikoina ollut todella väsynytkin kaikin puolin. Miehelleni olisi riittänyt yksikin lapsi. Mutta nyt minä olen ongelma. Siis kun EHKÄ haluaisinkin vielä lisää lapsia, vaikka taloudellisesti se mahdotonta ja ikääkin on.(Ystäväni alkavat nyt olemaan raskaana, johtuukohan se siitä?) Mies ei OIKEASTI enää halua(kunnioitan häntä valinnassaan) ja johan sen järkikin sanoo, että jos vain toinen haluaisi lapsia lisää niin eihän se toimi. Miten osaisin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa vauvahaaveet? Jos ajattelen järjellä niin tämä lukumäärä on meille hyvä, mutta tunteet vellovat siellä sun täällä. Onko täällä ketään, joka voisi kertoa omista kokemuksistaan? Ahdistaa, kun ajatukset pyörivät VAIN vauvoissa.

Ihan just kuin omasta suustani tämä tarina. Ajatuksissa on koko ajan joka päivä, kolmas lapsi...

 

[kohtalotovereita]

\

\

Siis kun EHKÄ haluaisinkin vielä lisää lapsia, vaikka taloudellisesti se mahdotonta ja ikääkin on.(Ystäväni alkavat nyt olemaan raskaana, johtuukohan se siitä?)

Eikö kannattaisi kuitenkin olla 100% varma että haluaa vielä lapsen eikä ehkä haluaa? Ja tuo taloudellisestikin mahdotonta kannattaisi hoitaa kuntoon. vaikkei se vauva miljoonia tarvikkaan mutta silti vakaan tulevaisuuuden.ja mahtaakohan johtua pitkälti tuosta kun kaveritkin rupeavat olemaan raskaana??

Juuri siksi tänne alkujaan kirjoitinkin Ajatukseni ovat niin keskeneräiset ja sekavat, siksipä juuri halusin kuulla muiden mielipiteitä. Jos ei selvinnyt niin se on hankalinta kun mies ei oikeasti halua lisää lapsia ja itselleni se ei olekkaan selvää. :hug: Ja varmaan tämä tilanne onkin nyt päällä kun kaverit alkaa saamaan lapsia. Eli edelleen toivon saavani vastauksia KOHTALOTOVEREILTA eli miten heillä on tilanne mennyt ohi. Tuskin kaikissa parisuhteissa kuitenkaan on selvää, että molemmat haluavat tasan kaksi tai tasan kolme lasta. :flower:

 

[yksin yhdessä]

Haluan nyt kertoa oman tarinani.
Tapasin mieheni 6v.sitten ollessani jo pienen pojan yh, ja aloimme seurustella.Missään vaiheessa emme puhuneet perheenlisistä,koska mieheni oli tosi lapsellinen ja eli vielä aika kovaa meno vaihetta.Olimme silloin vähän yli kakskymppisiä.
Neljän vuoden seurustelun jälkeen erosimme väliaikaisesti ja takaisin yhteen palattumme en aloittanut enää uudestaan pillereiden syöntiä.Kaikessa lapsellisuudessani kuvittelin että mahdollisen vauvan myötä meistä tulee hieno rakastava perhe,mutta erehdyin tietysti.
Mieheni ei puhunut minulle raskaudesta tai vauvasta ensimmäiseen viiteen kuukauteen,ja alkoi taas viihtyä kapakassa kavereitten kanssa.Minä kestin yksin kotona ajatellen että olenhan pärjännyt ennenkin yksinhuoltajana niin miksen nytkin,jos ero tulee.
Mutta pikkuhiljaa hän sopeutui ajatukseen ja oli jopa synnytyksessä mukana,nyt rakastaa poikaamme yli kaiken.
Lapsen synnyttyä hän sanoi minulle että tämä on sitten viimeinen.
Nyt kävi sitten niin että tulin kesällä taas raskaaksi,ja olen nyt rv,15,ja mieheni suhtautuminen on ihan yhtä kylmä kuin ed.kerralla.On sanonut minulle ettei hän halua eikä jaksa enää sitä vauvarumbaa,mutta muuten emme ole asiasta keskustelleet.En selosta hänelle neuvolakäyntejä enkä muitakaan tuntemuksiani.Olen täydellisen yksin tässä tilanteessa.
Haluan tätä lasta enkä hetkeäkään ole ajatellut että olisin luopunut tästä,kaksi aikaisempaa tekee tästä luonnollisin asian mutta sitäkin rankemman.Jos jään taas yksin heidän kanssaan,taitaa hukka minut periä.
En osaa neuvoa sinua muuten kun kehottaa kuuntelemaan sydämesi ääntä.Onko vauvankaipuusi kovempi kuin rakkaus mieheesi vai saisitko vielä miehesi pään kääntyään?
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin,asioilla on tapana järjestyä!

