mieheni on mielummin ystävien kanssa kuin minun

[nainen1981]

Olen seurustellut miehen kanssa 1,5v, joka huitelee mieluummin maailmalla kuin viettää aikaansa kanssani. Olemme puhuneet asiasta lukuisia ja lukuisia..viimeksi viime viikonloppuna kun oli viides viikoloppu kun hän lähti viettämään sitä muualle.. asumme omissa kämpissä vielä.

Olen huomannut että kyllä sitä tekemistä riittää mahdottomasti kun toivoisin hänen viettävän aikaa kanssani. Töitä hänellä on paljon, mutta kun tulee viikonloppua esim. tämä vkl meni eilen kamujen kanssa mökillä ja tänään luotin siihen että hän tulee viettämään laatuaikaa kanssani mutta sain pettyä illalla... oli kuulemma töissä. emme asu yhdessä vielä...

koska minulla on lapsi niin hän ei pyydä mukaan ja koska he ovat miesten kesken niin en edes voisi mennä.. eikä sinänsä haittaa minua mutta viettäisi kanssani sitä laatuaikaa niin ettei minusta tuntuisi että olen joku viides listalla..

hänestä minun pitäisi olla ihan tyytyväinen koska omasta mielestään hän viettää kanssani 50% ajastaan, eikä hänestä ole ookoo sitoa toista tai kieltää. hän ei vaan tajua että minulle se yhteinen aika ei ole 2-3 yötä yhdessä. vaikka toki kokkaamme ja käymme joskus kaupassa yhessä niin minusta käsitys yhteisestä ajasta ei ole sitä että joka viikonloppu on jotkut kamun kamun juhlat jossain hevonkuusessa johon hän haluaa osallistua.. tehdä kontakteja. tavallaan tajuan koska joskus olin itsekin villimpi ennen kuin sain lapsen mutta olemmehan molemmat jo 30 niin luulisi että asiat muuttuisi.. sitten hän saattaa heittää ilmoille tämmöisiä asioita kuin "haluatko että jätän työt ja ystävät ja olen vain ja vain sinun kanssasi 30 päivää putkeen"...

se ei ole se pointti mutta aina kun hän lähtee viikonloppusin niin hän on sillä matkalla sitten melkein koko viikonlopun.. ja sit kun palaa niin työt odottaa.

olen miettinyt että voin joko hyväksyä tämän hetkisen tilanteen ja niellä kiukkuni toivoen että hän muuttuu tai lopettaa kaiken.. toivoin että hän olisi tehnyt tämän päätöksen.

viime viikonloppuna kysyin sitten häneltä miksi hän ei päästä minua menemään jos hän ei vieläkään ole päättänyt mitä haluaa, hän sanoi että hän ei itsekään tiedä mitä hän haluaa ja miksi ei päästä ja ja .. se koko tyyppi on ihan hukassa.

meillä on toki toisenlaiset käsitykset suhteesta mutta itteäni ottaa päähän koska panostan aivan tosi paljon ja hän.. noh..

 

[kaksikymmentävuotta]

On sellainen miesheimo, joille kaverit ovat etusialla. Kumppani, perhe on siinä sivussa. Pidetään jotenkin kotona varalla.
Kokemusta on reilu 20v tuollaisesta miehestä, aviossa ollaan ja pari tenavaa, mutta kun mennään mökille, niin viihdekaverit odottaa. Aika hurahtaa hetkessä 2h-5h- ja toiset odottelevat, että koska tullee, siis yömyöhään. Erilaisia tekosyitä.
Pidin lauantaina suuren puhuttelun, että nyt riittää (puhutteluita on tehty useammin) en mene mökille ja saa olla yksin niinehyvineen ja haen itse itselleni viihdykettä, en tarvitse enää häntä.
Epäilen meneekö perille, en usko. Nyt riitti ja jos harjateräksestä väännetty ei mene perille. Saa sitten olla.

