Mieleltään sairas anoppi

[vieras]

Ei helvata.. Nyt tuntuu etten jaksa enää. Miehellä mielisairas (psykiatrin diagnosoima) äiti, ja vielä kaksi pikkusiskoa asuu kotona.
Se käytös ja "kasvatus" millä heitä kohdellaan on taas jotain niin järkyttävää.
Lastensuojeluilmoitusta en oikein voi tehdä, ei niin fyysistä väkivaltaa et näkyviä merkkejä.
Ovat jo valmiiksi lastensuojelun asiakkaita, mutta ei "sossun" naisetkaan jotka heillä käy tiedä mitä se arki siellä on, saati mitä se on ollu sillon kun mun mies on ollu pieni.
Argh.

 

[Se ja sama]

Ehkä mies voisi pyytää sisaruksiaan kertomaan rehellisesti sossun tädeille, miten heillä menee, että heitä osattaisiin auttaa.

 

[vieras]

Ehkä mies voisi pyytää sisaruksiaan kertomaan rehellisesti sossun tädeille, miten heillä menee, että heitä osattaisiin auttaa.

Tytöt kokevat sen "normaaliksi" elämäksi, eivät tiedä muusta. Äitinsä myrkyttää tytöt kavereitansa ja näitä isompia veljeksiä vastaan.
Tytöt eivät siis äitiänsä vastaan kääntyisi, niin pieniä vielä etteivät ymmärrä.
Mutta jotain tämän mielisairauden vaikutuksesta lapsiin kertoo jo se että kaikki kolme kotoa pois muuttanutta joutuvat käymään terapiassa koska se elämä pienenä on ollut niin järkyttävää.
Ei ehkä "päällisin puolin", nainen on manipulaation mestari, mutta kun ulkopuolisia ei ole kotona, tai jos muuten raavitaan vähän pintaa syvemmältä.

 

[hmm]

Millasta se meno sitten siellä kotona on? Kertoisitko hieman lisää lasten kotioloista niin osaisi paremmin kommentoida.

 

[vieras]

Taustatiedoksi kerron sen että kaikki pyörii siinä perheessä sen ympärillä ettei äiti suutu. Mies hiljainen, yksityisyrittäjä, paljon pois kotoa, pelkää vaimoaan mutta lasten takia ei ole lähtenyt.
Nainen menee todella myöhään nukkumaan, ja nukkuu myöhään, joten myös nämä lapset laitetaan niin myöhään nukkumaan etteivät herää liian aikaisin (seisotetaan vaikka olohuoneessa mutta nukkumaan EI saa mennä)
Jos joku sitten herää liian aikaisin ja äiti herää kuulemiinsa ääniin, se on vähintään kovaäänisen huudon/tönimisen tms. paikka.
Jos lapsi on kipeänä ja sattuu vahinko lattialle, hänelle huudetaan törkeyksiä ja hoitaa itse jälkensä (lapsi oli tuolloin 3v).
Äiti ei itse todella tee mitään, on kotona, mutta ei tee kotihommia, ei ruokaa , ei mitään. Mies tekee jotain ruokaa kun tulee töistä.
Lapset eivät saa ruokaa kuin sen kerran päivässä, jolloin isä sen ruoan tekee, jos ehtii. Toinen lapsista jo koulussa ja siellä ruoka, toinen kotona ja muuta ruokaa ei saa. Kaapeille ei saa mennä itse, äiti itse syö herkkuja yms. napostelee jatkuvasti.
Ei ikinä (alleviivaan IKINÄ) ole leikkinyt, pelannut tai tehnt YHTÄÄN mitään lastensa kanssa. On ihan pakkomielteisesti mieltynyt vastasyntyneisiin, mutta sitten kun lapsi vähänkin kasvaa, kiinnostus "lopahtaa".
Kaikkiin lapsiin istutetaan jo pienestä pelko että "äiti lähtee, et rakasta äitiä, rakastatko??" jolla lapset saadaan tarrautumaan äitiin tämän lähtemisen pelossa.
Lähetti kaksi poikaansa psyk.polille koska nämä olivat niin kauheita (paha olo kotona) mutta siellä ihmeteltiin miksi kaksi niin normaalia poikaa on sinne lähetetty ja alettiin kiinnittää huomio äitiin.
Tässä vain murto-osa kaikesta.

Käyttää todella paljon aikaansa