työaiti ja hyvä
KOLUMNI
Äidin paikka on töissä
20.11.2012 6:02 43
Virpi Salmi
Tällä kertaa sen aloitti pääministeri reilu viikko sitten: keskustelun siitä, olisko syytä ryhtyä rukkaamaan Suomen omituista kotihoidontukijärjestelmää, joka kannustaa äitejä olemaan kotona kolme vuotta per lapsi.
Keskustelunavaus oli yllättävän rohkea.
Katainen sanoi suoraan, että naisten pitkät tauot työelämästä ovat vakava ongelma. Ja kuten kaikki tietävät, ongelma se on siksi, että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja siksi, että pitkät katkot muun muassa pienentävät naisten eläkkeitä.
Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.
Kun kotihoitojärjestelmää ryhdytään kritisoimaan, Suomen keskiluokkainen naisväki kiljahtaa kovaa ja korkealta.
Viime perjantaina Lapsiperheiden etujärjestön varapuheenjohtaja Roberta Fabritius kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kuinka hän ei kuuden lapsen äitinä ja "yksityisyrittäjän vaimona" millään ehdi kodin ulkopuolelle ahertamaan, koska "kotiäidillä on jo kädet täynnä työtä".
Niin, omien lasten hoitaminen, miehen tukeminen ja siivoilu on tietysti omasta mielestä "työtä" silloin kun itse ei käy ansiotyössä.
Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin.
Fabritius esitti myös toisen tyypillisen mutta huonon perusteen, kuinka "ulkopuolelta" ei voi tulla perheisiin sanomaan, mikä järjestely sopii kellekin.
Ei voikaan, mutta ei "ulkopuolelta" eli yhteiskunnalta myöskään tarvitse tulla rahaa tukemaan toimintaa, joka ei sitä hyödytä kuin erittäin lyhyellä tähtäimellä ja on pääasiassa haitaksi.
Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos.
Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.
Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on työryhmänsä kanssa tutkinut kotihoidontukea usemman vuoden ajan.
Hän kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla syyskuun lopussa, että työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".
Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Kotihoidontuki onkin ensisijaisesti äitien tuki. Saa vähän chillailla kesken kiireisten työvuosien.
Ja totta kai yhteiskunnan pitääkin tukea äitiyttä jollakin tavalla, mutta ei tällaisella pientilojen emäntien tukimuodoksi aikoinaan kehitetyllä, vanhentuneella systeemillä.
Ajat ovat nimittäin muuttuneet.
Ehkä kotihoidontuen tilalle pitäisi kehittää kannustinraha, joka maksettaisiin äideille, jotka palaavat vanhempainvapaan jälkeen reippaasti töihin.
Äidin paikka on töissä - Virpi Salmen kolumnit - Elämä - Helsingin Sanomat
Äidin paikka on töissä
20.11.2012 6:02 43
Virpi Salmi
Tällä kertaa sen aloitti pääministeri reilu viikko sitten: keskustelun siitä, olisko syytä ryhtyä rukkaamaan Suomen omituista kotihoidontukijärjestelmää, joka kannustaa äitejä olemaan kotona kolme vuotta per lapsi.
Keskustelunavaus oli yllättävän rohkea.
Katainen sanoi suoraan, että naisten pitkät tauot työelämästä ovat vakava ongelma. Ja kuten kaikki tietävät, ongelma se on siksi, että yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia ja siksi, että pitkät katkot muun muassa pienentävät naisten eläkkeitä.
Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.
Kun kotihoitojärjestelmää ryhdytään kritisoimaan, Suomen keskiluokkainen naisväki kiljahtaa kovaa ja korkealta.
Viime perjantaina Lapsiperheiden etujärjestön varapuheenjohtaja Roberta Fabritius kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kuinka hän ei kuuden lapsen äitinä ja "yksityisyrittäjän vaimona" millään ehdi kodin ulkopuolelle ahertamaan, koska "kotiäidillä on jo kädet täynnä työtä".
Niin, omien lasten hoitaminen, miehen tukeminen ja siivoilu on tietysti omasta mielestä "työtä" silloin kun itse ei käy ansiotyössä.
Työssäkäyvät äidit sen sijaan hoitavat työn lisäksi omat lapsensa ja imuroivat "ilmaiseksi", kuten yhteiskuntakelpoisen ihmisen ikään kuin kuuluukin.
Fabritius esitti myös toisen tyypillisen mutta huonon perusteen, kuinka "ulkopuolelta" ei voi tulla perheisiin sanomaan, mikä järjestely sopii kellekin.
Ei voikaan, mutta ei "ulkopuolelta" eli yhteiskunnalta myöskään tarvitse tulla rahaa tukemaan toimintaa, joka ei sitä hyödytä kuin erittäin lyhyellä tähtäimellä ja on pääasiassa haitaksi.
Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos.
Käytetyin kotihoitoperustelu on tietysti myyttis-marttyyrinen "lapsen etu". Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona.
Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on työryhmänsä kanssa tutkinut kotihoidontukea usemman vuoden ajan.
Hän kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla syyskuun lopussa, että työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".
Mutta kappas, niitä ongelmia onkin enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Kotihoidontuki onkin ensisijaisesti äitien tuki. Saa vähän chillailla kesken kiireisten työvuosien.
Ja totta kai yhteiskunnan pitääkin tukea äitiyttä jollakin tavalla, mutta ei tällaisella pientilojen emäntien tukimuodoksi aikoinaan kehitetyllä, vanhentuneella systeemillä.
Ajat ovat nimittäin muuttuneet.
Ehkä kotihoidontuen tilalle pitäisi kehittää kannustinraha, joka maksettaisiin äideille, jotka palaavat vanhempainvapaan jälkeen reippaasti töihin.
Äidin paikka on töissä - Virpi Salmen kolumnit - Elämä - Helsingin Sanomat