Mielettömän hvyä puheenvuoro kotiäideistä

eli mun näkökanta (=raha) näyttääkin olevan kaikista relevantein ja yksiseliiteisin näkökanta?

Juu raha ja veroeurot jäävät kuule himmenemään taustalle tässä kannattavuusasetelemassa, jos aletaan puhumaan siitä, miten toimikaan hyvä ÄITI

 

Juu raha ja veroeurot jäävät kuule himmenemään taustalle tässä kannattavuusasetelemassa, jos aletaan puhumaan siitä, miten toimikaan hyvä ÄITI

tuun neuvomaan sua äitiydessä heti kun saan siitä omakohtaista kokemusta

 

Itse suorastaan rakastan hoitaa lapsia kotona..Katsoo miten ne kehittyy ja puuhailla kaikkea yhdessä ja hoitaa kotia.Olisi ikävä jos se otettaisiin pois vaikka työpaikkakin odottaa niin ei mulla sinne kiire ole koska töitä ehtii tekemään lasten ollessa vanhempia..

 

tuun neuvomaan sua äitiydessä heti kun saan siitä omakohtaista kokemusta

sitä odotellessa.

 

Miltäs nyt tuntuu oi kotiäidit. Voitte omia kommentteja miettiä työssäkäyviä kohtaan ja minä olen nyt tyytyväinen kun arvonne on näytetty.

 

Minä käyn muuten töissä..

 

virpi salmihan on sanonut usein painavan sanansa ja osunut oikeaan ja kirjoittanut hyvin, nautinto ollut lukea.

tästä en sitten tiedä
Tai siis, miksi se on ilmeisesti virpin ongelma onko joku muu akka kotonansa vai esim. virpin lailla kirjoittelee juttuja lehteen tai tekee jotain muuta.

Miksi se on niin suuri ongelma. Nainen on naiselle ongelma.
Onhan tietysti totta että kun naiset joutuvat painaa duunia kotona niin palkkakehitys ja ura jää taka-alalle ja onhan se toki väärinkin.
mutta. siihenhän auttaisi vain se 6+6+6 laki mikä on ruotsissa. sitä kannatan.

lasten paras? mistä pahoinvointi tulee suomessa ja ne lasten ongelmat? minusta ne johtuvat tästä yksilöllisyydestä ja näistä meidän oikeuksista. kaikki vetävät vain itselleen lisää ja niitä oikeuksia on liikaa ja velvollisuuksia liian vähän. kuria ei ole kun on vain näitä oikeuksia ja kaikki ajattelevat vain itseään. Lapsilla ei ole hoidossa turvallinen olo, kun se miten siellä hoidetaan riippuu siitä miten perhe on röyhkeä ja vaatii sitä ja tätä meidän pirjomatiakselle.
Unicefin mainos tulee lastenohjelmien välisä, joka näyttää nälkäänäkevän lapsen ja kertoo miten suuri määrä lapsia kärsii koko ajan nälästä.
on heitä ehkä suomessakin.
minusta päiväkotiin tarvittaisiin jämäkät hoitajat pitämään kuria, niin kaikilla olisi turvallinen olo ja kukaan ei sooloilisi ja veisi muilta kaikkea (huomiota, tilaa, äänitilaa) omalla riehunnallaan.

 

Miltäs nyt tuntuu oi kotiäidit. Voitte omia kommentteja miettiä työssäkäyviä kohtaan ja minä olen nyt tyytyväinen kun arvonne on näytetty.

Paiskin töitä 24h ja olen samalla kotiäti. Olen näet vaikeasti vammaisen lapsen omaishoitaja ja 2 vuotiaan kotiäiti. Aika Combo

 

minusta kolumni osoitti enemmän asenteita kuin tietoja ja huokui lapsivihamielisyyttä. Lapsia on todella helppo esineellistää ja ulkoistaa hoito, ja heidän oletetaan olevan jo ensimmäisinä vuosinaan valmiita kohtaamaan suuret lapsiryhmät jne. jos oikeasti tietoa aiheesta ei ole. Työ voidaan määritellä vain kapeasti tuloksena ja taseena, mutta kansantaloudenkin kannalta on merkitystä muullakin työllä kun sillä mikä näkyy siinä laskennallisessa suureessa. Enemmin kuin kyseenalaistaa lapsiensa hoitamisen varhaislapsuudessa arvon, voisi kiinnittää huomiota meidän työmarkkinoiden rakenteelliseen muutokseen - siihen tarvittaisiin nokkeluutta. Kyllä epäilen että se todellinen kilpailukyky juontaa juurensa sieltä niistä asioista joita ei voi laskea, eivätkä virpisalmiset ymmärtää.

