Janice täällä kirjoitti aivan asiaa. Sai tietysti heti haukut, mutta niinhän totuudenkertoja aina saa.
Todella kuulostat siltä, että olet valintasi tehnyt. Koko ajan muistutat entisestä miehestäsi, joka siis EI juonut, ja pidät häntä sitten eräänlaisena mittarina. TÄLLAINEN inhottava ihminen on raitis ihminen, ja TÄLLAINEN kiva taas juoppo.
Kuten itsekin varmaan tajuat, ei tuo vertaus kestä yleistä tarkastelua. Mutta mitäs siitä, sinä olet itse oman elämäsi sankari.
""Myönnän, että äreys osittain johtuu viinan aivoihin tekemistä muutoksista, mutta niitä äreitä 40 - 50 vuotiaita miehiä kyllä kävelee selvänäkin vastaan."" Liikut varmaan aivan eri piireissä kuin minä, mutta minun mieheni on suht. raitis mies, ja erittäin mukava, kiva ihminen. Hoitaa raha-asiansa ja huomioi minut muuallakin kuin sängyssä. Äreä hän ei ole, vaan iloinen ja huumorintajuinen, yleensä aina hyvällä tuulella. Kaikki hänen kaverinsa ja työkaverinsa näyttävät olevan samanlaisia.
Sinuun on selvästi iskenyt se SUURI RAKKAUS, joka voittaa kaiken. Et todellakaan tunne tätä miestä vielä kokonaan, niin kuin väität, etkä TODELLAKAAN ole nähnyt vielä jokaista puolta, jota hänessä on. Olet koko ajan puolustuslinjalla, odotat täältäkin tukea valinnallesi, mikä tarkoittaa, että itse asiassa olet itsekin epävarma ja tiedät, ettei seurustelu tämän miehen kanssa ehkä ole kovin viisasta. Mutta rakastuneena janoat niitä perusteluita ja puolusteluita suhteellenne.
Paljon paskaa on edessäsi, voin taata ja allekirjoittaa. Ihmetyttää, että jos kerran yhdestä vaikeasta tyypistä olet eroon päässyt, miksi varta vasten ja taiposella tahallasi otat seuraavaksi tyypin, joka samoin tulee tuottamaan sinulle harmia ja huolta, eri tavalla vain.
Minä en pysty kunnioittamaan miestä, joka ei hallitse alkoholinkäyttöään. Kaksi alkoholistia takana, oma isä sekä ensimmäinen aviomies. Samat laulut kummallakin. Samat heikkoudet, räyhäämiset ja kompuroimiset. Mihinkään ei voinut luottaa eikä millään mitään merkitystä ollut muulla kuin viinalla. Hävetti esiintyä sellaisen rinnalla.
Huolta, mielipahaa, häpeää, noloja tilanteita, loukkauksia, riitoja, juopon sokellusta ja sen sellaista kaikkea kivaa. Senkus rupeat siihen sitten vaan, muta vain itseäsi voit syyttää. Et enää ole edes nuori hupakko, vaan pitäisi järjenkin jo jotain sanoa.
Kirjoitat, että ""tällaista elämä on."" Miten niin? Kyllähän ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa aika moniin elämänsä tekijöihin. Ainakaan ei tarvitse ottaa turhia ristejä kantaakseen. Olet liian lepsu, kun annat tällaista tapahtua itsellesi.
""Lähtee lentopalloon kaveriksi ja lenkille. Tekee ruokaakin, siivoaa, tulee vastaan kaupalle ja kantaa kasseja!!! Pitelee ovia auki jos tulen perässä ja on todellakin hauska ja huumorintajuinen mies!""
Juu niin, kaiken tuon tekee myös minun mieheni, ja paljon muuta mukavaa lisäksi, EIKÄ ole juoppo.
Mikä ihme sinut saa kuvittelemaan, että noissa luettelemissasi ""hyvissä puolissa"" olisi jotain poikkeuksellista? Ne ovat normaaleja asioita, joita normaali mies tekee. MUTTA normaali mies ei ole sen lisäksi alkoholisti.
Kukahan takoisi järkeä päähäsi niin, että se siellä pysyisi?
