Kiinnostava keskustelu tuo taas esiin uusia muistoja nuoruusajalta. Meillä oli kesäpaikka yksinäisessä saaressa. Vanhemmat oli sitä mieltä, että vielä 15-vuotiaankin pojan on parasta viettää kesä siellä, poissa kaupungin houkutuksista. Itse olisin tietysti jo kaivannut vapaampiin oloihin kaverien luo stadiin.
Meille oli palkattu kesäapulaiseksi mua vain pari vuotta vanhempi urheilijatyttö Pohjois-Suomesta, SM-tason (!) hiihtäjä ja kesällä suunnistaja. Kun vanhemmat lähti matkalle ja jätti meidät tytön kanssa saareen, isä sanoi tytölle, että pidät sitten pojan tiukassa kurissa ja nuhteessa.
Tuon ajan urheiluvaatteet ei olleet niin muodikkaita ja virtaviivaisia kuin tänään. Mua tän Tanjan vaatteet kuitenkin jotenkin kiinnosti. Sillä oli muun muassa sellainen tuon ajan kilpahiihtopuku, sinistä tuulikangasta, jossa pusero-osa pujotettiin pään yli ja siinä oli lyhyt vetoketju. Helmat työnnettiin samaa tuulikangasta olevien housujen alle. Olin ihan tohkeissani, kunTanja lähti lenkille tuossa varustuksessa.
Sitten yhtenä viikonloppuna se lähti jonnekin suunnistustapahtumaan, ja jätti tän hiihtoasun huoneeseensa. En voinut välttää kiusausta kiivetä sinne, kun uskoin hänen olevan poissa yön yli. Riisuin kaikki omat vaatteet ja pujottauduin tähän siniseen tuuliasuun. Nuoren pojan elin reagoi välittömästi tuulikankaan kosketukseen, ja sängyllä istuen aloin hyväillä itseäni housujen läpi.
En lainkaan huomannut, että ovi avautui, ja siellä olikin jo Tanja, nyt pitkässä kumisessa sadetakissa ja kumisaappaissa. Sen silmät leiskui, ja se muistutti luvanneensa pitää mut kurissa ja nuhteessa. - Soitanko isällesi, vai hoidanko asian nyt välittömästi itse? hän tiukkasi.
No ei siinä ollut vaihtoehtoja. Kuului komennus nurkkaan odottamaan, ja huoneen ovi lukittiin ulkoapäin. Eihän tää nyt hirveä rangaistus ole, helpottuneena ajattelin. Kunnes olan yli ikkunasta kurkistamalla havaitsin, että Tanja oli taittamassa koivusta oksia ja riipimässä niistä lehdet pois. Välittömästi nuoren pojan elin taas reagoi, ja housujen etumusta alkoi pullottaa.
Sitten tulikin Tanja. Kertoi olevansa kotoisin pohjoisesta, tiukan uskonnollisesta kodista, jossa kuria pidettiin kunniassa. Hänen veljensä oli joskus yllätetty tyydyttämässä itseään, ja siitä oli seurannut tavallistakin ankarampi kuritus. Nyt minä olin ansainnut vähintään saman. Eli housut alas, ja polvilleen sängylle kumartuneena. Ja sitten tosi ankara piiskasauna, notkeilla koivunvitsoilla!
Kumitakissaan ja saappaissaan Tanja sai pojan kiihottumaan entisestään, kovaan kipuun sekoittui selittämätön hyvän olon kutina alavatsassa. Piiskauksen jälkeen Tanja määräsi minut tyhjään pimeään komeroon, jossa ei mahtunut suorana seisomaan eikä kunnolla istumaan. Siellä sain miettiä tuhmuuttani kolmen tunnin ajan.
Ehkä juuri tämä tapahtuma oli ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa siihen, miten ankaran kurituksen tarve ja jotenkin fetisistinen suhatutuminen tietynlaisiin asusteisiin sittemmin ovat leimanneet elämääni.