Hyi helvata mitä lehmiä täällä tungeksii! Ja kyllä ovat munattomia ne teidän äijätkin. Täysiä luusereita.
Tuokin "Toi miehen vonkaaminen raivostuttaa...". Kyllä on niin surkea nahjus, jos kotona pitää vongata.
Meillä oli homma kehittymässä samaan suuntaan nelisen vuotta sitten, toisen skidimme syntymän jälkeen. Tuli kritiikkiä vonkaamisesta. Pyysin anteeksi ja lupasin, että oli viimeinen kerta.
Seuraavana yönä harrastin villiä (ja varsin hyvääkin) seksiä 5 v nuoremman ravintolapanon kanssa. Jaksoin viidesti ja sain itse rojut ränniin kolmesti. Pysyin pari päivää rauhassa, ei tehnyt mieli vongata. Hellämielinen kun olen, keksin selityksen öiselle poissaololle.
Parin viikon kuluttua kotosallakin huomattiin, etten ole enää puutteessa. Hirveä meteli tietenkin nousi ("mitä jos minä kävisin vieraissa" etc. typerää vinkunaa - jos MINÄ pihtaisin, sehän olisi vain helpotus, jos hoitelisi vastenmieliset hommat muualla). Oma kantani oli, että jos kotona ei ole ruokaa, käyn ravintolassa. Ei se ole mitenkään siltä pois, joka ei tykkää syödä.
Asiassa ehkä auttoi se, että olen itse timmissä kunnossa (SM-tason urheilija)...
En silti ymmärrä yhtään miestä, joka alentuu vonkaamaan seksiä. Minulle se on itsetuntokysymys. Saan aina kun lähden saalistamaan. Usein vielä näitä "en halua miestäni enää"-mammoja (joskin yleensä on vähän riippuvaa ja aika lahnaa sängyssä). Hätätilassa satkulla saa kaupallisen tarjonnan puolelta, ja todella hyvännäköistä persusta silloin (ostajan markkinat), eikä taatusti tarvitse vongata.