Mielenterveysongelmia.

[Mentall]

Onko Suomessa olemassakaan lapstettomuudesta kärsiviin erikoistuneita psykiatreja?
Minua huolestuttaa oma mielenterveyteni kun tämä tosiaan käy oman mielen päälle kun ei voi saada lapsia ja ennen kaikkea se estää ELÄMÄSTÄ NORMAALIA ELÄMÄÄ!!!!! \|O

Onko täällä joku, joka on kenties joutunut turvautumaan psykiatriseen hoitoon?

 

[Surusilmä]

Tuntuu tällä hetkellä että sitä tarvitsisin itsekkin...en vain jaksa enää. :'(

 

[Kiin]

Simpukka ry:n nettisivuilla on lista lapsettomuuteen perehtyneistä terapeuteista.

 

[hhhhh]

Yksityisellä puolella ainakin Felicitas- klinikalla on mahdollisuus saada psyykkisiin ongelmiin apua. Minulle suositeltiin klinikan omaa (en muista henkilön nimeä enkä koulutusta) ammattihenkilöä, kun kerroin kaipaavani myös psyykkistä keskusteluapua.

Päädyin kuitenkin oman kunnan mielenterveyspalveluihin, ihan sen takia kun Helsingin keskustaan on matkaa ja usea tapaaminen olisi maksanut aika paljon. Sain apua siitä, kun juttelin mielenterveyssairaanhoitajan kanssa säännöllisesti muutamien viikkojen ajan. Se auttoi tosi paljon. Viimeisellä kerralla tuntui kun "palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen", lapsettomuus ei yhtäkkiä enää häirinnytkään minua. Näin elämässäni jo niin paljon uutta ja ihanaa ilman lasta!

Ja minulle kävi klassisesti. Kun lapsettomuus ei enää yhtäkkiä painanutkaan, tulin *ping* raskaaksi...luomusti !
:kieh:

 

[katjuusa]

Samallaisia ajatuksia pyörii usein minullakin mielessä. Tuntuu siltä, että tämä lapsettomuus vie ajoittain kaiken energian ja epäonnistumisen tunne hyökyää koko elämän ylitse. Olen huono jo töissäkin, puolisona, ystävänä....jne. Onneksi välillä on parempia hetkiä.

Pyydä apua! Ennenkaikkea et ole yksin vaikka tasan tarkkaan siltä tuntuu. Tiedän. Jos olet yksityisellä hoidossa, kysy onko heillä tarjota psykologin palveluita. Myös kunnallisella puolella kävijät voivat saada ko. palveluita. Minä kävin muutamia kertoja tk:n kautta psykologilla. Asiana oli tuolloin sekä tämä lapsettomuuden aiheuttama tuska sekä parisuhdeongelmat. Meillä tuo tk-psykologi oli kyllä enemmän perehtynyt parisuhde ja kasvatusongelmiin joten kovinkaan konkreettista apua en lapsettomuuteen saanut. Kannattaa silti yrittää. Joku vihjaisi Simpukka rh:hyn, soitapa sinne!

Tällä hetkellä luen Linda Salazarin (meniköhän nimi noin) kirjaa 'Lapsettomuus kriisinä'. Tuntuu, kun se olisi sydänverelläni kirjoitettu, yhtään sivua en pysty lukemaan itkemättä. Kuulostaa varmaan kauhealta ja onkin rankkaa mutta myös erittäin lohduttavaa. Ensiavuksi sinulle suosittelenkin tuota kirjaa tai mahd. muuta.

Muista, et ole hullu! Lapsettomuus kriisinä on niin paljon suurempi asia kuin yhteiskunta antaa ymmärtää. Minäkin olen kaikkina näinä vuosina itse diagnosoinut itseltäni vähintään skitsofrenian tai jakomielisyyden. En tarkoita, että kellä nuo sairaudet ovat, olisivat hulluja. Päinvastoin!

