taas alkoi aamu samanmoisesti riidellen heti kun mies avas silmänsä, sama jurputus joka päivä. avioeroa en haluaisi mutta täytyyhän tälle jotain tehdä kun lapsoset ihmettelee kun isi käy aina äitiin käsiksi jälkiä ei jää mutta paha kolous mieleen, lähti sit taas kälppimään ja lapset kyselee mis isi. parempi sekin on kun tavaroiden rikkominen. en jaksa enää. luopuminen pelottaa mut....