Pakko kirjoittaa, en tiedä meneekö vähän aiheen sivusta parisuhde-otsikon alla mutta kuitenkin..
Meillä on ensimmäinen lapsi nyt 3kk:tta, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa alkaa iskeen sellainen ahistus. Tuli mielettömän tyhjä olo, että kaipais jotain muutosta omaan ulkonäköönsä, ja arkeensa. Tuntuu että päivät ei oikein mene kuin syötöstä ja vaipanvaihdosta toiseen, ja välillä vaihteeksi pyyhkii pulautusta vaatteista ja lähtee siivoamaan vessaa..olo ei siis ole varsinaisen hehkeä, ja varsinkin tuntuu että se oma naisellisuus on juuri nyt hukassa, olen "vain" äiti, mutta en nainen..en tiiä tajuatteko tunteen..??
ehkä jotenkin toivon ja kaipaisin sitä että mies joskus huomaisi että työtä teen minäkin kotona 24/7, ja toisi vaikka kukkasen kauppareissultaan, tai hieroisi jalkoja..mitä hyvänsä, pientäkin! Mieheni on kyllä ihana, muistaa sanoin kertoa mulle että rakastaa, ja on rakastava isä. Mutta vaadinko jo liikaa, jos joskus tahtoisi tuntea olonsa oikein hemmotelluksi?
Sain olostani melkoisen itkukohtauksen äskettäin, ja yritin selvittää miehelleni että olo on hiukan kurja ja mitäänsanomattoman oloinen,tuntuu ettei ole muuta kuin vauva ja koti, omaa itseä ei, kun päivän kohokohta on se vessan siivous.. Hän ihanasti kertoi kyllä että olen tosi rakas hänelle ja vauvalle, mutta kuittasi sit vain että lakkaa miettimästä tuollaisia, hulluksi siinä tulee. Hänelle olen kaunis.
Lämmittihän se mieltä, mutta tuntuu ettei ajatus menny miehelle ihan perille..?? olisi joskus ihana jos hän vaikka tarjoutuisi olemaan vauvan kanssa illalla, ja vois ite lähteä tekemään jotain..ihan muuta!! vaikka kylpylään hemmoteltavaksi
Teksti taitaa nyt olla sekavaa..mutta onko kellään samanlaisia tunnetiloja, ja kokeneemmat varsinkin, onko tää olen orja ja seinät kaatuu päälle- syndrooma tuttua..? ymmärtääkö mies?
halit kaikille
:hug:
Meillä on ensimmäinen lapsi nyt 3kk:tta, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa alkaa iskeen sellainen ahistus. Tuli mielettömän tyhjä olo, että kaipais jotain muutosta omaan ulkonäköönsä, ja arkeensa. Tuntuu että päivät ei oikein mene kuin syötöstä ja vaipanvaihdosta toiseen, ja välillä vaihteeksi pyyhkii pulautusta vaatteista ja lähtee siivoamaan vessaa..olo ei siis ole varsinaisen hehkeä, ja varsinkin tuntuu että se oma naisellisuus on juuri nyt hukassa, olen "vain" äiti, mutta en nainen..en tiiä tajuatteko tunteen..??
ehkä jotenkin toivon ja kaipaisin sitä että mies joskus huomaisi että työtä teen minäkin kotona 24/7, ja toisi vaikka kukkasen kauppareissultaan, tai hieroisi jalkoja..mitä hyvänsä, pientäkin! Mieheni on kyllä ihana, muistaa sanoin kertoa mulle että rakastaa, ja on rakastava isä. Mutta vaadinko jo liikaa, jos joskus tahtoisi tuntea olonsa oikein hemmotelluksi?
Sain olostani melkoisen itkukohtauksen äskettäin, ja yritin selvittää miehelleni että olo on hiukan kurja ja mitäänsanomattoman oloinen,tuntuu ettei ole muuta kuin vauva ja koti, omaa itseä ei, kun päivän kohokohta on se vessan siivous.. Hän ihanasti kertoi kyllä että olen tosi rakas hänelle ja vauvalle, mutta kuittasi sit vain että lakkaa miettimästä tuollaisia, hulluksi siinä tulee. Hänelle olen kaunis.
Lämmittihän se mieltä, mutta tuntuu ettei ajatus menny miehelle ihan perille..?? olisi joskus ihana jos hän vaikka tarjoutuisi olemaan vauvan kanssa illalla, ja vois ite lähteä tekemään jotain..ihan muuta!! vaikka kylpylään hemmoteltavaksi
Teksti taitaa nyt olla sekavaa..mutta onko kellään samanlaisia tunnetiloja, ja kokeneemmat varsinkin, onko tää olen orja ja seinät kaatuu päälle- syndrooma tuttua..? ymmärtääkö mies?
halit kaikille
:hug: