Mies avautuu ihastuksestaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin tänne ja ajatus siitä, että tuntemattomat silmäparit tämän tekstin lukevat ja ehkä vastaavatkin tuntui hetken helpottavalta ajatukselta, joten...

Lyhyesti taustaa. Olen hiljattain eronnut kolmen ja puolen vuoden avoliitosta ja aikomukseni oli eron jälkeen keskittyä omiin harrastuksiin, ystäviin ja omiin juttuihin. Ei ollut tarkoitusta lähteä etsimään naisia vaikka sinkkuja taas pitkästä aika ollaankin, joka varmasti suurimmalla osalla miehistä on heti ensimmäisenä mielessä pitkän parisuhteen jälkeen.

Tapasin kuitenkin sattumalta erään naisen juhlissa johon ihastuin tulisesti heti ensi näkemältä. Vastaavanlaisia tunteita olen tasan kerran aikaisemmin tuntenut elämäni aikana, vaikka useita suhteita onkin jo takana. Ihastumisia kyllä, mutta en tällaista jumalatonta kiihkoa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Juhlissa illan aikana juteltiin paljon, molemmilla oli kiinnostusta ja aika meni todella nopeasti. Päädyin juhlien jälkeen hänen luokseen ja harrastimme seksiä.

Tästä on aikaa noin kuukausi ja voin rehellisesti sanoa, että tämä nainen on ollut mielessäni päivät ja yöt tästä ensimmäisestä illasta lähtien. Olemme nähneet kahdesti tämän jälkeen kahvittelujen merkeissä ja olen hänelle myöntänyt tunteeni suoraan. Hän on myös hiljattain eronnut ja elämässään on myös pieni lapsi, joka vie häneltä tietenkin paljon aikaa emmekä pääse näkemään kovinkaan usein.

Ihastukseni on myöntänyt ettei tunne minua kohtaan yhtä voimakkaasti, mutta haluaa kuitenkin tapailla ja edetä ihan rauhassa. Täysin ymmärrettävää ja olen oikeastaan samoilla linjoilla, mutta jatkuvasti kalvaa ajatus, jos tämä nainen yhtäkkiä haluaakin lopettaa tapailun. Olemme keskustelleet aiheesta paljon ja olen sanonut etten voi tunteilleni mitään ja ettei minulla ollut suunnitelmissakaan etsiä heti seuraavaa suhdetta tai edes seksikumppania, niin vain tapahtui. Jokin leimahti sisälläni eikä sitä saa sammumaan vaikka olen kaikkeni yrittänyt.

Tässä juuri päättyneessä suhteessani kumpikaan ei tuntenut mitään toista kohtaan ja ajattelin olevani muuttunut täysin tunnekylmäksi ihmiseksi. Niin ei kuitenkaan ollut. Oli vain vääränlainen sytytin.

Näiden tunteiden hallitseminen on mahdotonta ja myönnän jopa valvoneeni useita öitä tämän naisen takia. Olen mennyt täysin sekaisin tästä ihmisestä. Ikää on kuitenkin yli 25 vuotta eikä tässä enää mitään teinejä olla. Samalla tavalla kuitenkin tunteet vievät miestä kuin silloinkin..

Olen elänyt viime viikot haaveillen ja kaipaillen. Epäilen kuitenkin yhteisestä tulevaisuudesta. Olen omasta mielestäni meinannut mokata koko homman suorilla puheillani. Nainen on ymmärtäväinen mutta tunteet eivät ole molemminpuoliset, ainakaan niin vahvat.

Elämässä koetut voimakkaat tunteet jäävät ikuisesti mieleen ja tulen muistamaan tämän naisen ikuisesti kävi miten kävi.
 
ehkä haluu edetä rauhas? kokeeko et oot liian hyökkäävä? mut ehota sille eri juttui pikkuhiljalleen et joka päivä laita viestii ja näätte harvemmin? et kerkiitte hiljalleen tottuu toisiinne? kerrotte kaikki puolenne toisillenne ja näytätte ne? jos se on oikee ei muutaku onnee ja ihan rauhakseen kun se natsaa jos natsaa elä kiirehdi veli hyvä:)
 
Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin tänne ja ajatus siitä, että tuntemattomat silmäparit tämän tekstin lukevat ja ehkä vastaavatkin tuntui hetken helpottavalta ajatukselta, joten...