 

[uskotekoja]

Alkuperäisen on syytä uskoa kokemustaan.
Hän on sijalla viisi tai jotain.
Miehelle tärkeimmät asiat ovat työ ja kaverit ja kaikki muu.

Kun jo suhteen alussa on tuollaista, niin kannattaa lopettaa suhde ja katsella muuta seuraa. Varmaan on joku sellainen, joka haluaa olla enemmän sinun kanssasi ja kulkea sinun kanssasi.

Viestistä ymmärrän, että lapsen olet tehnyt jonkun muun miehen kanssa.

 

[outo aloitus]

siis miten miehen pitäisi päästää sinut menemään?
Sinullahan se keittää kun mies ei pysy rinnallasi iltaisin eikä viikonloppuisin.
Eihän miehellä ole mitään ongelmia, hänhän on tyytyväinen tilanteeseen, joten miksi hänen pitäisi "päästää sinut menemään".

Etkö sinä oikeasti osaa itse sanoa, että tämä oli tässä, sulle riittää, haluat miehen joka on sun kanssa illat ja viikonloput, jos et pysy täällä olemaan viikonloppujasi, niin sitten erotaan!!

 

[Uudet tuulet]

Tästä miehestä et tule koskaan saamaan kotona viihtyvää ja kanssasi nyhjäävää koti-isiä. Miehen elämäntapa ja oma napa tulevat olemaan aina etusijalla. Sinua tarvitaan vain "huoltotehtäviin".
Jos olet itsenäinen ja nautit paljon omista jutuistasi niin silloin tällainen avosuhde voi toimia mutta muuten ei. Olet nyt vain hyödyke.

 

[ap täällä taas]

heipsan ja kiitos neuvoistanne!

olemme nyt puhuneet tilanteesta lisää ja hänen vastauksensa on, että hän ei koe että ollaan vakavassa suhteessa jossa pitäisi nyhvää koko ajan jne jne.. mitä ikinä se sitten meinaakaan.

mielelläni annan hänelle vapauksia mutta olisi sitä aikaa minullekin, eikä niin että aina minulle sanoo töiden odottavan ja kumminkin viikonloppusin on aikaa mennä milloin mihinkin. en tajua..

ja sitä en tajua miten vakava suhde tähän liittyy.. toki hän sanoi ettei koe olevansa semmoisessa koska se ahistaa häntä ja taas minähän en näe sille mitään estettä kun ei tapailukaan tunnu oikealta sanalta näin pitkän 1,5v jälkeen... mutta en osannut aavistaa, että vakavasta suhteesta olisi jotenkin pitänyt sopia..? joka tapauksessa se ei ole ongelma vaan se, että hän ei koe tässä olevan ongelmaa koska tulee näkemään minua kun aina ehtii ja minähän en tietenkään sano koskaan ei koska se olisi valehtelemista. sillä haluan nähä häntä ja kannatan avointa keskustelua enkä halua säätää mitään.. eli sanoa että ei nähdä nyt vaan jotenkin näpäyttääkseni häntä.

olenko liian helppo? kun suostun aina näkemään ja panostan. mitä muutakaan voin? miksi olisin hänen kanssaan jos en panostaisi tai olisi aivan hulluna häneen? miksi muuten jäisin tähän, ajattelen aina että kyllä me joku keino keksitään mutta olenko tässä samassa tilanteessa vuoden päästä... tai kahden.

sinänsä seksi luistaa tosi hyvin ja hän sitä antaa paljon ja kokeilemme juttuja.. mutta minä voisin ottaa enemmänkin, minkä hän tietää. eli toisin sanoen hän ei ole meistä se joka haluaa seksiä koko ajan vaan minä.

minä en kaipaa elämääni ihmistä joka on aivan kiinni koko ajan, minä olen äiti ja minulla on oma työ ja omat juttuni, mutta jotain tolkkua pitäisi saada..