Iso hali sinulle! :hug:

 

[ImpiEllenAnna]

En tiedä kuuluuko juttuni tämän otsakkeen alle, mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin.. Eli itselläni tuntuu myöskin pää olevan aika kovalla koetuksella tämän lapsettomuusasian suhteen. Mulla kiikastaa lähinnä siitä, että perimmäinen syy näyttäisi löytyvän minusta eikä miehestäni, niin koen suurta syyllisyyttä etten voi miehelleni "lasta antaa". Vaikka tiedän, ettei hän näin tätä asiaa ajattelekaan, en voi olla sitä miettimättä. Tuntuu kuin riistäisin mieheltäni onnen perheeseen olemalla "viallinen"... no joo, siis aika karskisti tuli ilmaistua, mutta aika hirveitä ajatuksia on liikkunut omassa päässäkin.. Olen aikoinani käynyt terapiassa ihan muiden asioiden vuoksi, ja silloin sivuttiin myös lapsettomuuden pelkoa.Tosin silloin en vielä tiennyt ongelmia olevankaan. eli olen pelännyt tätä tilannetta jo aikaisemmin..mieheni sanoo, että juuri siksi ehkä stressaan liiaksi ja vauvba ei siksi ota tullakseen.. voipi olla.

Vuodatusta vuodatuksen perään

 

[liljan-kukka]

Tiedän tunteen!! Tuntuu kuin pää sekoaisi, eikä osaa ajatella muuta kuin vauvaa/sen saamista ja kuinka sen saa. Kaikkialla näkyy vain vauvoja ja odottavia äitejä
Me yritimme meidän esikkoa 4 piiitkääää vuotta ja vikaa ei löytynyt kummastakaan, joten meiän diagnoosi oli selittämätön lapsettomuus! Sikäli juuri paha mielestäni, kun ei löytynyt selkeää "vikaa" kummastakaan ja sit syytti itseään koko ajan. Takanamme oli sekä inseminaatioita 3 kertaa ja sitten jo siirrytiinkin järeämpiin aseisiin eli IVF hoitoihin. Hoidot olivat todella rankkoja ja tuntui että nämä hormonit joita itseeni pistin, laittoivat pienen pääni vielä enemmän sekaisin!!
Avioliittomme olikin aika kovalla koetuksella tuona aikana. Lapsesta tuli jo pakko mielle, se oli pakko saada!!
Meidän onneksemme aloin odottaa esikkoa ensimmäisen IVF:n jälkeen.
Ja sitten kun esikkomme oli n. 9kk:den ikäinen kun en stressannut itseäni ja pientä mieltäni uudella vauvalla, koska minullahan oli jo vauva jonka niiin kovin paljon halusin huomasin olevani raskaana.
Itse olen aina nauranut näille "vahinko" jutuille, mutta kyllä se vain niin on että kun ihminen keskittää voima varansa johonkin muuhun kuin siihen vauvan tekoon/yritykseen niin huomaakin että on raskaana.

Mutta, siis jos sinusta tuntuu että haluat käydä puhumassa jonkun ammattiauttajan kanssa, mene ihmeessä!!! Myönnän että minunkin olisi pitänyt käydä näiden hoitojen aikana jossain... mutta en myöntänyt itselleni että tarvitsen apua!! Välini läheisiin ihmisiin joilla oli lapsia/vauvoja tyrehtyivät tuona aikana, koska en yksin kertaisesti voinut käydä heillä kylässä, enkä sitten taasen halunnut että he tulevat meidän kotiin kylään ja leikkimään pientä somaa perhettä!! Koska se oli mielestäni niin väärin, että heille oli suotu vauva mutta minulle ei! Vaikka vikahan ei ollut heissä!
Nyt olen sitten saanut näinä 6vuotena selitellä tutuilleni tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä, yrittänyt kerätä ympärilleni uudestaan näitä ihania ystäviäni, jotka olin jo omaa tyhmyyttäni menettänyt! Ja olipa vähällä etten itse pilannut sisareni kanssa myös välejä! Heille kun syntyi vauva, ilman pahempaa yritystä ja me olimme tuolloin jo yrittäneet n. 3 vuotta!!
Mutta, onneksi asioilla on tapana järjestyä!

Oikein paljon voima haleja teille kaikille!!! :hug: :hug: :heart: :heart: :hug:

Yrittäkää iloita jokaisesta päivästä jonka saatte elää ja nauttikaa toisistanne, toistenne seurasta!!! :heart: :heart: :heart: :heart: