Mies - alkoholistiko?

[Hellevi]

Olen seurustellut nyt 11 kuukautta hellän, kohteliaan, ystävällisen ja todella hauskan miehen kanssa. Heti alussa sanoi ettei ole juonut kolmeen kuukauteen ja käsitin että tämä on se ns. luuranko!

Hän joi sitten heti viikon päästä kun oli pääsiäislomalla kaksi viikkoa putkeen. Narrasi että oli pilkillä käynyt, mutta kun menin sinne mökille niin ei ollut nykäistykään. Kaljapulloja ja Leijonapulloja joka puolella. Sitten kävin kotonani ja piti tuoda tullessani olutta!! Sitä piti hakea joka päivä.

Töissä hän käy, lenkillä kävi kanssani ja lentopallossa. Sitten kuitenkin kotonaan nähtävästi ottaa joka ilta olutta. Minun luonani kai yritti olla ottamatta - näyttääkseen???

Meillä oli mukavaa ja rakastuin kai ekan kerran elämässäni vaikka järjellä ajattelin ettei tästä voi tulla mitään. Hän on sanonut ettei rakasta - tykkää kyllä ja yrittää parantaa tapansa.

Eka katko oli suhteessa kuukausi sitten kun sain tarpeekseni neljän päivän juomisesta - tosin ei paljoa ottanut ja ajoi autoa päivisin (ei joka päivä).Silloin oli siis loppiainen. Laitoin ehdolle että minä tai olut - hän valitsi oluen sillä hetkellä - mietti viikon ja aloitimme uudelleen.

Meillä oli taas yhtä mukavaa ja tuli nyt viikonloppu ja oli vielä mukavampaa. Olin flunssassa sairaslomalla ja tarttui häneenkin. Perjantaina sanoi hakevansa lääkkeeksi rommia ja pyysin tuomaan minulle likööriä.

Nautimme niistä molemmista (kuten aina - ostamme vuoronperään kun majailemme vuoroon toistemme luona).

Koitti lauantai aamu ja hänellä ongelmia velkasaneeraukseen pääsemisessä (jo 15 vuotta yrittänyt), työpaikkakin kai katkolla yms. Aamulla hiukan masentuneena itkeskeli että nyt on sotkenut minutkin näihin murheisiinsa. Sanoi tykkäävänsä ja nukahdettiin vielä.

Sitten kävimme ulkona syömässä ja bussissa oli hauskaa - kunnes hän sitten pyysi minua että; Voisitko käydä Alkossa hakemassa pullo vastavuoroisesti! JÄin ihmettelemään asiaa ja jotenkin sitten sanoin etten minä taida juoda! Hän suuttui siitä niin kamalasti että käski lähteä kotiin ja sanoi että se on loppu!

Yritin puhua hänelle mutta olin kuin ilmaa. Itki ja sanoi että välittää muttei sillä eikä millään ole mitään väliä. Se on poissa mikä pahentaa (siis hän). En ole valittanut mistään asiasta. Hän on aivan mahtava ongelmistaan huolimatta!!!

Kävin useaan otteeseen hänen autollaan hänen luonaan ja aina ajoi pois. Välillä jo oli ihan ok, mutta nyt kaikki tavarat viety ja avaimet annettu.

Oli ihan kännissä sammuneena (piti olla töissä eilen) kun vein auton ja vähän juttelin siinä. Suutelin, halasin ja lähdin - kun käskettiin. Soitti perään että kävinkö siellä?? Muisti oli jo mennyt.

Nyt sitten ihan normaaleja viestejä kuten edelliselläkin kerralla vaikka ensin sanoi ettei lue viestejä, ei vastaa puheluihini (ei vastannut - siksi meninkin)!

En nyt todellakaan ymmärrä missä mennään taas kerran. Hänen kaverinsakkaan ei ymmärrä!!!! Eivät halua sotkeutua tähän ja ihan hyvä onkin. Toivon että tämä kaverini nyt järkiintyisi. Minusta hän on todella masentunut ongelmiensa kanssa ja olisko ihan vaan keksinyt että nyt pääsee eukko hänestä eroon! Väitti edelliselläkin kerralla juoneensa sunnuntaina vielä tahallaan??

Tykkään hänestä ja kun hänkin tykkää - toivon kaikesta huolimatta että hän palaa maan pinnalle! Järki sanoo että lähde vain litomaan ja jätä tämä mies - parempia löytyy ihan varmasti.

Kun on ollut kuitenkin melkein vuoden. Olen nähnyt millaista parhaimmillaan ja pahimmillaan hänen kanssaan on. Haluaisin elää hänen kanssaan lopun elämääni!!

APUVA!

 

[ole itsekäs]

alkoholistia et voi parantaa. Rakkaudella vaan ruokit sitä. lähe pois vielä kun pääset. kattokaa muutaman vuoden päästä uudestaan

 

[amanda]

Alkoholisti ei valitettavasti parane sairaudestaan koskaan. Hän voi ottaa siitä selkävoiton vain, jos itse todella niin haluaa. Se vaatii suurta omistautumista ja tahdonlujuutta. Kukaan muu kuin alkoholisti itse ei voi saada alkoholistia luopumaan viinasta. Se edellyttää hänen omaa tahtoaan ja päättäväisyyttään. Siihen ei auta vaikka kuinka rakastaisit ja yrittäisit auttaa. Siihen auttaa vain miehen oma apu.

Ehkä voisit jutella miehen kavereiden kanssa, jos he kerran ovat kanssasi samaa mieltä. Ehkä he voisivat jutella miehelle järkeä? Vain sillä, että mies haluaisi itse muutosta, voi muutos tapahtua.

 

[nipsuli]

Jos alkoholistimiehen pitää valita sinun ja viinan väliltä, niin sinä häviät siinä kisassa 100-0. Surullista, mutta totta.

 

[aloittaja]

Paha kun nämä hänen kaveritkin ovat samanlaisia. Osa on vielä pahempia. En tiedä miten hän on sellaisia kavereita löytänytkin! Ovat jo jopa 30 vuoden takaa ja juovat. Ajavat autolla ja veneellä kännissä ja jopa lapsia mukana! Katsoin kesällä tukka pystyssä sitä hommaa!

Olen tyhmä, kiltti ja ehkä haluan vain ""jonkun"". Hän on niin hellä etten usko sellaista löytäväni! Exäni ei koskenut hellästi vaan ajeli pois! Jos itkin - käänsi selkänsä ja lähti litomaan! Sitten muka rakasti ja heti löysi uuden naisen ja naimisiin 4 kuukauden seurustelun jälkeen!! Sen naisen uskonto muka käski!

Minua väitti siinä vaiheessa ekan kerran rakastavansa!!! Voi helkkari! En paremmin sano.

Tapailin eroni jälkeen paljonkin miehiä joita löysin lehti-ilmoituksilla ja netistäkin. Ihan mukavia ja osa tykkäsi - ei vain minulle sopivia! Tässä oli heti alussa jotakin sellaista joka kolahti!

Tiedän ettei auta kuin lähteä ja kun hän vielä itse käskee!!!! Itkee ja käskee! Voi auta armias! Olen rukoillut jumalaakin jos auttaisi, muttei apua ole tullut - vielä.

 

[aloittajalle]

Tarinasi muistuttaa paljon erään vakio Ellin tarinaa. Jätän nimimerkin mainitsematta. Naisella oli pitkä avioliitto takana väkivaltaisen miehen kanssa.

Tarinasi on tuttuakin tutumpi. Ihan normaali stoori alkoholistin elämäntaipaleesta.

Elleissä aina ihmetellään miksi naiset rakastuvat renttuihin.

En enää ihmettele. Rakastuinhan itsekin. Hellempää ja ihanampaa ihmistä en löytänyt vaikka monenlaista sukankuluttajaa ehdin tavata ennen ylkääni.

Alkoholistit ovat oma rotunsa. Enkeleistä suoraan seuraavia ihanuudessa.

He ovat loistavia satusetiä, näyttelijöitä, manipuloijia, sharmöörejä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Suhteenne elää niin kauan, kun sinäkin juot seurana ja haet sitä viinaa ja kaljaa kaupasta. Kun sanot topin, niin siitä se ero alkaa suttaantua. Niin meillekin kävi.

Mies sanoi, että olen etäinen. Sitten hän otti etäisyyttä ja sitä on jatkunut lähemmäs kymmenen vuotta.