 

[Niuhake]

Olisin kyllä loukkaantunut, jos noin pitkän yhdessäolon jälkeen ei suhdetta pidettäisi vakavana. Siis mies ei halua olla kanssasi oikeassa suhteessa ja sinä et sitä ymmärrä.

 

[oi oi]

olenko liian helppo? kun suostun aina näkemään ja panostan. mitä muutakaan voin? miksi olisin hänen kanssaan jos en panostaisi tai olisi aivan hulluna häneen? miksi muuten jäisin tähän, ajattelen aina että kyllä me joku keino keksitään mutta olenko tässä samassa tilanteessa vuoden päästä... tai kahden.

Kyllä, olet liian helppo. Miehelle mukava tilanne kun hän voi tehdä niinkuin haluaa, kun hänelle sopii nähdä niin sinä olet valmis. Ja kyllä, olet varmasti samassa tilanteessa vuoden päästä, tai kahden, ja koko loppuelämäsi jos tässä miehessä roikut.

Oman kokemukseni mukaan jos mies on rakastunut naiseen, on nainen ykkönen. Tämä ainakin ensimmäisen vuoden ajan, joskus parinkin. Silloin jää kaverit vähän vähemmälle huomiolle, kun se vapaa-aika menee sen rakkaan kanssa. Siitä sitten kun suhde vakiintuu niin palataan taas takaisin vähän normaalimpaan kanssakäymiseen, eli aikaa riittää enemmän sitten taas kavereille, harrastuksille jne. Tämä on ollut minun ja lähipiirini kokemus oikeista, aidoista rakkaussuhteista. Enkä tarkoita tällä sitä että kaikki jätetään ja aina ollaan sen kumppanin kanssa, mutta kyllä sitä aikaa kummasti löytyy, kun on halua. Sellaiset kevyemmät suhteet, joissa ei niin paljon siitä kumppanista välittänyt, on se tapailu ollut harvempaa, kaverit ja harrastukset enemmän etusijalla. Siitä sen tietääkin onko siinä suhteessa ollut aitoa rakkautta vai ei.

Jos mies ei 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen ole
a) koskaan laittanut sinua etusijalle ensimmäisen vuoden aikana, ja
b) ei pidä suhdetta vakavana
olet saanut vastauksesi. Mies ei välitä sinusta kovinkaan paljon, ei ole ainakaan rakastunut sinuun, eikä tule koskaan olemaankaan.

 

[virheestä oppineena]

Jos kaipaat neuvoa, niin sinuna ottaisin steppia taaksepäin ja keskittyisit omiin juttuihin, vaikka tapailemaan uusia miehiä. Kun olet tälle miehelles ilmaissut ettet halua sen vapautta viedä mutta haluat miehen joka haluaa viettää aikaa kanssasi ja sitoutuu sinuun, ja jos se ei muuta mitään tässä miehessä, ei muuta kuin eteenpäin. Omaa elämääsi tuhlaat muuten ja miehellesi olet ehkä vain better than nothing..

Itse olen käynyt lyhyemmässä suhteessa saman asian läpi ja sain mitä ihmeellisempiä selityksiä miksi hän priorisoi kaiken muun ykköseks. Ehkä parhaimmat selitykset tuli kyllä ja hän jopa sanoi ettei enää keksi lisää selityksiä miksi näin on. hah, tuntuupa nyt absurdilta edes kirjoittaa tuota ja miten paljon asiasta väänsimmekään. Suhde päättyi eikä mikään ihme, en kestänyt olla merkityksetön toiselle ja paljastui sieltä muita naisiakin vaikka kovasti heppu väitti ettei ole. Tarinan opetus oli itselle: josset laita itseäsi ykköseks, ei se mieskään tee niin.

