En todellakaan muistele seuraavaa iltaa mielellani, sen verran rankka se oli. Taman hetkisessa mielentilassani on kai kuitenkin pakko palauttaa mieleen paakohdat.
Panin paalleni kahisevan liukkaan tuulipuvun, ja sen alle vain pienen t-paidan ja pienet alkkarit. Nain oli komennettu. Sydan pamppaillen soitin ovikelloa, ja poliisimies avasi nahkahaalarissaan. Rouvalla oli se tuttu, vahan nuhjuinen tuulikangashaalari.
Pyydettiin istumaan, ja tarjottiin oluttolkkikin. Sitten tehtiin selvaksi pelisaannot. Oli lauantai-ilta, ja uutisten jalkeen oli tulossa lotto- ja jokeriarvonta. Rangaistukseni maaraytyisi niiden mukaan. Arvotuista lottonumeroista ja vastaavasti jokerinumeroista otettaisiin suuruudeltaan keskimmaiset, ja niiden summa olisi minun karsittavien piiskaniskujen maara. Jos molemmat valvojat olisi miehia, kurituksen antaisi poliisimies notkealla rottinkikepilla (joka oli poydalla odottamassa). Jos molemmat olisi naisia, kurittajanani olisi vaimo, ja valineena kimppu koivunvitsoja (jotka niin ikaan oli esilla). Jos taas valvojina olisi mies ja nainen, puolet rangaistuksesta hoitaisi vaimo koivunvitsoilla, ja loput sitten poliisi silla ilkealla rottinkikepilla. Rangaistus annettaisiin tietysti paljaalle takapuolelle. Sen jalkeen olisi vuorossa hapearangaistus nurkassa liikkumattomana, ja sen pituus olisi suurimman lottonumeron ja suurimman jokerinumeron summa minuutteina. Jos isantavaki sattuisi itse voittamaan, piiskaus uudistettaisiin kahden paivan kuluttua, ja jos voitto olisi lotossa vahintaan viisi tai jokerissa vahintaan nelja oikein, viiden paivan kuluttua annettaisiin taas piiskaa, nyt kolmanneksella korotettuna.
Arvatkaa, jaksoinko kiinnostua TV-uutisten tavanomaisista Lahi-itaa tai talouskriisia koskevista uutisista. Alavatsaa kihelmoi, kun odotin miten vaistamaton rangaistukseni maaraytyisi. Saatietojen jalkeen tuli sitten lottoarvonnan tunnussavel, ja juontaja esitteli viralliset valvojat: Reijo Poyhonen ja ja se joku uusi nainen, jonka nimea en jannityksessani saanut mieleen. Siis ensin koivunvitsaa tuulikangashaalari-talonmiehenrouvalta, ja sitten ilkeaa rottinkikeppia karskilta nahkahaalaripoliisilta!
Sitten alkoi numeroita tulla: lotossa 3, 8, 9, 26, 30, 32 ja 36. Ja jokerinumerot vstaavasti: 0, 0, 6, 9, 3, 7 ja 8! Nopeasti tajusin, että piiskaniskujen maaraksi tulee 26+9 eli yhtensa 35, mika tuntui olevan kovimmasta paasta. Siita sitten taytantoonpanoon. Poliisi kytki minut kasiraudoilla sangyn paatyyn, ja vatsan alle tyonnettiin muutama tyyny, jotta peppu olisi sopivasti koholla piiskaa vastaanottamaan. Talonmiehen rouva otti vitsakimpun, ja poliisi piteli viela jaloista kiinni. Minun piti aaneen laskea, kuuluvalla aanella, sivallukset. Kipu oli jo tassa vaiheessa niin kova, etta se oli tyon ja tuskan takana, mutta viimein oli vuorossa numero 17. Sen jalkeen osia vaihdettiin, ja mika pahempaa, kuritusvalinettakin. Poliisi nahkahaalarissaan tarttui notkeaan rottinkikeppiin, ja vaimo puolestaan lukitsi jalkani paikoilleen. Kun vuorossa oli isku numero 33, olin niin loppu, etta jotenkin sekosin sanoissani. Piiskuri arahti, etta nyt kaikki pitaisi oikeastaan aloittaa alusta, mutta annetaan armon kayda oikeudesta: lisarangaistuksena tulee vain viisi lisalyontia, mutta ne sitten tosi taydella voimalla. Takapuoleni oli tulessa, ja kipu ja hapea ja noyryytys vei minua ihan mennessaan.
Mutta eihan se viela ollut tassa. Nyt isannat tarkistivat omat kuponkinsa. Rouvalla oli lotossa viisi oikein! Se siis tarkoittaa, etta piiskaus uusitaan maanantaina seka torstaina, ja torstaina viela kolmanneksella kohotettuna. Siis 47 piiskaniskua, maanantain 35 jalkeen!
Ja tana iltana oli viela vuorossa se ylimaarainen hapearangaistus. Liikkumatta hapeanurkassa 36+9 minuuttia eli perati kolme varttituntia. Sen nurkkaseisonnan aikana talonmiespariskunta parhansa mukaan kiihotti toisiaan ja pilkkasi ja hapaisi minua.
Maanantain ja torstain tapahtumat oli, jos mahdollista, viela tuskallisempia.