 

[taustalla]

Mies pystyy niitä saamaan vaikka 40-v., jos jäät odottamaan tai taivut miehesi tahtoon (jos siis haluat toisen), sinulle voi tulla hankaluuksia silloin, jos muuttaa mielensä vasta myöhään. Kuinka kiire asialla on? Voiko antaa asian olla? Mikä ehkäisy on ja kuinka tarkkoja olette sen suhteen?

 

[kohtalotovereita]

\

Mies pystyy niitä saamaan vaikka 40-v., jos jäät odottamaan tai taivut miehesi tahtoon (jos siis haluat toisen), sinulle voi tulla hankaluuksia silloin, jos muuttaa mielensä vasta myöhään. Kuinka kiire asialla on? Voiko antaa asian olla? Mikä ehkäisy on ja kuinka tarkkoja olette sen suhteen?

"Ongelman" ydin on se, että mies EI enää halua lapsia. Vaikka olisimme 20-30 vuotiaita niin asia olisi niin. Haluan elää mieheni kanssa ja kunnioittaa hänen mielipidettään eli hyväksyä sen ilman "sarvia ja hampaita". Mietin vain, miten pääsisin tämän oman ajatukseni yli, että jos haluankin vielä kolmannen. Olin ennen aivan varma, että kaksi on hyvä meille. Ja jos saisin kolmannen, haluaisinko taas neljännen...Onko naisella aina vauvan kaipuu? Minun pitäisi antaa asian vain olla, järki sanoo niin. Olemme erittäin tarkkoja ehkäisyn suhteen. Syön pillereitä. Enkä tiedä, että jos mies ei olisi kolmannen suhteen niin ehdoton niin pyörittelisinkö asiaa mielessäni näin. Yritän selvitellä, että jos toinen sanoisi että joo niin sanoisinko itse silloin, että ei! On niin hankalaa :ashamed:

 

[taustalla]

[
[/quote]
"Ongelman" ydin on se, että mies EI enää halua lapsia. Vaikka olisimme 20-30 vuotiaita niin asia olisi niin. Haluan elää mieheni kanssa ja kunnioittaa hänen mielipidettään

Monen mieli voi muuttua matkalla, mutta naisella pelivaraa ei ole odotella niin pitkälle kuin miehellä.

eli hyväksyä sen ilman "sarvia ja hampaita". Mietin vain, miten pääsisin tämän oman ajatukseni yli, että jos haluankin vielä kolmannen. Olin ennen aivan varma, että kaksi on hyvä meille. Ja jos saisin kolmannen, haluaisinko taas neljännen...Onko naisella aina vauvan kaipuu?

En usko. Tosin näillä palstoilla pn todellisia suurperheellisiä, jotka jo kuopuksen ollessa vauva kaipaavat jo uutta.

Minun pitäisi antaa asian vain olla, järki sanoo niin. Olemme erittäin tarkkoja ehkäisyn suhteen. Syön pillereitä. Enkä tiedä, että jos mies ei olisi kolmannen suhteen niin ehdoton niin pyörittelisinkö asiaa mielessäni näin. Yritän selvitellä, että jos toinen sanoisi että joo niin sanoisinko itse silloin, että ei! On niin hankalaa :ashamed:
[/quote]
Jos et itsekään ole varma, niin anna asian hautua. Vai mitä olisit valmis tekemään jos mies aivan ehdoton?

 

[Katti]

\

Mies pystyy niitä saamaan vaikka 40-v., jos jäät odottamaan tai taivut miehesi tahtoon (jos siis haluat toisen), sinulle voi tulla hankaluuksia silloin, jos muuttaa mielensä vasta myöhään. Kuinka kiire asialla on? Voiko antaa asian olla? Mikä ehkäisy on ja kuinka tarkkoja olette sen suhteen?

Sain esikoiseni 40-v. Toinen työn alla. Odotin 8 vuotta, kunnes mieheni kypsyi asialle. Olisin pitänyt miehen ilman lastakin. Mieluummin ihana mies ilman lapsia kuin kus.pää mies ja lapsi. Näin on.

 

[taustalla]

[/quote]

Sain esikoiseni 40-v. Toinen työn alla. Odotin 8 vuotta, kunnes mieheni kypsyi asialle. Olisin pitänyt miehen ilman lastakin. Mieluummin ihana mies ilman lapsia kuin kus.pää mies ja lapsi. Näin on.
[/quote]

Mieluummin lapsi ja ihana mies kuin vain mies.Ole iloinen että tulit tuossa iässä raskaaksi.