Alkoholismista otin kaiken tiedon selville.
Jos olisin Stakesissa töissä, laittaisin koko päihdevalistuksen uusille urille.

Ei minulle palkkaa makseta suomalaisten raitistamisesta.
Hoidan vain omaa tonttia.

Aloita toipuminen kävelemällä lähimmän Al-Anon-vertaisryhmän ovesta sisään. Tee ensimmäinen askel.

Jätä pullot kaupan hyllylle ja ole itse täysin raitis.
Tapaa miestä vain selvänä. Siitä se lähtee.

Tärkein neuvo unohtui. Elämä ilman miestä on maailman paras juttu.

Ehkä joskus Elleissä avataan uusi palsta. Miesabsolutistit.

 

[Country]

Olen asunut yhdessä yli neljä vuotta alkoholiongelmaisen miehen kanssa ja uskon tietäväni mistä puhun... Tottahan se on, että naiset rakastuvat renttuihin. Mutta minun renttuni on ainakin sellainen, että en muuta halua. Ymmärrän täysin, miksi et halua luovuttaa, mekin olemme olleet usean kerran eron partaalla, mutta aina sieltä on kömmitty! Helppoa se ei ole, olla tukena, tai yrittää nostaa toista sieltä alkoholismin syövereistä, enpä ole siinä itsekkään onnistunut. Mutta niin kauan kuin oma mieheni ei minua lyö tai henkisesti loukkaa, kuten sinua on luultavasti loukattu, kun poikaystäväsi on käskenyt lähtemään, niin kauan minä pysyn tässä suhteessa. Itse en juo kuin silloin tällöin ja yleensä meille tulee aina riitaa jos yhdessä juomme, joten on parempi, että juomme eri seurueissa... Välillä on olo. että minua käytetään hyväksi, mutta se olo unohtuu, kun minulle osoitetaan, että olen arvokas ja että minua rakastetaan.. Ja jos jotain tarvitsen, sen myöskin saan.. Eikä vain kuka tahansa rakasta vaan se oma mies.. Kuitenkin... Ja olen eri mieltä että alkoholille häviää 100-0. Täytyy vain olla valmis taistelemaan sen rakkauden eteen.. Mitään tässä maailmassa ei saa helpolla ja tokkopa sitä osaisi arvostaa, jos helpolla saisi.
Toivotan oikein paljon onnea ja jaksamista!!!!

 

[Mirkku]

Elin alkoholistimiehen kanssa vuosikaudet, jaksoin uskoa parempaan huomiseen, jota ei koskaan tullut, minulla loppui kärsivällisyys. Mies joi lähes joka päivä itsensä sammuksiin, oli työtön ja joi siis niin kauan kuin rahaa riitti. Rahojen loputtua muutama päivä pakko selvinpäin oloa ja sitten taas päivärahat saatuaan sama kierre jatkui. Minä en hänen juomisiaan rahoittanut, omiaan joi. Ei ollut väkivaltainen mutta kyllähän se oli raastavaa katsella melkein joka päivä sökeltävää humalaista ja joka vielä sai pahaa siivoa aikaiseksi mm. oksenteli minne sattui. Ainoa mikä kaduttaa on, että todellakin kestin sitä paskaa vuosikaudet. Nyt asiat on kuitenkin minulla suht hyvin, parempi yksin kuin rappioalkoholistin kanssa.

 

[marriina]

..mies juo, jos juotattaa, siihen ei auta laupiaat silmät, eikä maammelaulut.
Lopettaa, jos löytää itsestään voimaa, niin tehdä!
Kukaan toisen vuoksi juo, eikä toisen vuoksi lopeta, se on kylmä totuus ja se on paras ottaa jokaisen juovan omaisen huomioon, kaikista tärkeintä juovalle on se kalja/viina, millään muulla ei ole mitään arvoa.
Siinä käy kuten entiselle tytölle, joka asetteli ehtoja, minä vai viinapullo???, sulhanen kysäsi..Missä sinulla on juomaton viinapullo?

