Mielettömän hvyä puheenvuoro kotiäideistä

KOLUMNI
Äidin paikka on töissä
20.11.2012 6:02 43
Virpi Salmi
Tällä kertaa sen aloitti pääministeri reilu viikko sitten: keskustelun siitä, olisko syytä ryhtyä rukkaamaan Suomen omituista kotihoidontukijärjestelmää, joka kannustaa äitejä olemaan kotona kolme vuotta per lapsi.

Keskustelunavaus oli yllättävän rohkea.

Katainen sanoi suoraan, että naisten pitkät tauot työelämästä ovat vakava ongelma. Ja kuten kaikki tietävät, ongelma se on siksi, että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja siksi, että pitkät katkot muun muassa pienentävät naisten eläkkeitä.

Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.

Kun kotihoitojärjestelmää ryhdytään kritisoimaan, Suomen keskiluokkainen naisväki kiljahtaa kovaa ja korkealta.

Viime perjantaina Lapsiperheiden etujärjestön varapuheenjohtaja Roberta Fabritius kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kuinka hän ei kuuden lapsen äitinä ja "yksityisyrittäjän vaimona" millään ehdi kodin ulkopuolelle ahertamaan, koska "kotiäidillä on jo kädet täynnä työtä".

Niin, omien lasten hoitaminen, miehen tukeminen ja siivoilu on tietysti omasta mielestä "työtä" silloin kun itse ei käy ansiotyössä.

Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin.

Fabritius esitti myös toisen tyypillisen mutta huonon perusteen, kuinka "ulkopuolelta" ei voi tulla perheisiin sanomaan, mikä järjestely sopii kellekin.

Ei voikaan, mutta ei "ulkopuolelta" eli yhteiskunnalta myöskään tarvitse tulla rahaa tukemaan toimintaa, joka ei sitä hyödytä kuin erittäin lyhyellä tähtäimellä ja on pääasiassa haitaksi.

Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos.

Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.

Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on työryhmänsä kanssa tutkinut kotihoidontukea usemman vuoden ajan.

Hän kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla syyskuun lopussa, että työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".

Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Kotihoidontuki onkin ensisijaisesti äitien tuki. Saa vähän chillailla kesken kiireisten työvuosien.

Ja totta kai yhteiskunnan pitääkin tukea äitiyttä jollakin tavalla, mutta ei tällaisella pientilojen emäntien tukimuodoksi aikoinaan kehitetyllä, vanhentuneella systeemillä.
Ajat ovat nimittäin muuttuneet.

Ehkä kotihoidontuen tilalle pitäisi kehittää kannustinraha, joka maksettaisiin äideille, jotka palaavat vanhempainvapaan jälkeen reippaasti töihin.

Äidin paikka on töissä - Virpi Salmen kolumnit - Elämä - Helsingin Sanomat

 

Hohhoijaa!

 

Ainoa, mistä olen samaa mieltä on tuo kaihertava ajatus, että miksi Suomessa lapset eivät voi kovin hyvin, vaikka heitä kotihoidetaan keskimärin paljon pidempään kuin muissa Euroopan maissa?

 

Tässäkin kolumnissa unohdetaan se, että yhteiskunta kyllä tukee lastenhitoa paljon isommallakin summalla kuin kh-tuki, kunhan sen lapsen hoitaa 'joku vieras'

 

Minä en myöskään ymmärrä tuota miten kotiäitinä olo on jotenkin sankarillista ja mahtavaa ja siitä pitäisi maksaa. Kotihoito lapselle ei ole aina sitä parasta ja kotiäitiys vaatii, että lapselle järjestetään virikkeitä. Siksipä useimmat kotiäidit vievätkin 3-vuotiaansa hoitoon, kun eivät halua tai jaksa virikettä järjestää. Itsellä on takana useampi kotiäitivuosi ja useampi työvuosi. Kyllä töissä käynti on työtä. Kotiäitiys on sitä hengailua, jossa kotia ja lapsia hoidetaan omaan tahtiin. Aamupalan saa syödä koska haluaa, siivota voi silloin kun jaksaa, ulos mennään, kun huvittaa.