Lyhyesti taustaa. Olen hiljattain eronnut kolmen ja puolen vuoden avoliitosta ja aikomukseni oli eron jälkeen keskittyä omiin harrastuksiin, ystäviin ja omiin juttuihin. Ei ollut tarkoitusta lähteä etsimään naisia vaikka sinkkuja taas pitkästä aika ollaankin, joka varmasti suurimmalla osalla miehistä on heti ensimmäisenä mielessä pitkän parisuhteen jälkeen.

Tapasin kuitenkin sattumalta erään naisen juhlissa johon ihastuin tulisesti heti ensi näkemältä. Vastaavanlaisia tunteita olen tasan kerran aikaisemmin tuntenut elämäni aikana, vaikka useita suhteita onkin jo takana. Ihastumisia kyllä, mutta en tällaista jumalatonta kiihkoa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Juhlissa illan aikana juteltiin paljon, molemmilla oli kiinnostusta ja aika meni todella nopeasti. Päädyin juhlien jälkeen hänen luokseen ja harrastimme seksiä.

Tästä on aikaa noin kuukausi ja voin rehellisesti sanoa, että tämä nainen on ollut mielessäni päivät ja yöt tästä ensimmäisestä illasta lähtien. Olemme nähneet kahdesti tämän jälkeen kahvittelujen merkeissä ja olen hänelle myöntänyt tunteeni suoraan. Hän on myös hiljattain eronnut ja elämässään on myös pieni lapsi, joka vie häneltä tietenkin paljon aikaa emmekä pääse näkemään kovinkaan usein.

Ihastukseni on myöntänyt ettei tunne minua kohtaan yhtä voimakkaasti, mutta haluaa kuitenkin tapailla ja edetä ihan rauhassa. Täysin ymmärrettävää ja olen oikeastaan samoilla linjoilla, mutta jatkuvasti kalvaa ajatus, jos tämä nainen yhtäkkiä haluaakin lopettaa tapailun. Olemme keskustelleet aiheesta paljon ja olen sanonut etten voi tunteilleni mitään ja ettei minulla ollut suunnitelmissakaan etsiä heti seuraavaa suhdetta tai edes seksikumppania, niin vain tapahtui. Jokin leimahti sisälläni eikä sitä saa sammumaan vaikka olen kaikkeni yrittänyt.

Tässä juuri päättyneessä suhteessani kumpikaan ei tuntenut mitään toista kohtaan ja ajattelin olevani muuttunut täysin tunnekylmäksi ihmiseksi. Niin ei kuitenkaan ollut. Oli vain vääränlainen sytytin.

Näiden tunteiden hallitseminen on mahdotonta ja myönnän jopa valvoneeni useita öitä tämän naisen takia. Olen mennyt täysin sekaisin tästä ihmisestä. Ikää on kuitenkin yli 25 vuotta eikä tässä enää mitään teinejä olla. Samalla tavalla kuitenkin tunteet vievät miestä kuin silloinkin..

Olen elänyt viime viikot haaveillen ja kaipaillen. Epäilen kuitenkin yhteisestä tulevaisuudesta. Olen omasta mielestäni meinannut mokata koko homman suorilla puheillani. Nainen on ymmärtäväinen mutta tunteet eivät ole molemminpuoliset, ainakaan niin vahvat.

Elämässä koetut voimakkaat tunteet jäävät ikuisesti mieleen ja tulen muistamaan tämän naisen ikuisesti kävi miten kävi.

Ihastuminen on ihanaa, eikö?

Minä kuitenkin pahoin pelkään, että olet ihastunut enemmänkin naiseen, jonka olet fantasioissasi luonut, kuin itse naiseen ja siihen mitä hän on.