 

[Lapinkulta]

On selvästi holisti, liikaa velkaa ja elämä pois raiteiltaan muutoinkin.
Ole onnellinen, kun vuodella selviät. Pakene, pakene ihminen, kun vielä pystyt. Helliä miehiä kyllä löytyy muitakin ja sellaisia, joiden talous ja viinan käyttö on kunnossa ja hallinnassa.

Jos mies todella haluaisi sinut, hän valitsisi sinut, eikä teidät molemmat tuhoavaa linjaa. Oikea rakkaus on niin voimakas, että viina jää pitemmäksi aikaa kuin tapauksessanne.
Otan itsekin alkoholia ja olen aistinut sen voiman, mutta ennen muuta nähnyt monien ihmisten ympäriltä sortuvan.

Älä tuhoa elämääsi tilapäisen hellyyden takia, sinulla on mahdollisuus löytää vieläkin hellempi oikea rakkaussuhde.

 

[ymmärrän sinua]

Tekstisi tuntui tutulta ja olen joutunut mittimään samaa, mitä tehdä? Me kyllä rakastamme toisiamme, se tekee sen ehkä vielä vaikeammaksi. Suhteemme on tai kesti 2v, olimme jopa 3kk naimisissa. Syksyllä 2005 tein päätöksen, nyt saa loppua, muuten menee oma terveys ja kukas sitä sitten pitää suhdetta yllä. Hän muutti tampereelle, ex naikkosensa luo joka oli tilaanteestamme hyvinkin mielissään. ollut jo pitkään, meheni kun oli puolenvuoden seurustelun jälkeen ottanut häneen yhteyttä. Hän se vasta mieheni pään käänsi. Mutta kaikesta huolimatta, soiteltiin, hän enemmänkin ja purkasimme tunteitamme, se oli jotain ihan älytöntä. tulipahan asiat selvix. Sanoin jo suhteemme aikana hänelle, että usko mua, etäisyys auttaa, näkee asioita eri kantilat ja ehkä tuntee piston sydämessään, apua toinen onkin tosissaan ja mitä sitten jos menetän hänet lopullisesti. Meitä on monex, mutta meidän kohdalla on tilanne muuttumassa. yhteen ei mennä ennen kuin olen luottamuksen saanut takaisin ja hän oppi myöntämään kun kysyn onko JALLUpullo kassissa, siis pullo ja ex pois elämästään. Teksti tunuu sekavalta ehkä, mutta en jaksanut juurtajaksain selittää. ehkä joskus. VOINTEJA =)

 

[Siivooja]

Alkoholismi on ankara sairaus, johon auttavat vain rajut toimenpiteet. Valittaen on todettava, että ympärilläni on ollut ihmisiä, joille alkoholi on ollut numero ykkönen. Se menee äidin, mummon ja lasten ohi. Krapulassa kyllä itketään ja podetaan morkkista. Meitä on paljon, jotka tämän tiedämme. Kestää oman aikansa ymmärtää, että minä en voi hellyydellä, ystävällisyydellä enkä rakkaudella estää kenenkään juomista. Kovat ehdot, valinta minä tai viina. Monet valitsevat viinan. Kuulin tänään, että vain 2 % alkoholisteista parantuu. Paraneminen alkaa siitä, kun alkoholisti katsoo itseään peilistä ja toteaa: minä olen alkoholisti. Sitten on vuorossa näytöt, eli pysytään viinasta erossa. Yksin se ei helpolla onnistu, eikä kumppanin rakkaudella. Siihen tarvitaan ammattiauttajia, AA-kerhon säännöllisiä tapaamisia, lääkärin määrämiä lääkkeitä vieroitusoireisiin ynnä muuta.

Alkoholistin kumppani auttaa itseään Al-Anon kautta. Eikä usko satuihin eikä joulupukkiin. Luottamus on ansaittava pala palalta kerrallaan. Käy katkolla katsomassa, mistä lähdetään, kun halutaan oikeasti eroon viinasta. Se on rankkaa ja järkyttävää, mutta todellista.

Näitä ohjeita oletkin jo täältä saanut. Älä täältä hae enempää ohjeita, mene Al-Anon ryhmään tai soita heidän puhelimeensa. Saat oikeita ohjeita ja tukea itsellesi, koska luultavasti tunnet syyllisyyttä, kun et rakkaudellasi pysty häntä parantamaan. Me täällä olemme keittiöpsykologeja, käänny oikeiden auttajien puoleen.

Onnea sinulle, auta itseäsi eteenpäin.

 

[Sanna]

Seitsemän vuotta minäkin katselin alkoholistia, mihinkään ei voinut luottaa, valehtelua, syyttämistä ja pettämistä. Mies oli sinänsä vielä ihanelämässä kiinni, että hänellä oli erittäin hyvä työ ja talous kunnossa, työn hoiti moitteettomasti, kun krapulaa ei tullut.
Rakastin ihan liikaakin, mutta oma terveys siinä menee kun toista hyysää ja lisäksi alkoholistilla on aina huono itsetunto ja sitä itsetunnon kohotusta haetaan yleensä muista naisista ja jossain vaiheessa sitä sekoamistakin tulee, valitettavasti.
Nyt olen onnellinen ja yllätys yllätys löysin vielä hellemmän miehen

 

[Huh]

Juoppo, makaa kännissä, ei töitä, velat niskassa, ajaa sut pois eikä edes rakasta?

Anteeks tyhmä kysymys: MIKSI sä pidät tuosta miehestä?

 

[ALOITTAJA]

Hänellä on töitä - ihme kumma! Kuusi oli saanut kenkää ja hän oli yrittänyt sanoa itseään irti, mutta pomo ei päästänyt. Joi viikon ja oli sairaslomalla flunssan takia. Suri ehkä sitä kun käski pois.

Tuli takaisin (ihme ja kumma) kassinsa kanssa ja sanoi että meni överiksi! Ei siinä auta mikään kun hänellä palaa hermot. Kyllä minä vuosi sitten sen jo näin, mutta kun käy töissä, lenkkeilee kanssani, yrittää edes olla normaali ihminen. Uskon että hän on ns. tuurijuoppo. Kun on rahaa - juo, mutta sitten kuitenkin huolehtii laskunsa ja velkansa jotenkin.

On pyytänyt rahaa nyt lainaan kännissä, mutta en anna. Oli joskus velkaa 200 euroa ja pelkäsin kyllä jo että niinkö maksaa. Poikansa on mulle sanonut että kyllä isä maksaa ja kyllä hänellä on selkärankaa.

Tuolla puhuttiin että löytyy helliä miehiä!! Joopa jooo! Ei vain näy ovella jonoksi asti. Täysin jäykkiä, huumorintajuttomia miehiä kasvaa täällä etelän seudulla. Varsinkin kun on tässä iässä ja naamakaan ei ole missimallia (kai joskus), painoa 20 kg liikaa tosin ne ovat asettuneet sopiviin kohtiin (110/77/100 ja pituutta 168!!!! Kurveissa riittää ja jos mies niistä tykkää niin hyvä on.

Ei vain tyrkyksi asti niitäkään ole. Hän tykkää joka puolestani ja oli ihastusta ekalla silmäyksellä (minä ainaskin). Olin siihen mennessa sokkotrefffannut jo varmaankin 50 miestä!

Joku halusi kanssani jatkaa, mutta kun ei sytytä niin ei. Me nyt taas yritämme Matti ja Mervi Nykäsen malliin! Emme riitele koskaan mistään, mitä nyt hän möksähtää - kun on laskuhumalassa.

Hänen äitinsä sanoi että on niin äkkipikainen ettei naiset pysy! Minä totuin entisessä suhteessani mieheeni joka oli äkkipikainen ja vielä pitkävihainen. Kiusasi henkisesti ja ruumiillisesti vaikkei juonutkaan kuin viikonloppuna vähäsen!

Tämä kaveri itki kun käski pois ja sanoi että se on sitten pois mikä pahentaa!!! Tarkoitti itseään. On masentunut velkojensa kanssa ja taas kysyin neuvoa Seppäseltä Brysselistä. Edelliseen viestiin tuli vastaus.

 

[jenni]

Enpä usko, että haluat elää hänen kanssaan lopun elämäsi. Itse elin usean vuoden ajan vastaavanlaisen tyypin kanssa ja olin sen jälkeen aivan ihmisraunio! Usko poi, noin epävakaan ihmisen kanssa se elämä ei ole helppoa, kun ei se ole aina ilman a-ongelmaakaan! Säästät siinä niin paljon itseäsi, jos nyt vain annat mennä. Minä rakastin niin perskeleesti, että yritin kaikkeni, mutta lopulta oli pakko tunnustaa tappionsa. Toisekseen se muutenkin, miten hän sinua kohtelee, ei ole oikein. Hän ei vastaa sinun tunteisiisi täysillä takaisin. Meillä on vain yksi elämä, usko pois, älä haaskaa aikaasi tuollaiseen räpistelyyn. Sinä et voi häntä pelastaa, hänen on tehtävä se itse.

 

[aloittaja]

Uskotko, että se ex mieheni, jonka kanssa olin yhdessä 32 vuotta. Ei koskaan sanonut rakastavansa! Ei edes tykkäävänsä! Hän yritti alistaa minut ja varmaan alussa onnistuikin, mutta kun yritin sitten tuoda omia halujani esiin niin turpiin tuli. henkistä kiusaamista harrasti melkein päivittäin. Voi sitä ärinää, murinaa ja pilkantekoa!

Tämä sanoo tykkäävänsä, mutta pelkää rakastaa. On kahdesti sen sanonut ja sitten käytettiin hyväksi ja potkastiin ulos! Hän on minusta liian herkkä tähän maailmaan ja siksi se viina aina välillä vie. Tiedän itsestänikin, että kun on vaikeaa niin pullo on hyvä kaveri - sillä hetkellä. Ainakin siltä tuntuu.

Minä en yritä parantaa häntä. Olen vain hänen kanssaan sen ajan minkä olen ja lähden kun käskee. En montaa kertaa, mutta olen jo siihen tottunut. Hän ei voi sille mitään. Itkee ja ajaa pois kun tykkää liikaa. Hän tuntee olevansa niin huono ettei kelpaa mulle. Näin sanoo.

Töissä on ja kohtelee hyvin exrouvaansa (avo sellaista jolle poika). Entiset naiset ovat hyvissä väleissä hänen kanssaan - no eivät kaikki!

 

[Sanna]

Ymmärrän sinua täysin, itsekin kestin sitä melkein kymmenen vuotta. Exäni oli myös luonnehäiriöinen. Jälkeenpäin ajateltuna elämä oli täyttä paskaa ja pelailua, opin itsekin pelailemaan. Mutta kuinka voi elää sillä lailla, että ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan, mihinkään ei voi luottaa??? Mies on saanut sinut tunnekoukkuun ja se tapahtuu juuri tuolla lailla, että työnnetään pois ja sitten taas otetaan takaisin, se vasta kuluttaa ja loppujen lopuksi sairastut itse sillä tuolla lailla itsetuntoa muserretaan.

Kerroit, että mies ei ole sanonut rakastavansa ja olette tapailleet melkein vuoden, siis kyllä siinä ajassa jo pitäisi rakastua... siis jos toinen on oikea. Mietipä mitä saat mieheltä loppujen lopuksi, et yhtään mitään ja mitä sinä niillä hellyyden osoituksilla teet jos mies ei rakasta silloinhan mies teeskentelee.

Itse löysin vielä suuremman rakkauden vaikka olin ihan varma ettei sellaista meistä ole noin parinkymmenien treffien jälkeen, mutta olipas. Itse olen välillä vaikea ja miehellä menee hermot ja tämä johtuu ihan siitä, että pelkään niin sitoutua uudestaan ja pelkään,että menetän. Pikkuhiljaa puolen vuoden aikana olen uskaltanut alkaa luottamaan ja mieskin antaa minulle anteeksi ja sen jälkeen ei asioita vatkata tai kosteta. Tähän mieheen voin luottaa eikä tarvitse epäillä joka ikistä sanaa.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ja jossain vaiheessa saat tarpeeksesi ja sitten lähdet, muut eivät sitä voi päättää, se lähtee itsestäsi.

 

[olet]

sinä olet läheisriippuvainen. hae apua itsellesi äläkä jää tuon miehen kanssa yhteen.

 

[Janice]

Kuulostat siltä että sinulla ei ole varaa valita miehiä. olet ottanut näköjään semmoisen jonka järki ja äly ei loista kuten ei näytä loistavan sinullakaan..anteeksi nyt vaan. Puhun suoraan..tarinasi oli aika naurettava..en olisi voinut uskoa että tuommoisia voi olla edes olemassa..siis suhteita ja elämäntyyliä..kaikki on mahdollista niinhän sitä sanotaan..

Sääli on tunne joka herää lukiessa kertomaasi. En pysty millään auttamaan. Pitäisihän normaalijären jo sanoa ja huomata kun höplästä vedetään 6-0.

Voi voi sentään..koettakaahan räpiköidä..vaikutatte toisillenne aivan sopivilta ja tasoltanne juuri mitä voitte saada.

 

[pit]

No olipas ilkeäasti ja typerästi kirjoitettu! Selkeästi nuoren tai ainakin kokemattoman ihmisen kirjoitusta, jolle elämän monet vivahteet ovat vielä kovin vieraita.

Minä taas ihailen tyyliäsi Hellevi. Olen keskustellut kanssasi aikaisemminkin, palsta oli toinen ja ongelma toinen. Ihailen kykyäsi kertoa rehellisesti tunteistasi ja miettiä asioita monelta kannalta.

Ratkaisua en osaa tilanteeseesi kertoa. Tilanteesi on äärimmäisen kurja ja pelkään sinun satuttavan itsesi taas, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

 

[Kaikella on mittansa!]

Oh no! Sanot aloituskirjoituksessasi, että kun olette lähes vuoden olleet yhdessä, niin olet nähnyt jo parhaimman ja pahimman. Anteeks vaan, mutta saanen epäillä! Tämän sanon kokemuksen syvällä rinta-äänellä!!!

Nyt tässä kirjoituksessasi olet selvästi taas onnesi kukkuloilla, kun viikon eron jälkeen mies on palannut ja suitsuttaa sinulle suosiotaan, joka varmaan on palsamia potemaasi ikävään tuon yksinäisen viikon aikana.

No, ei se mitään, että olet valmis edelleen jatkamaan suhdetta, koska alkoholistin kanssa eläminen on juuri läheisten kärsivällisyydestä kiinni. Toiset luvovuttaa aikaisemmin, kuin toiset. Itse siis päätät, kuinka kauan jaksat.

Minun nuoruuden rakkauteni kesti 16 vuotta, josta noin 10 vuotta miehellä oli alkoholiongelmia. Usko vain, että niinä vuosia tapahtui jos mitä ja monesti oli lakanat laskussa. Sitten tuli minun mittani täyteen ja tulevaisuus epävarmana edessä. Mutta, mutta sitä päivää en koskaan ole katunut, kun lopetin suhteen! Yksin en jäänyt, vaan löysin nykyisen aviomieheni ihan sattumalta ja kohta 12 vuotta yhteistä ihanaa taivalta takana. Mainittakoon, että exän viinankäyttö edelleen rajua, kuulemma.

Sitten isäni, se tuurijuoppo, joka on niin kiva ja ystävällinen mies! Häntä piti monet vuodet paimentaa ja hengenkin puolesta pelätä. Tuettiin, anettiin olla, puhuttiin, haettiin hoitoon ja ties mitä... Sit oli oikeesti henki lähtee ja lääkäreiden yhteisavustuksella saatiin vissiin peloteltua niin, että nyt on reilut kaks vuotta ollut selvänä. Lopun ikää on nyt sydänvika, joten toivotaan, että jaksaa pysyä selvänä. Sen tiedän, että jos yhdenkin kaljan ottaa, niin siitä se taas lähtee.

Tällaisia tositarinoita sinulle mietittäväksi, mitä sitten teetkään...

 

[mietteitä]

Sitä mietin, että minkä takia valitset aina vaikeita miehiä itsellesi?Jonkinlaisesta läheisriippuvaisuudesta tuo kertoo, et usko ansaitsevasi parempaa ja koet hyödyksi olemisen kautta olevasi tärkeä jollekin.Tuossa on vain se ikävä puoli, että sairastutat itsesi.Alkoholismi ei ole koskaan vai alkoholistin itsensä sairaus vaan se sairastuttaa myös lähimmäiset ympäriltä.Sinä olet jo siinä koukussa ja siitä on vaikea lähteä.Selittelet koko ajan itsellesi suhteen parempien puolien valossa, miksi jatkat ja jaksat suhdettanne.Tarpeeksi kauan kun seuraat juomista ja murhetta niin alat pelätä lähtemistä, ettei vaan juopollesi käy mitenkään.Luulet voivasi pelastaa hänet vaikkei se ole totta.