 

[QUOTE="yks vaan";27568407]Tässäkin kolumnissa unohdetaan se, että yhteiskunta kyllä tukee lastenhitoa paljon isommallakin summalla kuin kh-tuki, kunhan sen lapsen hoitaa 'joku vieras'[/QUOTE]

Niin joku vieras, joka saa palkan ja sinä aikana lapsen omat vanhemmat on töissä. Näin sekä lapsenhoitaja että lapsen vanhemmat maksavat veroja ja yllätpitävät ja kannattavat yhteiskuntaa ja kaikki voittaa.

 

[QUOTE="vieras";27568455]Niin joku vieras, joka saa palkan ja sinä aikana lapsen omat vanhemmat on töissä. Näin sekä lapsenhoitaja että lapsen vanhemmat maksavat veroja ja yllätpitävät ja kannattavat yhteiskuntaa ja kaikki voittaa.[/QUOTE]

Kaikki voittaa, MIKÄLI työssäkäyvän äidin palkka on riittävän iso ja hoidossa oleva lapsimäärä riittävän pieni. Jos hoidossa on 3 - 4 lasta ja äidin bruttopalkka on noin 2000 euroa, niin kyllä äidin työssäkäynti on kallista yhteiskunnalle.

 

Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.

Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on työryhmänsä kanssa tutkinut kotihoidontukea usemman vuoden ajan.

Hän kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla syyskuun lopussa, että työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".

Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt, etenkin tuota mustattua kohtaa.

 

[QUOTE="vieras";27568455]Niin joku vieras, joka saa palkan ja sinä aikana lapsen omat vanhemmat on töissä. Näin sekä lapsenhoitaja että lapsen vanhemmat maksavat veroja ja yllätpitävät ja kannattavat yhteiskuntaa ja kaikki voittaa.[/QUOTE]

Paitsi valtio (otapa selvää minkä verran esim. 2 lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle) ja lapset, jotka raahataan liian pieninä liian isoon ryhmään päiväkotiin.

 

Mä en ymmärrä tota Kataista ihan täysin; veronmaksajien verorahoja tarvitaan, mutta mistä niille kotiäideille saadaan työpaikat, kun moni on jo nyt kotiäiti siksi, ettei töitä ole!
Suomessa on 200 000 työtöntä jo nyt. Jos hankittais ensin niille töitä -koska ne kotiäidit pitää elättää työttöminäkin yhteiskunnan toimesta. Sitten ne vaan ei olis enää kotiäitejä vaan ne nostais kotihoidon tuen sijasta työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea.
Lasten pahoinvointi taas...kun ne lapset tarttis vanhempia sen 3 vuoden maagisen iän jälkeenkin!

 

Juuri tätä olen itsekin miettinyt, etenkin tuota mustattua kohtaa.

Tuo nimenomainen minuakin kaihertaa.
Muuten olen kyllä sen kannalla että ne jotka kotona jaksavat, saisivat tahtoessaan kotona lapsensa hoitaakin.

 

[QUOTE="vieras";27568455]Niin joku vieras, joka saa palkan ja sinä aikana lapsen omat vanhemmat on töissä. Näin sekä lapsenhoitaja että lapsen vanhemmat maksavat veroja ja yllätpitävät ja kannattavat yhteiskuntaa ja kaikki voittaa.[/QUOTE]

Jos naapuruksina asuu kaksi äitiä ja molemmilla on 3-4 lasta, niin he voisivat molemmat ryhtyä perhepäivähoitajiksi. Sitten he vaihtavat lapsia keskenään työaikanaan, saavat palkkaa, maksavat veroja - ja yhteiskunta iloitsee näistä uusista veronmaksajista, jotka kantavat kortensa kekoon mm. veronmaksajan ominaisuudessa

 

Tai sitten suomalaisia pidetään sisäänpäinkääntyineinä epäsosiaalisina tuppisuina juuri siksi, että heitä pantataan pahimmassa tapauksessa kouluikään asti kotona äitin kanssa, eivätkä sosiaaliset taidot kehity. Ja sitten syntyy kouluampujia ja perhesurmaajia jotka eivät osaa käsitellä lainkaan sosiaalisia paineita ja purkavat sen väärin keinoin.

