Kiitos linkeistä
En todellakaan tee tästä enää pahempaa lähtemällä johonkin kosto leikkiin mukaan, vaikka oikeasti mieleni tekisi kostaa todella rankasti, mutta lapset ei ansaitse sitä enkä ansaitse minäkään, minä ansaitsen elämän jossa ei tarvitse pelätä kenenkään taholta kusetusta, enkä halua olla katkera ämmä vaan haluan tavalla tai toisella selviytyä ja jatkaa elämää.
Siinä asiassa olen mieheni kanssa samaa mieltä että terapiaa tarvitaan, meillä on vain eri motiivit, mieheni haluaa jatkaa yhdessä minä taas luulen ettei asioita voi selvitellä ilman ulkopuolista apua tilanne on niin paha, ja jos molemmat saa apua terapiasta ja ero voidaan hoitaa ilman suurempia riitoja ja ongelmia niin eikö se ole vain hyvä juttu.
Ei tuosta nuin vain voi heittää yhteistä historiaa menemään halusimpa eli en niin mieheni tulee aina lasten kautta olemaan osa minun elämää, enkä halua että lapset joutuvat valitsemaan mitään puolia.