Mielipiteitä tuttivieroitusongelmaan

Me jätettiin 1v10kk lapselta tutti pois viikonloppuna. Tutti on ollut käytössä vaan unituttina. Päikkärit nukkuu vaunuissa ja on sujunut ilman mitään ongelmia ilman tuttia. Sen sijaan illalla omaan sänkyyn nukahtaminen on aivan mahdotonta ja yöllä heräilee ainakin tuhat kertaa ja itkee tuttia. Tassuttelusysteemit ei meillä toimi, eikä rauhoitu edes vanhempien viereen. Nyt on takana kaksi yötä kokonaan ilman tuttia ja tuntuu ihan fiaskolta tää meidän vieroitustouhu. Mä pelkään etten valmistellut lasta riittävästi tutin poistoon, kerrottiin että orava vei tutit oravanpoikasille mutta ei viety niitä yhdessä lapsen kanssa ja mietinkin että hän ei oikein konkreettisesti ole ymmärtänyt että tuttia ei enää ole.

Sen verran olen ymmärtänyt että tuttia ei kaikesta huolimatta kannata antaa enää takaisin mutta olen vielä miettinyt miten tutin poistumista voisi vielä konkretisoida. Mietin vielä että jos yhden tutin leikkaisin rikki ja sellainen löytyisi jostain sattumalta ja voitaisiin se sitten yhdessä laittaa roskiin (tai antaa oravalle). Onkohan siinä kuitenkaan järkeä tai sekoittaako vaan päätä kun olisi kaksi eri stooria. Ja toisaalta jos nyt ei oo muutamaan päivään tuttia nähnyt niin kannattaako sellaista enää näkyville tuoda, edes rikkinäistä. Toinen vaihtoehto on sitten vaan koittaa jaksaa näitä fiaskoöitä ja toivoa ettei kovin montaa viikkoa kestä...

Olisiko jotain hyviä mielipiteitä mikä avuksi meidän tilanteeseen.

 

Meillä venähti aika pitkälle tutista vierotus, tyttö oli jo 2 vuotta 2 kuukautta. Helppoa ei ole ollut. Tonttu vei tutit heti tammikuun alkupäivinä, eli kohta kaksi kuukautta sitten. Aiemmin nukahti iltasadun ja laulun jälkeen itsekseen omaan sänkyyn, nyt täytyy joko jäädä viereen makaamaan niin pitkäksi aikaa että nukahtaa tai sitten nukahtaa itkemällä taistelun ja sänkyyn palauttamisten jälkeen. Pahimmillaan ollaan taisteltu iltaunille 2,5 tuntia, päiväunet on jääneet välillä kokonaan tuon shown takia väliin.

Tarkoitus ei ole masentaa, vaan kertoa että et sinä ole ainoa joka asian kanssa painiskelee, jaksamista! En usko että tuttia kannattaa millään tavalla enää tuoda esille, tuskin se asiaa helpottaa. Ja mistäs sitä tietää olisiko ollut yhtään helpompaa vaikka asian olisi tehnyt jotenkin toisin.

Meille on tulossa uusi vauva huhtikuun alussa ja ainakin mieheni mielipide on että se vierotetaan tutista PALJON aiemmin....

 

Kannattaa varmasti konkretisoida tutista luopuminen, mulla on aina tavarat hukassa niin lapsi hyväksyi sen, että tutti meni hukkaan tosi hyvin. Tasan 2v oli kun tutista luovuttiin.

Kehuin että on iso tyttö ja vauvat vaan syö tuttia, sanoin että onpas ollut reipas vaikka ei ole enää tuttia jne. Puhuttiin tutista muutenkin. Aluksi yritti nukahtaessa syödä sormiaan tai peitonkulmaa tms. Tuli kyllä julma äiti olo!

2 viikkoa vaikutti uniin meillä tutittomuus, päikkärit oli varsinkin hankalia.

 

Jotenkin lohduttavaa kulla että löytyy joku muukin, jolla tutin vieroitus ei oo käynyt sormia napsauttamalla. Koitin lueskella kaikki mahdolliset kirjoitukset aiheesta läpi ja tuntui sille että kellään ei oo ollut mitään ongelmia...

Mä pitkän pähkäilyn jälkeen kuitenkin eilen kaivoin yhen tutin esille, leikkasin siitä pään irti ja jätin näkyvälle paikalle lojumaan. Lapsi huomasi sen iloisena mutta äkkiä totesi että tutti on rikki. Se kyllä ehdotti että koijaa, mutta kun kerroin ettei sitä voi korjata vaan pitää laittaa roskiin, niin kipitti sitten itse reippaasti sen roskiin ja meni jatkaan leikkejä. Tähän episodiin meni aikaa alle kaks minuuttia. Illalla kerrattiin vielä monta kertaa kuinka tutti oli rikki ja laitettiin roskiin. En tiedä johtuiko siitä vai muuten on jo tottunut tutittomuuteen mutta itkua ei eilen illalla tullut ollenkaan. Juttua riitti kyllä melkein tunnin verran kun ei ollut tuttia tukkimassa suuta. Makasin sen vieressä sängyllä ja tarvittaessa palauttelin päätä tyynyyn jos meno meinas kiihtyä liikaa. Kerran pyysi tuttia mutta sanoin että se on rikki ja roskissa. Toisen kerran kuulin itse mutisevan että tutti rikki. Nukkui läpi yön itkuitta. Tai muutaman kerran kuului jotain kitinää mutta rauhoittui itsekseen. Melkoinen muutos edelliseen yöhön verrattuna! Aamulla autossa matkalla hoitoon pyysi kyllä taas tuttia.

Mielessä siis tutti vielä on mutta tää yks hyvä yö antoi kyllä vähän toivoa että tästä selvitään. Nukahtaminen kestää kyllä nyt selkeesti pidempään mutta toivottavasti sekin alkaa taas jossain vaiheessa parantua. Pidetään peukkuja!

Ja tosiaan meilläkin tuleva kakkonen vieroitetaan tutista kyllä paaaljon aiemmin, tai sit ei anneta ollenkaan....

 

Ihan hyvältä kuulosti tuo päätöksesi viedä tutti roskiin yhdessä lapsen kanssa. Minä vieroitin esikoista 1v3kk iässä leikkaamalla tutista paloja pois, kunnes (kolmantena iltana!!) tuti oikeasti hävisi. Kun sitä yhdessä lapsen kanssa etsittiin eikä löydetty, ei se enää hirmuisia itkuja aiheuttanut jatkossakaan. Onneksi seuraavana päivänä minä löysin sen kadonneen kappaleen, eikä lapsi..

Kakkoselle ei tutia ole tarjottukaan, eikä siten taida vieroitustaistelua tullakaan. Ikää on nyt 4kk, joten vielähän tässä ehtii tutinkin opetella, mutta toistaiseksi mennään siis ilman.