Olen seurustellut miehen kanssa 1,5v, joka huitelee mieluummin maailmalla kuin viettää aikaansa kanssani. Olemme puhuneet asiasta lukuisia ja lukuisia..viimeksi viime viikonloppuna kun oli viides viikoloppu kun hän lähti viettämään sitä muualle.. asumme omissa kämpissä vielä.

Olen huomannut että kyllä sitä tekemistä riittää mahdottomasti kun toivoisin hänen viettävän aikaa kanssani. Töitä hänellä on paljon, mutta kun tulee viikonloppua esim. tämä vkl meni eilen kamujen kanssa mökillä ja tänään luotin siihen että hän tulee viettämään laatuaikaa kanssani mutta sain pettyä illalla... oli kuulemma töissä. emme asu yhdessä vielä...

koska minulla on lapsi niin hän ei pyydä mukaan ja koska he ovat miesten kesken niin en edes voisi mennä.. eikä sinänsä haittaa minua mutta viettäisi kanssani sitä laatuaikaa niin ettei minusta tuntuisi että olen joku viides listalla..

hänestä minun pitäisi olla ihan tyytyväinen koska omasta mielestään hän viettää kanssani 50% ajastaan, eikä hänestä ole ookoo sitoa toista tai kieltää. hän ei vaan tajua että minulle se yhteinen aika ei ole 2-3 yötä yhdessä. vaikka toki kokkaamme ja käymme joskus kaupassa yhessä niin minusta käsitys yhteisestä ajasta ei ole sitä että joka viikonloppu on jotkut kamun kamun juhlat jossain hevonkuusessa johon hän haluaa osallistua.. tehdä kontakteja. tavallaan tajuan koska joskus olin itsekin villimpi ennen kuin sain lapsen mutta olemmehan molemmat jo 30 niin luulisi että asiat muuttuisi.. sitten hän saattaa heittää ilmoille tämmöisiä asioita kuin "haluatko että jätän työt ja ystävät ja olen vain ja vain sinun kanssasi 30 päivää putkeen"...

se ei ole se pointti mutta aina kun hän lähtee viikonloppusin niin hän on sillä matkalla sitten melkein koko viikonlopun.. ja sit kun palaa niin työt odottaa.

olen miettinyt että voin joko hyväksyä tämän hetkisen tilanteen ja niellä kiukkuni toivoen että hän muuttuu tai lopettaa kaiken.. toivoin että hän olisi tehnyt tämän päätöksen.

viime viikonloppuna kysyin sitten häneltä miksi hän ei päästä minua menemään jos hän ei vieläkään ole päättänyt mitä haluaa, hän sanoi että hän ei itsekään tiedä mitä hän haluaa ja miksi ei päästä ja ja .. se koko tyyppi on ihan hukassa.

meillä on toki toisenlaiset käsitykset suhteesta mutta itteäni ottaa päähän koska panostan aivan tosi paljon ja hän.. noh..

 

[ei vakavaa]

heipsan ja kiitos neuvoistanne!

olemme nyt puhuneet tilanteesta lisää ja hänen vastauksensa on, että hän ei koe että ollaan vakavassa suhteessa jossa pitäisi nyhvää koko ajan jne jne.. mitä ikinä se sitten meinaakaan.

mielelläni annan hänelle vapauksia mutta olisi sitä aikaa minullekin, eikä niin että aina minulle sanoo töiden odottavan ja kumminkin viikonloppusin on aikaa mennä milloin mihinkin. en tajua..

ja sitä en tajua miten vakava suhde tähän liittyy.. toki hän sanoi ettei koe olevansa semmoisessa koska se ahistaa häntä ja taas minähän en näe sille mitään estettä kun ei tapailukaan tunnu oikealta sanalta näin pitkän 1,5v jälkeen... mutta en osannut aavistaa, että vakavasta suhteesta olisi jotenkin pitänyt sopia..? joka tapauksessa se ei ole ongelma vaan se, että hän ei koe tässä olevan ongelmaa koska tulee näkemään minua kun aina ehtii ja minähän en tietenkään sano koskaan ei koska se olisi valehtelemista. sillä haluan nähä häntä ja kannatan avointa keskustelua enkä halua säätää mitään.. eli sanoa että ei nähdä nyt vaan jotenkin näpäyttääkseni häntä.

olenko liian helppo? kun suostun aina näkemään ja panostan. mitä muutakaan voin? miksi olisin hänen kanssaan jos en panostaisi tai olisi aivan hulluna häneen? miksi muuten jäisin tähän, ajattelen aina että kyllä me joku keino keksitään mutta olenko tässä samassa tilanteessa vuoden päästä... tai kahden.

sinänsä seksi luistaa tosi hyvin ja hän sitä antaa paljon ja kokeilemme juttuja.. mutta minä voisin ottaa enemmänkin, minkä hän tietää. eli toisin sanoen hän ei ole meistä se joka haluaa seksiä koko ajan vaan minä.

minä en kaipaa elämääni ihmistä joka on aivan kiinni koko ajan, minä olen äiti ja minulla on oma työ ja omat juttuni, mutta jotain tolkkua pitäisi saada..

-Ei vakava suhde- tarkoittaa sitä, että kumpikin voi mennä ja tulla, katsella muita kumppaneita, harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja lopettaa heti kun parempi tai kiinnostavampi löytyy.

-Ei vakava tarkoittaa -sitä, että mies ei halua ottaa vastuuta sinun lapsestasi, ei olla isänä eikä isäpuolena jatkossakaan lapsellesi. Mies ei tule kantamaan huonoa omaatuntoa siitä, jääkö lapsesi kaipaamaan eron tullessa miestä vai ei. Lapsesi on miehelle tavallaan yhdentekevä, toki voi välittää hieman, mutta oikeasti ei kiinnosta eikä aio kiinnostuakkaan enempää.
Sitä tarkoittaa -ei vakava-suhde-.

Tuohan on ihannetilanne lapsettomille ihmisille jotka eivät vielä ole löytäneet sitä oikeaa. Tapaillaan kohdalle osunutta mutta ei sitouduta. Kumpikin saa seksiä vakipanokumppanilta, mutta suhde ei vaadi satsausta. Ollaan yhdessä silloin kun aikataulut natsaa tai tekee mieli, muuten mennään vapaina minne halutaan.
Valitettavasti sinulla on lapsi joka rajoittaa sinun menemisiä, sen lisäksi sinä olet turvallisuushakuisempi ja kuvittelet rakastavasi, Vaikka väität täällä muuta, niin haluathan sinä säätää miehen elämässä ja vaadit muutoksia. Mies taas on sitä mieltä, että hän ei rakasta, koska suhteenne ei ole vakava.

Sinuna en enää jatkaisi suhdetta.
Asetat itsesi ja lapsesi toistuvasti alttiiksi sellaiselle toiminnalle jolla ei ole tulevaisuutta.

 

[marleena18]

Hei!
Enpä usko, että miehesi muuttuu. Jos haluat muutosta elämääsi, on parasta unohtaa hänet ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse olin aviossa 19 vuotta miehen kanssa, jolle kaverit olivat tärkeämpi kuin oma perhe. Viikolla olimme yhdessä, mutta jo perjantaina mies lähti mökille omien kavereidensa kanssa ja tuli kotiin vasta sunnuntaina. Jos hän oli viikonlopun kotona, niin silloin hän lähti lähiöpubiin viettämään aikaansa. Rahaa kului alkoholiin ja taksimatkoihin ja se raha oli kaikki pois asuntolainan maksusta tai perheen muista menoista. Vuonna 2002 laitoin avioeron vireille ja muutin pois yhteisestä kodistamme. Nyt minulla on avomies, jolle olen tärkeämpi kuin omat kaverit. On mukava viettää viikonloppuja kotona yhdessä. Silti meillä molemmilla on omat harrastuksemme ja menomme, mutta ne eivät aja yhteisen aikamme edelle liiaksi.

 

[Been there...]

Kuulostaapa tutulle.. itse vietin tuollaisen kanssa jopa 5 vuotta elämästäni. Hukkaan meni! Olin niin kypsä tilanteeseen että ihastuin toiseen mieheen joka oli aivan älyttömän mukava ja halusi viettää kaiken aikansa minun kanssa. Tuossa kohtaa kun kerroin tilanteen tälle edelliselle miekkoselle, suuttui aivan älyttömästi. Meni 3kk ja ei kuulunut mitään. Kunnes alkoi pukata viestiä ja puheluita päivittäin..noissa kerrottiin kuinka rakastaa minua edelleen ja haluaa olla vain minun kanssani. Taisi toden teolla alkaa kaduttamaan. Tuota rmputtelua kestikin sitten melkein kolmisen vuotta, kunnes en vaan enää vastannut puheluihin enkä yhteenkään viestiin (mitä siihenkin asti olin tehnyt todella harvakseltaan).
Tuosta laastari tyypistä sen verran että eipä olisi kannattanut sitäkään ottaa. Ahdistuin nimittäin muutoksesta niin paljon että minun oli laitettava tuo suhde pakettiin taas liiallisen yhdessä hengailun takia. Äijä tunki mukaan joka paikkaan ja en saanut koskaan nähdä kavereitanikaan ilman häntä. Joten kultainen keskitie..

Nyt olenkin sitten jonkin aikaa seurustellut miehen kanssa joka on halunnut viettää paljon aikaa kanssani, mutta ahdistuukin välillä ja katoaa viikoksi omiin juttuihinsa. Siinpä taas pähkinä purtavaksi miten tuollaisen kanssa eletään..

Sinulle vinkiksi antaisin. että älä ruikuta ja soittele miehelle. Keskity omiin juttuihin ja kyllä siitä sitten kuuluu jos on kuuluakseen. (Omasta kokemuksesta voin sanoa että niistä aina kuuluu kun tajuavat että eivät ole sinun maailmassasi ainut juttu). Tsemppiä!

 

[nainen1981]

heissan, ap täällä.



unohdin palata tänne viimesen jälkeen. asioita on tapahtunut.. viimesimmän rustailuni jälkeen mies ehdotti viikonloppumatkaa jonne lähdimme kahestaan ilman lastani. matka oli ikimuistoinen ja mies ihana, ei tuntunut hetkeekään siltä että ei oltaisi vakavasti yhdessä yms. saatiin myös puhuttua asioista..



viikko tapahtuneen jälkeen mies kertoi ohimennen olleensa katsomassa elokuvaa naispuolisen henkilön luona, en ollut koskaan kuullut kyseisestä henkilöstä joten nostin kamalan haloon ja vaadin vastauksia.. hän totesi vain lyhyesti että ei se muu elämä lopu hänellä vaikka me nähdään. tämän vastauksen saatuani tein semmoisen tempun että kirjoitin kyseiselle naiselle facebookissa ja kyselin mikä on homman nimi. nainen ei vastannut mutta mieheni kertoi tässä vaiheessa että kyseinen henkilö on hänen pitkäaikainen ystävä ja suuttui minulle.



kahden viikon lepyttelin ja kamalien selvittelyjen jälkeen hän tuli meille eilen yöksi ja saimme asiat sovittua. mielestäni olisin voinut jättää viestin laittamatta mutta tein sen vain koska hän ei ollut alun perin avoin vaan antoi semmoisen kuvan että salailee jotain ja tietää mustasukkaisuuteni.





