V
vierailija
Vieras
Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin tänne ja ajatus siitä, että tuntemattomat silmäparit tämän tekstin lukevat ja ehkä vastaavatkin tuntui hetken helpottavalta ajatukselta, joten...
Lyhyesti taustaa. Olen hiljattain eronnut kolmen ja puolen vuoden avoliitosta ja aikomukseni oli eron jälkeen keskittyä omiin harrastuksiin, ystäviin ja omiin juttuihin. Ei ollut tarkoitusta lähteä etsimään naisia vaikka sinkkuja taas pitkästä aika ollaankin, joka varmasti suurimmalla osalla miehistä on heti ensimmäisenä mielessä pitkän parisuhteen jälkeen.
Tapasin kuitenkin sattumalta erään naisen juhlissa johon ihastuin tulisesti heti ensi näkemältä. Vastaavanlaisia tunteita olen tasan kerran aikaisemmin tuntenut elämäni aikana, vaikka useita suhteita onkin jo takana. Ihastumisia kyllä, mutta en tällaista jumalatonta kiihkoa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Juhlissa illan aikana juteltiin paljon, molemmilla oli kiinnostusta ja aika meni todella nopeasti. Päädyin juhlien jälkeen hänen luokseen ja harrastimme seksiä.
Tästä on aikaa noin kuukausi ja voin rehellisesti sanoa, että tämä nainen on ollut mielessäni päivät ja yöt tästä ensimmäisestä illasta lähtien. Olemme nähneet kahdesti tämän jälkeen kahvittelujen merkeissä ja olen hänelle myöntänyt tunteeni suoraan. Hän on myös hiljattain eronnut ja elämässään on myös pieni lapsi, joka vie häneltä tietenkin paljon aikaa emmekä pääse näkemään kovinkaan usein.
Ihastukseni on myöntänyt ettei tunne minua kohtaan yhtä voimakkaasti, mutta haluaa kuitenkin tapailla ja edetä ihan rauhassa. Täysin ymmärrettävää ja olen oikeastaan samoilla linjoilla, mutta jatkuvasti kalvaa ajatus, jos tämä nainen yhtäkkiä haluaakin lopettaa tapailun. Olemme keskustelleet aiheesta paljon ja olen sanonut etten voi tunteilleni mitään ja ettei minulla ollut suunnitelmissakaan etsiä heti seuraavaa suhdetta tai edes seksikumppania, niin vain tapahtui. Jokin leimahti sisälläni eikä sitä saa sammumaan vaikka olen kaikkeni yrittänyt.
Tässä juuri päättyneessä suhteessani kumpikaan ei tuntenut mitään toista kohtaan ja ajattelin olevani muuttunut täysin tunnekylmäksi ihmiseksi. Niin ei kuitenkaan ollut. Oli vain vääränlainen sytytin.
Näiden tunteiden hallitseminen on mahdotonta ja myönnän jopa valvoneeni useita öitä tämän naisen takia. Olen mennyt täysin sekaisin tästä ihmisestä. Ikää on kuitenkin yli 25 vuotta eikä tässä enää mitään teinejä olla. Samalla tavalla kuitenkin tunteet vievät miestä kuin silloinkin..
Olen elänyt viime viikot haaveillen ja kaipaillen. Epäilen kuitenkin yhteisestä tulevaisuudesta. Olen omasta mielestäni meinannut mokata koko homman suorilla puheillani. Nainen on ymmärtäväinen mutta tunteet eivät ole molemminpuoliset, ainakaan niin vahvat.
Elämässä koetut voimakkaat tunteet jäävät ikuisesti mieleen ja tulen muistamaan tämän naisen ikuisesti kävi miten kävi.
Lyhyesti taustaa. Olen hiljattain eronnut kolmen ja puolen vuoden avoliitosta ja aikomukseni oli eron jälkeen keskittyä omiin harrastuksiin, ystäviin ja omiin juttuihin. Ei ollut tarkoitusta lähteä etsimään naisia vaikka sinkkuja taas pitkästä aika ollaankin, joka varmasti suurimmalla osalla miehistä on heti ensimmäisenä mielessä pitkän parisuhteen jälkeen.
Tapasin kuitenkin sattumalta erään naisen juhlissa johon ihastuin tulisesti heti ensi näkemältä. Vastaavanlaisia tunteita olen tasan kerran aikaisemmin tuntenut elämäni aikana, vaikka useita suhteita onkin jo takana. Ihastumisia kyllä, mutta en tällaista jumalatonta kiihkoa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Juhlissa illan aikana juteltiin paljon, molemmilla oli kiinnostusta ja aika meni todella nopeasti. Päädyin juhlien jälkeen hänen luokseen ja harrastimme seksiä.
Tästä on aikaa noin kuukausi ja voin rehellisesti sanoa, että tämä nainen on ollut mielessäni päivät ja yöt tästä ensimmäisestä illasta lähtien. Olemme nähneet kahdesti tämän jälkeen kahvittelujen merkeissä ja olen hänelle myöntänyt tunteeni suoraan. Hän on myös hiljattain eronnut ja elämässään on myös pieni lapsi, joka vie häneltä tietenkin paljon aikaa emmekä pääse näkemään kovinkaan usein.
Ihastukseni on myöntänyt ettei tunne minua kohtaan yhtä voimakkaasti, mutta haluaa kuitenkin tapailla ja edetä ihan rauhassa. Täysin ymmärrettävää ja olen oikeastaan samoilla linjoilla, mutta jatkuvasti kalvaa ajatus, jos tämä nainen yhtäkkiä haluaakin lopettaa tapailun. Olemme keskustelleet aiheesta paljon ja olen sanonut etten voi tunteilleni mitään ja ettei minulla ollut suunnitelmissakaan etsiä heti seuraavaa suhdetta tai edes seksikumppania, niin vain tapahtui. Jokin leimahti sisälläni eikä sitä saa sammumaan vaikka olen kaikkeni yrittänyt.
Tässä juuri päättyneessä suhteessani kumpikaan ei tuntenut mitään toista kohtaan ja ajattelin olevani muuttunut täysin tunnekylmäksi ihmiseksi. Niin ei kuitenkaan ollut. Oli vain vääränlainen sytytin.
Näiden tunteiden hallitseminen on mahdotonta ja myönnän jopa valvoneeni useita öitä tämän naisen takia. Olen mennyt täysin sekaisin tästä ihmisestä. Ikää on kuitenkin yli 25 vuotta eikä tässä enää mitään teinejä olla. Samalla tavalla kuitenkin tunteet vievät miestä kuin silloinkin..
Olen elänyt viime viikot haaveillen ja kaipaillen. Epäilen kuitenkin yhteisestä tulevaisuudesta. Olen omasta mielestäni meinannut mokata koko homman suorilla puheillani. Nainen on ymmärtäväinen mutta tunteet eivät ole molemminpuoliset, ainakaan niin vahvat.
Elämässä koetut voimakkaat tunteet jäävät ikuisesti mieleen ja tulen muistamaan tämän naisen ikuisesti kävi miten kävi.