Mikäli naista haluat piirittää, niin älä ihan liioiksi tunnusta ihastustasi ja kaipuutasi hänen syliinsä. Eritoten, kun tunne ei ole molemminpuolinen. Nyt sun pitäisi osata vähän pelata eikä mennä sekopäisenä tunteiden mukana.
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi
ehkä haluu edetä rauhas? kokeeko et oot liian hyökkäävä? mut ehota sille eri juttui pikkuhiljalleen et joka päivä laita viestii ja näätte harvemmin? et kerkiitte hiljalleen tottuu toisiinne? kerrotte kaikki puolenne toisillenne ja näytätte ne? jos se on oikee ei muutaku onnee ja ihan rauhakseen kun se natsaa jos natsaa elä kiirehdi veli hyvä:)

Olet oikeassa, hän haluaa edetä omienkin sanojensa mukaan rauhassa, niin kuin minäkin. Joka päivä emme viestittele ja olemme nähneet harvoin.

Kiitos kommentista, oli mukava saada vastauksia.
 

Artikkelin kuvaukset osuivat pelottavan hyvin yhteen omien tuntemuksien kanssa. Päällimmäisenä jäi mieleen tuo testosteronin lasku rakastumisen aikana ja vaikutus käyttäytymiseen. Normaalisti en käyttäydy niin, niin kuin olen hänen seurassaan käyttäytynyt. Näin jälkikäteen mietittynä viime treffejämme oikein v*tuttaa miten pehmoksi hänen seurassaan muutun.. Osui artikkelin muutkin kohdat yksi yhteen omien tuntemuksien kanssa.

Kiitos linkistä.
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi
Mulla on lähipiirissä kiva mies joka aina rakastuu silmittömästi tapaamiinsa naisiin. Se on jotenki himmeetä, vaikka varmasti hänen osaltaan aitoa. Hyvä tyyppi, komeakin, mutta vaan niin täynnä tunnetta että järkevämmät vähän varoo.

Vaikka nainen pitäisikin miehestä, voi liika kiihkeys olla säikytin. Nainen voi kokea että miehellä on mielessä heti koko setti avioliitosta lapsiin ja autolainaan kun itse taas itse pitää järkevänä tutustua toiseen huolella ja rennosti. Itse en ikinä lähtis siihen että toinen olis niin täynnä odotuksia. Olen niin järki ihminen tunneihmisen sijasta että hoppuilla en haluaisi enkä kokea onnistumisesta paineita vaikka ihminen olisi miten kiinnostava tahansa.
 
Mulla on lähipiirissä kiva mies joka aina rakastuu silmittömästi tapaamiinsa naisiin. Se on jotenki himmeetä, vaikka varmasti hänen osaltaan aitoa. Hyvä tyyppi, komeakin, mutta vaan niin täynnä tunnetta että järkevämmät vähän varoo.

Vaikka nainen pitäisikin miehestä, voi liika kiihkeys olla säikytin. Nainen voi kokea että miehellä on mielessä heti koko setti avioliitosta lapsiin ja autolainaan kun itse taas itse pitää järkevänä tutustua toiseen huolella ja rennosti. Itse en ikinä lähtis siihen että toinen olis niin täynnä odotuksia. Olen niin järki ihminen tunneihmisen sijasta että hoppuilla en haluaisi enkä kokea onnistumisesta paineita vaikka ihminen olisi miten kiinnostava tahansa.

Noissa tyypeissä ahdistavaa on se, että kun ne palavasti ihastuu ihan kaikkiin.
Tuollaisen miehen huomio ei tunnu mitenkään erityiselle, koska vastapuoli voisi olla käytännössä kuka vaan. Toiseksi, tuollaisen miehen innostus tuskin kantaa kovinkaan kauaa ja uusi ihastus löytyy tuotapikaa, kun entinen suhde alkaa käydä arkiseksi.

Kyllä mua ainakin imarteli juurikin se, että mun mies ei ole ihastujatyyppiä ja kuitenkin se olin juuri minä, joka sen sai ihastumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Ihastuminen on ihanaa, eikö?

Minä kuitenkin pahoin pelkään, että olet ihastunut enemmänkin naiseen, jonka olet fantasioissasi luonut, kuin itse naiseen ja siihen mitä hän on.