Kuluttavaa.. mikä on arvokasta, sen voi nähdä vain sydämellä. ikävää että kovat arvot jylläävät.

 

No mähän olen nyt sit aivan täydellinen! Hoidan nuorimmaisen, kohta 4 v kotona ja teen osa-aikatöitä iltaisin. En kuormita päivähoitoa, miehen ei tartte koskaan ottaa vapaata töistä lapsen sairastelujen takia. Maksan veroa pienestä palkasta, josta jää käteen suunnilleen sama mitä saisin työkkäristä. Ai että mä ole täydellinen, kiillottaa sädekehää

 

lisäksi olisi haitallista jakaa kotiäidit vs. uraäidit ja kategorisoida nämä yhtenäisinä ryhminä. nyt näytitte mitä olette kotiäidit - tyyliin. olisi aika pieneen otantaan perustavaa yleistämistä. ensin aselepo, sitten keskustelu vasta voi avautua.

 

Täällä yksi kotiäiti joka menisi ihan heti töihin, jos saisi jostain vakituisen päivätyön. Sellaista vaan ei täältä ole vielä löytynyt ja muuttaminen nyt ei ole vaihtoehto, kun miehellä on täällä hyvä työpaikka.

 

Miltäs nyt tuntuu oi kotiäidit. Voitte omia kommentteja miettiä työssäkäyviä kohtaan ja minä olen nyt tyytyväinen kun arvonne on näytetty.

Minä olen kahden jo aikuisen lapsen työssäkäyvä yrittäjä-äiti ja maksan ihan mielelläni veroina kotihoidontukia. Lapset ovat vain hetken pieniä.

 

Kun äitiydestä puhutaan on se työssäkäyvä se joka vie pienen hoitoon ikävöimään rahankiilto silmissään, ja kotiäiti kyllästynyt, tiuskiva ja laiska huonostikoulutettu syrjäytyjä. Mielestäni tosiaan pitäisi nähdä, se että tässä välissä on porukkaa paljon. On totta ettei päivähoidon resurssit ole riittävät kaikissa kunnissa, ja se laadukas hoito on pelkkä toive, tähän pitäisi puuttua ja avata keskustelua miten tässä voidaan parantaa. On myös äitejä ja isejä jotka haluaisivat tehdä lyhennettyä viikkoa, jotta toinen voisi olla kotona lastenkanssa enemmän. Tähän ei ole aina mahdollisuutta. Myöskään tätä mallia joka jakaa isälle myös hoitovastuuta, on joillakin työpaikoilla työantajan asenteen vuoksi mahdotonta toteuttaa. Se vaikuttaa todellakin jaksamiseen, ja siihen että esimerkiksi lapsen sairastaessa työstä poissaolo on todella ikävää ja jää naisen vastuulle enemmän. Puhumattakaan mitä nainen kokee omalla työpaikallaan. Pientenlasten vanhempiin kohdistuu todella kovia paineita, ja joillakin työpaikoilla ovat niitä silmätikkuja. Eli jos tässä lähdetään syyttämään yhtä ryhmää jostain pahoinvoinnista yms. Ollaan hakoteillä pitäisi tarkastella myös yleistä asennetta lapsia, niitä tulevaisuuden tekijöitä kohtaan eikä syytellä kuka saa eniten tai tekee vähiten. Kuitenkin ainakin meidän kunnassa se päivähoito on aikalailla ollut ihan viimeisiä asioita jotka otetaan tapetille, vaikka pulaa on ja resursseja auttamattoman vähän. Itse kun olen hakenut kotona lasten kanssa ollessani osapäivätöihin, on ensimmäisiä kysymyksiä miten on kun lapset sairastavat mitäs sitten teet? Vaikka olen sanonut että mies hoitaa lapsia kun töistään tulee, joten siksi osa-aikatöitä haen iltaisin. Ei auta vaikka olisit miten motivoitunut ja ahkera tekemään työtä kuin työtä.