Sanoit jossain aiemmin, että on niin ihanaakin välillä kun hän käy kanssasi lenkillä jne ja yrittää olla ""normaali"".Minulla on kohta komattakymmenettä vuotta kokemusta tästä normaalin yrittämisestä.Isäni hyvässä ammatissa, työnsä hoitava ihminen krapuloista huolimatta...Oppikirjan kuvaus tuurijuoposta, juuri sitä samaa mitä miehesikin on.Juo putkeen välillä pari päivää,välillä saattaa mennä kai viikkokin (en ole onneksi enää kotona asiaa näkemässä) ja työssä käy tästä huolimatta.Sitten tulee taas terveysinnostus ja laihdutetaan ja syödään terveellisesti ja käydään äitini kanssa lenkillä ja tehdään kaikkea mukavaa.Sitten kun pientä tulosta on saatu aikaan, otetaan taas vaikka sen kunniaksi vähän viiniä-ja taas mennään.Alkoholismin muotoja on monenlaisia ja tuo tuurijuoppous ei ole sen ""parempi"" muoto kuin jatkuva kännääminenkään.Lapsena sitä jo alkoi odottamaan, että isällä on mennyt pitkään liian hyvin ja juomatta että milloin se taas alkaa.Niin se menee.Sitten kun juominen alkoi niin oksat pois.Aina on ollut leppoisa mies, ei väkivaltainen ollenkaan vaan juonut itsensä siihen kuntoon ettei pysty mitenkään itsestään enää huolehtimaan.Äitini kilttinä ja läheisriippuvaisena jatkoi ja jatkaa huolehtimista ja holhoamista- kai niiden hyvien hetkien vuoksi.

Toivoin siskoni kanssa jo lapsena, että äiti ottaisi eron koska juominen alkoi jo silloin mennä raiteiltaan.Kai tuon hoivaviettinsä takia äiti ei ole koskaan uskaltanut jättää isääni, hoitaja kun on,ettei isälle vaan tapahdu mitään.Mutta todellisuudessa on jo monta kertaa aukaissut päänsä umpikännissä kaaduttuaan jne eli ei sitä kukaan ole pystynyt estämään,aina kun ei voi olla paikalla.On meinannut polttaa lapsuudenkotimme, kun sammui kännissä ruoat hellalla-sitäkään ei voinut kukaan estää kun ei oltu paikalla.Tässä nyt vaan yhden alkoholismia seuranneen näkemys asiaan.Jokaisella alkoholistin kanssa tekemisissä olevalla on omat murheet ja niitä tulee riittämään.Itsestä on kiinni kuinka kauan ilmiötä kestää ja milloin oravanpyörästä haluaa eroon.Henkiselle voinnille aina parempi mitä nopeammin, se kun syö kanssaihmisiä huolimatta siitä halusitko tai et.

 

[Usko]

Älä tuomitse tai syytä. Yleensä alkoholistit on ihmisistä parhaita. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

 

[Lapin Kulta]

Minähän se kehuin niitä helliäkin miehiä olevan. Olen edelleen sitä mieltä.
Onhan niitä, rehellisiä ja lempeitä juoppoja, suurin osa, mutta jaksatko lopun elämääsi sellaista menoa.
Luulen, että Mervi Tapolakin jaksaa, niinkauan, kuin väkivaltainen kuolema hänet joltain taholta kohtaa.

Älä kuitenkaan usko, mitä mieskaverisi kertoo pomonsa sanoneen ja mitä hän kertoo halustaan irtisanoutua työpaikastaan.
Hän valehteli työnantajalleen, kun sanoi olleensa flunssassa.
Siis patologinen valehtelija tai totuuden vääristelijä.
Työnantajana tiedän näiden alkoholiongelmaisten metkut.
Toivon että viihdyt lopun ikääsi tässä valheiden, lunastamattomien lupausten ja ainaisen epävarmuuden maailmassa.

Sinulla on kuitenkin VIELÄ valta sanoutua siitä irti.