 

[QUOTE="yks vaan";27568493]Paitsi valtio (otapa selvää minkä verran esim. 2 lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle) ja lapset, jotka raahataan liian pieninä liian isoon ryhmään päiväkotiin.[/QUOTE]

Valtiohan se just voittaakin. Ei valtio maksa päivähoitokustannuksia, vaan kunta. Valtio saa omat verotulonsa, joita pyörittää miten haluaa. Kunnat tietysti saa omansa myös valtion kukkarosta, mutta kunta itse päättää miten varat käyttää. Yhteiskunta pyörii, kun on ostovoimaa ja raha vaihtaa omistajaa. Kun äiti käy töissä niin ostaa bensaa, työvaatteita, maksaa päivähoitoa, ostaa ruokaa, töissä pyörii asiat ja käy asiakkaita ja asiakkaat maksaa rahaa jne.

 

Voi Virpiä Puoliso on varmasti sen verran heikosti ansaitseva, että Virpi -parka on joutunut itse töihin heti äitiysloman jälkeen. Ressulla on niin katkera olo että.

 

"Kotihoidontuki onkin ensisijaisesti äitien tuki."
Ihan totta. Joskin taitaa monesti kääntyä äitejä itseään vastaan (työllistymisen mahd. vaikeus, eläkeasiat jne).

 

Mä en ymmärrä tota Kataista ihan täysin; veronmaksajien verorahoja tarvitaan, mutta mistä niille kotiäideille saadaan työpaikat, kun moni on jo nyt kotiäiti siksi, ettei töitä ole!
Suomessa on 200 000 työtöntä jo nyt. Jos hankittais ensin niille töitä -koska ne kotiäidit pitää elättää työttöminäkin yhteiskunnan toimesta. Sitten ne vaan ei olis enää kotiäitejä vaan ne nostais kotihoidon tuen sijasta työttömyyskorvausta ja toimeentulotukea.
Lasten pahoinvointi taas...kun ne lapset tarttis vanhempia sen 3 vuoden maagisen iän jälkeenkin!

jotenkin seon hyväksyttävämpää olla työttömänä kuin hoitaa lapsia kotona. sit seuraavaks aletaan narista siitä et lapset pistetään hoitoon ja äiti istuu kotona työttömänä.

joku täti aikoinaan kauhistui tätä ajatusta et lapset aikaisemmin hoitoon. et jo pelkästään pääkaupunkiseudulla se tarkoittasi useamman tuhannen lapsenhoitan palkkaamista ja mistä nämä ihmiset saadaan kun ei koulut kerkiä heitä valmistaa samalla vauhdilla kuin tarvetta on. plus lisää tilaa, rahaa yms yms.

ei asia siis ole niin mustavalkoinen et äidit duuniin lapset kunnalliseen hoitoon.

 

"työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".

Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa."

Syitä lasten pahoinvointiin on niin paljon, että siitä on aivan turha kotiäiteyttä syyttää. Anteeksi vain, mutta missään en ole niin pahoinvoivia lapsia nähnyt kuin päivähoidon piirissä ja siellä lapsen ongelmat nykyisin moninkertaistuvat.

 

ja varmasti äidit jotka kokevat että eivät voi olla poissa töistä juurikin etteivät tipu työelämän kelkasta, palaavat töihin aikasemmin. mut esim omalla alallni on ihan sama olenko poissa 1-10vuotta. kuitenkin yrrittäjänä pystyn tekemään keikkahommaa ja hoitamaan lapsen kotona.

ja kuka oikeasti on kateellinen siitä 250-500€ mitä äidit kotonaolosta saa?
ja tuohon eläke asiaan. en usko et 30-40vuoden pääst suomes on minkäänlaista kansaneläkettä tahi työeläkettä.

 

Voi myös miettiä, että suurinta kotihoidontukea (= hoitorahaa ja hoitolisää) saavat heikkotuloisimmat perheet. Omassa työssäni olen havainnut, että kaikenlaisia ongelmia (päihteet, pitkittynyt työttömyys, vaikeat ihmissuhteet jne.) valitettavasti on eniten juuri näissä perheissä (ei tietenkään kaikilla!). Kannustaako kotihoidontuki siis lopulta eniten juuri näitä perheitä hoitamaan lapsensa kotona, vaikka se ei ehkä olisi aina lapsille paras vaihtoehto? Tämä oli nyt tälläinen karkea yleistys, älkää vetäkö hernepeltoa nenään... Sen sijaan esim. keskituloisille hoitolisän tuloraja tulee nopeasti vastaan, vaikka vain toinen vanhemmista kävisi töissä, joten kotihoidontuki jää pieneksi. Asumistukeakaan tms. he eivät saa ja käytettävissä oleva rahamäärä kuussa jää varsin pieneksi pakollisten menojen jälkeen. Näissä perheissä onkin usein taloudellisista syistä vietävä lapsi tai lapset hoitoon jo pienenä.