 

Voi teitä... Jotenkin tuntuu, että nämä jotka niin kovasti kritisoivat kotihoidontukea ovat itse lapsettomia ja monasti vielä nuoria, sekä pääkaupunkiseudulla asuvia... Itse olen tutkinnon suorittanut, vakituisessa työssä oleva kotihoidontuella nyt oleva. Menen töihin kun lapseni on 1v 8kk ja olen nauttinut ajasta, jota ei enää koskaan tule. Kauemminkin olisin ollut kotona, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Harmi....Enkä tunnen mitään "syyllisyyttä" verovarojen tuhlaamisesta. Kyllä verovaroja olen maksanut ja tulen vastaisuudessakin maksamaan. Eikä kotihoidontuki varmaankaan ole se suurin paha, mihin verovaroja käytetään. Ja niinkuin monasti täällä mainitaan, vaikka kaikilta lopetettaisiin kotihoidontuki, eivät nämä kaikki ihmiset pääse töihin, vaan joutuvat työttömyysturvan varaan. Ottakaahan huomioon, että kaikki eivät asu kehäkolmosen sisäpuolella jossa töitä on eri tavalla, kuin muualla suomessa. Olkaa ihmeessä kotona kun lapset ovat pieniä, jos mahdollista.....minulle se ei ole mahdollista, kuin tuohon hiukan alle 2 vuotiaaksi.....

 

[QUOTE="vieras";27571100]
Ja helketin hyvä kirjoitus, peesaan täysin! Antakaa lapsillenne edes mahdollisuus voida paremmin ja menkää töihin.[/QUOTE]

Tämä alkaa olla jo sairasta (ja jos joku tuota uskoo, niin otan osaa).

Mitähän valonarka ne päättävät herrat siellä puuhailee, kun kansa on nyt saatu raatelemaan kotiäitejä?
Juu, tästähän se meidän tulevaisuus on kiinni, kyllä kyllä.

 

Jospa joku perhe pärjää taloudellisesti myös vaikka toinen olisi kotona.

Jospa se kotiäiti ei ole kotona vain itsensä vuoksi, vaan siksi että haluaa tarjota lapsilleen hyvän elämän.. kiireettömän, stressittömän alun. Jossa lapsia ei tarvitse repiä aamulla klo. 6 ylös jos niitä nukuttaa, sen sijaan lapset saa vaikka kömpiä äidin viereen josta saavat rauhassa herätä.. jnejnejne. Tosin joidenkin mielestä tämä on ilmeisesti lapselle lähinnä haitaksi... joo, vinoon kasvavat kun saavat liikaa rakkautta ja vanhemman läsnäoloa.

Pointtini on että ihan sama jos joku on sitä mieltä että kotiäidin tulisi saada 0€ tukea yhteiskunnalta, kaikenlaisiin mielipiteisiin on oikeus. Ainahan niitä löytyy kenen mielestä kenenkään muun ei tulisi saada minkäänlaista tukea kuin "minä itte".

Mutta on törkeää väittää että kotiäidit on kotona vain itsensä vuoksi ja vain työäidit ajattelee ensisijaisesti lapsensa parasta. Eiköhän suurin osa äideistä ajattele ensisijaisesti lapsensa parasta, valitsi sitten miten tahansa. Ei kotiäitikään jää kotiin jos se tarkoittaa lasten nälkäkuolemaa, toiset vaan tulee toimeen vähemmälläkin rahalla ja se kotiin jääminen on mahdollista.

Kyllähän mekin pärjättäisiin, mutta itse kasvoin suht köyhissä oloissa, enkä halua lasteni myös vaan "pärjäävän". Onneksi on osa-aikatyön mahdollisuus (johtuen juurikin siitä, että olen hyvin kouluttautunut ja työpaikkoja löytyy vähän joka puolelta), että enemmän se lapsi kotona saa mun ja iskän kanssa olla, kuin siellä hoidossa.

 

Voi Virpiä Puoliso on varmasti sen verran heikosti ansaitseva, että Virpi -parka on joutunut itse töihin heti äitiysloman jälkeen. Ressulla on niin katkera olo että.

Et näköjään tajunnut tuosta jutusta mitään - tai et halua tajuta.

 

Ainakin se kotihoidontuki voisi olla vastikkeellista. Latinalaisen Amerikan maissa perhe saa tukea (tämä siis kehitysyhteistyöprojekteissa, ei valtion maksamaa), kun ns. neuvolakäynnillä lapsi kasvanut tarpeeksi eli saanut riittävästi oikeanlaista ravintoa. Jos tuki maksetaan ilman vastiketta, perhe käyttää rahat miten tykkää eikä siihen tärkeimpään eli lapsen ruokaan.