Sinulle tuo mies oli tärkeysjärjestyksessä ykkonen. Jotkut toiset eivät ole valmiita uhraautumaan sen eteen. Itseäni ainakin ihmeetyttäisi, miksi mies ei olisi halukas saamaan lapsia kanssani. Joku kypsyy vuosikymmenen kuluessa, joku ei ja vaihtaa suhdetta.

 

[kohtalotovereita]

\

[

"Ongelman" ydin on se, että mies EI enää halua lapsia. Vaikka olisimme 20-30 vuotiaita niin asia olisi niin. Haluan elää mieheni kanssa ja kunnioittaa hänen mielipidettään

Monen mieli voi muuttua matkalla, mutta naisella pelivaraa ei ole odotella niin pitkälle kuin miehellä.

eli hyväksyä sen ilman "sarvia ja hampaita". Mietin vain, miten pääsisin tämän oman ajatukseni yli, että jos haluankin vielä kolmannen. Olin ennen aivan varma, että kaksi on hyvä meille. Ja jos saisin kolmannen, haluaisinko taas neljännen...Onko naisella aina vauvan kaipuu?

En usko. Tosin näillä palstoilla pn todellisia suurperheellisiä, jotka jo kuopuksen ollessa vauva kaipaavat jo uutta.

Minun pitäisi antaa asian vain olla, järki sanoo niin. Olemme erittäin tarkkoja ehkäisyn suhteen. Syön pillereitä. Enkä tiedä, että jos mies ei olisi kolmannen suhteen niin ehdoton niin pyörittelisinkö asiaa mielessäni näin. Yritän selvitellä, että jos toinen sanoisi että joo niin sanoisinko itse silloin, että ei! On niin hankalaa :ashamed:
[/quote]
Jos et itsekään ole varma, niin anna asian hautua. Vai mitä olisit valmis tekemään jos mies aivan ehdoton?

[/quote]
En ole valmis tekemään mitään muuta kuin unohtamaan omat haaveet kolmannesta.

 

[kohtalotovereita]

[/quote]

Sain esikoiseni 40-v. Toinen työn alla. Odotin 8 vuotta, kunnes mieheni kypsyi asialle. Olisin pitänyt miehen ilman lastakin. Mieluummin ihana mies ilman lapsia kuin kus.pää mies ja lapsi. Näin on.
[/quote]

Täytyy nostaa hattua, että olet ollut noin kärsivällinen. Puhut kyllä totta :hug:

 

[taustalla]

\
Sain esikoiseni 40-v. Toinen työn alla. Odotin 8 vuotta, kunnes mieheni kypsyi asialle. Olisin pitänyt miehen ilman lastakin. Mieluummin ihana mies ilman lapsia kuin kus.pää mies ja lapsi. Näin on.
[/quote]

Täytyy nostaa hattua, että olet ollut noin kärsivällinen. Puhut kyllä totta :hug:

[/quote]

Tuossahan vastasit itse itsellesi. Ja teillä on jo lapsia, peräti kaksi. Nauti niistä.

 

[taustalla]

Sama tilanne minulla kuin ap:llä, kaksi lasta on ja kolmonen pyörii päivittäin mielessä. Jotenkin ilman muuta oletin, että miehellekin kolmonen käy. Olen mielestäni hoitanut lapset hyvin, enkä ole häntä kauheasti edes rasittanut lastenhoitoasioilla. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, ettei hän enää halua. Itsellänikin on toki vaakakupissa molemmille puolille argumentteja, eli hyvinhän meillä nytkin on asiat, ja jollei kolmosta tulisi, olisi paremmin aikaa puolisolle, harrastuksille, työlle, voisi kahden lapsen kanssa reissata jne. Mutta vaikea tätä asiaa on unohtaakaan. Olen miestä vielä jonkin verran vanhempi, kohta 37 (auts...), joten ei tässä aikaakaan loputtomiin ole, minulla. Hänellä kyllä...

 

[sam tilanne ollut]

Hei! itselläni on ollut koskus aian sama tilanne. Miehelleni olisi täysin riittänyt 2 lasta. Itselleni iski kuitenkin kamala vauvakuume näiden kahden ensimmäisen jälkeen ja todella puhuin mieheni YMPÄRI kirjaimellisesti molemmilla kerroilla. Nyt meillä on neljä ihanaa lasta ja mieheni on todella tyytyväinen perheeseemme ja on todella onnellinen ja ylpeä näistä lapsistaan. Nyt olemme päättäneet että lapsilukumme on jo täynnä, jopa siis minäkin! Mutta ei sitä silti koskaan tiedä. Minun kohdallani se jankutus ja ympäripuhuminen kannatti. Tiesin aina haluavani olla suurperheen äiti enkä olisi kyennyt elämään normaalia elämää sen vauvakuumeen kanssa.