Omasta mielestäni lasten pahoinvointi johtuu yleisesti yhteiskunnassamme murentuneesta arvoperustasta, koventuneista asenteista, eriarvoistumisesta ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden katoamisesta sekä suvun että "kylän" kesken.

 

"työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".

Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa."

Syitä lasten pahoinvointiin on niin paljon, että siitä on aivan turha kotiäiteyttä syyttää. Anteeksi vain, mutta missään en ole niin pahoinvoivia lapsia nähnyt kuin päivähoidon piirissä ja siellä lapsen ongelmat nykyisin moninkertaistuvat.

Minäkään en usko, että kotovanhemmuus on syy lasten pahoinvointiin, mutta jostain syystä se ei Suomessa pysty sitä estämäänkän. Miksi ei?
Missä kohdin menee pieleen, jos lapsia hoidetaan pidempään ja enemmän kotona kuin muissa Pohjoismaissa ja samaan aikaan lapset ja nuoret myös voivat huonommin kuin muissa Pohjoismaissa?

 

[QUOTE="viima";27568591]jotenkin seon hyväksyttävämpää olla työttömänä kuin hoitaa lapsia kotona. sit seuraavaks aletaan narista siitä et lapset pistetään hoitoon ja äiti istuu kotona työttömänä.

joku täti aikoinaan kauhistui tätä ajatusta et lapset aikaisemmin hoitoon. et jo pelkästään pääkaupunkiseudulla se tarkoittasi useamman tuhannen lapsenhoitan palkkaamista ja mistä nämä ihmiset saadaan kun ei koulut kerkiä heitä valmistaa samalla vauhdilla kuin tarvetta on. plus lisää tilaa, rahaa yms yms.

ei asia siis ole niin mustavalkoinen et äidit duuniin lapset kunnalliseen hoitoon.[/QUOTE]

Työttömyys vähenisi, ja kun tarve hoitopaikoille on suuri niin todennäköisesti kunta alkaa kannustamaan perhepäivähoitaksi ryhtymistä ja isommalla palkalla. Rakennetaan päiväkoteja ja se työllistää rakennusmiehet, päiväkoti työllistää siistijöitä, keittiöhenkilökuntaa, lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, sosionomeja... Nän kärjistetysti, mutta yhteiskunta toimii siten, että jokainen kantaa kortensa kekoon.

Jos äiti on kotona lasten kanssa vain sen vuoksi, että muuten olisi työtön niin ei ole sitten lapsen etu. Ei lapsia voi tehdä lopun ikää, vaan jossain vaiheessa sitten on alettava työttömäksi jos ei työtä löydy tai opiskelu kiinnosta.

 

Omasta mielestäni lasten pahoinvointi johtuu yleisesti yhteiskunnassamme murentuneesta arvoperustasta, koventuneista asenteista, eriarvoistumisesta ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden katoamisesta sekä suvun että "kylän" kesken.

Nuo hyviä selityksiä, joskaan en usko että suomalainen yhteiskunta on nykyään sen eriarvoisempi kuin vaikka 100 v sitten.

 

Minä olen ainakin työurallani maksanu veroja, joten haluan ne verorahat omaan käyttöön, jos joskus vielä kotiäidiksi pääsen
Niin ja veroja maksetaan minun tuloilla n. 400 € kuussa. Eli valtion kassaan jää muutama lantti.
Lisää työvuosia on tiedossa, joten maksan mielelläni siitä, että muutkin äidit saa mahdollisuuden olla kotona lasten kanssa.
Minun lapset on tasapainoisia 6-11 vuotiaita jopa sosiaalisia vaikkeivat ole päässeet hoitoon 9 kk ikäisenä virikkeistymään.
Ollaan kierretty leikkipuistot, seurakunnan avoimet kerhot ja eskari tuo lisää valmiutta koulunkäyntiin.

 

Nuo hyviä selityksiä, joskaan en usko että suomalainen yhteiskunta on nykyään sen eriarvoisempi kuin vaikka 100 v sitten.

Sen sijaan tutkimusten mukaan *linkki, linkki ja linkki* yhteiskuntamme on eriarvoisempi nyt kuin 30 vuotta sitten.