Kotihoidontuen vastikkeellisuuteen tahtoisin itse sisällyttää lapsen riittävän varhaiskasvatuksellisen osuuden - jota ilman lapsi jää kotona ollessaan vrs. päivähoito. Onhan noita äitejä nähty, jotka parkkeeraavat lapsensa teeveen ääreen päiväksi ja itse sen aikaa käyttävät ajan esim. netissä. Lapsi ei todellakaan tarvitse virikkeitä koko aikaa, mutta kun tuntuu, että moni palstankin kotiäideistä menee kaikessa siitä mistä aita matalin niin miksi siellä kotona sitten ollaan?!

"Olen kotona, rahaa on vähän, byäääh maksakaa minulle enemmän teen arvokasta työtä." No mitä jos säästäisit tekemällä ruoat alusta loppuun itse ja leipomalla? "En osaa leipoa/en jaksa" Ööööh? Opetella ei voi, lapsiakaan ei voi ottaa puuhaan mukaan? "No mut lapset sotkee kaikki paikat." Niin mitä sie olit siellä kotona tekemässä? Leivotte ja siivoatte sitten yhdessä, sitähän se varhaiskasvatus on ja siitä se yhteiskunta maksaa sinulle, eikö se ollut se tärkein työ? toisaalta, työäiti hoitaa sen myös, eikä saa siitä korvausta?

 

[QUOTE="hehee";27568986]Kyllähän sulla on vähintäänkin totuuden siemen tuossa. Kuinka moni kotiäiti on oikeasti niille lapsilleen läsnä siellä kotona? Kuinka monella homma etenee niin, että herätään klo 10.30 korvilla, lapsille nopeesti sapuskaa naamaan ja sitten äiti siirtyy vaikkapa tietokoneen ääreen palstailemaan, kunnes mies tulee töistä kotiin? Sit valitetaan miehelle, että on ollut niin kiire ja raskas päivä, ettei mitään kotihommia ole ehtinyt tekemään ja ruokakin on laittamatta. Ja että miehen pitäis antaa äidille sitä omaa aikaa, kun kotiäitiys on duunia 24/7...[/QUOTE]

Kuulostaa pelottavan tutulta tuo kuvaamasi tilanne. Lähipiirissä "saan" seurata useampaakin vastaavaa tapausta, jotka suureen ääneen haukkuvat/arvostelevat töissä tai opiskelemassa käyviä äitejä lastensa päivähoitoon laittamisesta. Mun mielestäni tuollaiset "äidit" saisivat pitää suunsa kiinni, katsoa peiliin ja miettiä sitä, onko heidän toimintatapansa todellakin lapselle eduksi. Toki itselleen on helppo valehdella. Mun mielestäni lapsen edun kannalta ratkaisevaa ei niinkään ole se kotihoidon ajallinen pituus, vaan pikemminkin se kotihoidon laatu.

 

Kuulostaa pelottavan tutulta tuo kuvaamasi tilanne. Lähipiirissä "saan" seurata useampaakin vastaavaa tapausta, jotka suureen ääneen haukkuvat/arvostelevat töissä tai opiskelemassa käyviä äitejä lastensa päivähoitoon laittamisesta. Mun mielestäni tuollaiset "äidit" saisivat pitää suunsa kiinni, katsoa peiliin ja miettiä sitä, onko heidän toimintatapansa todellakin lapselle eduksi. Toki itselleen on helppo valehdella. Mun mielestäni lapsen edun kannalta ratkaisevaa ei niinkään ole se kotihoidon ajallinen pituus, vaan pikemminkin se kotihoidon laatu.

Peesi tälle viimeiselle kyllä. Ja pitää miettiä, että siihen kotihoidon laatuun vaikuttaa myös se muukin aika, kun lapsi asuu kotona, ei vain se ensimmäinen 3 vuotta. Lapsella ihan varmasti on parempi elää, kun molemmilla vanhemmilla on työpaikat, eikä tarvitse huolehtia taloudesta ja käyttää turhia resursseja siihen.