Mikäli naista haluat piirittää, niin älä ihan liioiksi tunnusta ihastustasi ja kaipuutasi hänen syliinsä. Eritoten, kun tunne ei ole molemminpuolinen. Nyt sun pitäisi osata vähän pelata eikä mennä sekopäisenä tunteiden mukana.

Ihastuminen on ihanaa. Luulin jo etten enää osaa tuntea näin vahvasti ketään kohtaan.

Olen onneksi onnistunut toistaiseksi ainakin välttämään liiallisen tunteiden tunnustamisen, olen kerran avautunut täysin ja kertonut mitä fiiliksiä on. Nähdään jatkossakin (onneksi) ja homma etenee omalla painollaan. Yritän asennoitua tähän juuri niin ja lopettaa turhat fantasiat.

Kiitos kommentista ja näkemyksestäsi, voit olla oikeassakin.
 
Ihastuminen on ihanaa. Luulin jo etten enää osaa tuntea näin vahvasti ketään kohtaan.

Olen onneksi onnistunut toistaiseksi ainakin välttämään liiallisen tunteiden tunnustamisen, olen kerran avautunut täysin ja kertonut mitä fiiliksiä on. Nähdään jatkossakin (onneksi) ja homma etenee omalla painollaan. Yritän asennoitua tähän juuri niin ja lopettaa turhat fantasiat.

Kiitos kommentista ja näkemyksestäsi, voit olla oikeassakin.

Olen yleensä aina oikeassa, olenhan nainen ;)

Ota iisisti...
 
Noissa tyypeissä ahdistavaa on se, että kun ne palavasti ihastuu ihan kaikkiin.
Tuollaisen miehen huomio ei tunnu mitenkään erityiselle, koska vastapuoli voisi olla käytännössä kuka vaan. Toiseksi, tuollaisen miehen innostus tuskin kantaa kovinkaan kauaa ja uusi ihastus löytyy tuotapikaa, kun entinen suhde alkaa käydä arkiseksi.

Kyllä mua ainakin imarteli juurikin se, että mun mies ei ole ihastujatyyppiä ja kuitenkin se olin juuri minä, joka sen sai ihastumaan.


Tähän vielä pakko kommentoida. Esimerkiksi exääni en ole koskaan tuntenut näin. Olin häneen alkuun tietenkin ihastunut ja myöhemmin välitin hänestä paljon, mutta missään vaiheessa en intohimoisesti rakastuneena. Hän välillä valittikin asiasta että miksi en ole koskaan romanttinen jne.

Jokaisen vastaantulijaan en ihastu, ja loppupeleissä todella harvoin joku säväyttää oikeasti syvältä sisältä.
 
Ihastuminen on ihanaa, eikö?

Minä kuitenkin pahoin pelkään, että olet ihastunut enemmänkin naiseen, jonka olet fantasioissasi luonut, kuin itse naiseen ja siihen mitä hän on.

Mikäli naista haluat piirittää, niin älä ihan liioiksi tunnusta ihastustasi ja kaipuutasi hänen syliinsä. Eritoten, kun tunne ei ole molemminpuolinen. Nyt sun pitäisi osata vähän pelata eikä mennä sekopäisenä tunteiden mukana.

Tämä tunne on itsellänikin usein miehistä, jotka ovat liian nopealla tahdilla etenemässä. He eivät näe minua sinä naisena ja ihmisenä, joka todella olen, vaan nostavat minut jollekin kummalliselle jalustalle palvottavaksi. Siitä seuraa sitten oma vetäytyminen, ja vastapuoli kuvittelee, etten olisi kiinnostunut. Kiinnostusta voi olla, mutta olen aivan liian järkevä ihminen epärealistiseen tunnemyrskyssä vellomiseen. Toisen ihmisen läheisyyteenkin on varmasti toisilla hankalampi tottua, varsinkin jos on ollut pitkään yksin. Kaveruuden pohjalta on mielestäni parempi edetä toimivaan parisuhteeseen.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama

Yhteistyössä