 

[QUOTE="vieras";27573069]Kyllähän mekin pärjättäisiin, mutta itse kasvoin suht köyhissä oloissa, enkä halua lasteni myös vaan "pärjäävän". Onneksi on osa-aikatyön mahdollisuus (johtuen juurikin siitä, että olen hyvin kouluttautunut ja työpaikkoja löytyy vähän joka puolelta), että enemmän se lapsi kotona saa mun ja iskän kanssa olla, kuin siellä hoidossa. [/QUOTE]

No ensin ehkä kannattaa määritellä mikä on köyhä olo. Ei minunkaan vanhemmilla mun lapsuudessa kotihoitoaikana ollut varaa kuin perunaan ja suurustekastikkeeseen, mutta en mä siitä alle 3-vuotiaana tajunnut hölkäsen pöläystä. En siis todellakaan usko että alle 3-vuotias kärsii jos vanhemmilla ei ole rahaa kuin sen verran että "pärjätään". Tai jos kärsii niin on siinä jo aikaisin opetettu lapselle että rahalla saa ja hevosella pääsee.....

Mutta se on ihan totta että nykyisin tarttis olla sitä sun tätä eikä riitä se että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.

 

Ainoa, mistä olen samaa mieltä on tuo kaihertava ajatus, että miksi Suomessa lapset eivät voi kovin hyvin, vaikka heitä kotihoidetaan keskimärin paljon pidempään kuin muissa Euroopan maissa?

En lukenut ketjua kuin tähän viestiin asti ja olen tasan samaa mieltä. Mistä tämä johtuu, kotihoidosta?

 

No ensin ehkä kannattaa määritellä mikä on köyhä olo. Ei minunkaan vanhemmilla mun lapsuudessa kotihoitoaikana ollut varaa kuin perunaan ja suurustekastikkeeseen, mutta en mä siitä alle 3-vuotiaana tajunnut hölkäsen pöläystä. En siis todellakaan usko että alle 3-vuotias kärsii jos vanhemmilla ei ole rahaa kuin sen verran että "pärjätään". Tai jos kärsii niin on siinä jo aikaisin opetettu lapselle että rahalla saa ja hevosella pääsee.....

Mutta se on ihan totta että nykyisin tarttis olla sitä sun tätä eikä riitä se että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.

Tottakai alle 3-vuotiaalle riittää, että on sapuskaa ja katto pään päällä. Mutta kyllä mua ärsytti jo ala-asteikäisenä se, kun luokkakamut reissasivat ympäri Eurooppaa ja meillä kesälomareissut rajoittuivat mummolaan ja jos tuuri kävi, niin Suomen tivoliin. Ja jos voin omat lapseni siltä ärsytykseltä välttää ja antaa heille jo lapsena enemmän elämyksiä, niin miksen sitä tekis?

Ja mun mielestä ei myöskään ole väärin opettaa lapsilleen, että on hyvä kouluttautua ja hommata itselleen kunnon ammatti, jotta ei tarvitse aikuisena kärvistellä työttömyyskortistoissa ja sossun jonoissa. Ei se ole mitään rahan ihannointia, se on ihan vaan tervettä järkeä.

 

[QUOTE="vieras";27573846]Tottakai alle 3-vuotiaalle riittää, että on sapuskaa ja katto pään päällä. Mutta kyllä mua ärsytti jo ala-asteikäisenä se, kun luokkakamut reissasivat ympäri Eurooppaa ja meillä kesälomareissut rajoittuivat mummolaan ja jos tuuri kävi, niin Suomen tivoliin. Ja jos voin omat lapseni siltä ärsytykseltä välttää ja antaa heille jo lapsena enemmän elämyksiä, niin miksen sitä tekis?

Ja mun mielestä ei myöskään ole väärin opettaa lapsilleen, että on hyvä kouluttautua ja hommata itselleen kunnon ammatti, jotta ei tarvitse aikuisena kärvistellä työttömyyskortistoissa ja sossun jonoissa. Ei se ole mitään rahan ihannointia, se on ihan vaan tervettä järkeä.[/QUOTE]

Lähinnä pohdin liittyykö näistä asioista mikään nykyiseen kotiäitiyteen, joka yleensä rajoittuu alle 3 vuoden ajanjaksoon. Ja tähän keskusteluun?

Vai keskustellaanko tässä nyt niistä harvoista kotiäideistä jotka on kotona 25 vuotta, eivät ole koskaan käyneet töissä tai koulussa ja elävät sosiaaliturvan varassa?

Suurin osa äideistä on kumminkin kotona alle 3 vuotta lapsen kanssa. Tulevat työelämästä ja sinne palaavat muutaman kotiäitivuoden jälkeen, eivät käy sossun luukulla tai työttömyyskortistossa (?)