eilen kun näimme meillä oli taas ihan yhtä ihanaa kuin aina. mutta samalla selvisi asioita hänestä jotka hän salaperäisesti taas jätti avaamatta sen enempää.. yritin taas kysellä mikä tää meijän juttu on ja en saanut selkeää vastausta. en tosiaan usko että hänellä on ketään tai mitään mutta mikä on siinä niin vaikeaa, että sanoo olevavansa minun kanssani ja vain minun. hänen on tosi vaikea puhua asioista vaan välttelee ja tilanne menee jankkaamiseksi minun osaltani.



tuntuu välillä että hän tahallaan tekee minut mustasukkaiseksi ja haluaa semmoista huomiota joka on minusta ihan tyhmää..



meijän suhde on monimutkainen ja joskus tuntuu että hän hankaloittaa sitä tahallaan.



mulle tässä hetkessä olisi tärkeää tietää pelisäännöt ja mikä tää meijän juttu on. silloin jos tietäisin tarkkaan että paneskeleeko muita tai aikooko tai että onko tää meijän juttu vaan sille ajankulua niin silloin minäkin voisin tehdä omat valintani. toistaiseksi en ole saanut vastausta tähän kysymykseen.



kaks vaihtoehtoa on tietysti olemassa.



totaalinen katoaminen minult tai sitten tän tilanteen sietäminen ja sietokyky vaihtelee mulle. joskus tuntuu että hei haloo onhan tolla miehellä tota naispopulaa kamuina joten jos sillä ei tunteita olisi niin miksi se tapailis mua.. mutta sitten taas miksi se ei ota askelta eteenpäin ja panosta tähän?

 

[Hokko]

heissan, ap täällä.



unohdin palata tänne viimesen jälkeen. asioita on tapahtunut.. viimesimmän rustailuni jälkeen mies ehdotti viikonloppumatkaa jonne lähdimme kahestaan ilman lastani. matka oli ikimuistoinen ja mies ihana, ei tuntunut hetkeekään siltä että ei oltaisi vakavasti yhdessä yms. saatiin myös puhuttua asioista..



viikko tapahtuneen jälkeen mies kertoi ohimennen olleensa katsomassa elokuvaa naispuolisen henkilön luona, en ollut koskaan kuullut kyseisestä henkilöstä joten nostin kamalan haloon ja vaadin vastauksia.. hän totesi vain lyhyesti että ei se muu elämä lopu hänellä vaikka me nähdään. tämän vastauksen saatuani tein semmoisen tempun että kirjoitin kyseiselle naiselle facebookissa ja kyselin mikä on homman nimi. nainen ei vastannut mutta mieheni kertoi tässä vaiheessa että kyseinen henkilö on hänen pitkäaikainen ystävä ja suuttui minulle.



kahden viikon lepyttelin ja kamalien selvittelyjen jälkeen hän tuli meille eilen yöksi ja saimme asiat sovittua. mielestäni olisin voinut jättää viestin laittamatta mutta tein sen vain koska hän ei ollut alun perin avoin vaan antoi semmoisen kuvan että salailee jotain ja tietää mustasukkaisuuteni.





eilen kun näimme meillä oli taas ihan yhtä ihanaa kuin aina. mutta samalla selvisi asioita hänestä jotka hän salaperäisesti taas jätti avaamatta sen enempää.. yritin taas kysellä mikä tää meijän juttu on ja en saanut selkeää vastausta. en tosiaan usko että hänellä on ketään tai mitään mutta mikä on siinä niin vaikeaa, että sanoo olevavansa minun kanssani ja vain minun. hänen on tosi vaikea puhua asioista vaan välttelee ja tilanne menee jankkaamiseksi minun osaltani.



tuntuu välillä että hän tahallaan tekee minut mustasukkaiseksi ja haluaa semmoista huomiota joka on minusta ihan tyhmää..



meijän suhde on monimutkainen ja joskus tuntuu että hän hankaloittaa sitä tahallaan.



mulle tässä hetkessä olisi tärkeää tietää pelisäännöt ja mikä tää meijän juttu on. silloin jos tietäisin tarkkaan että paneskeleeko muita tai aikooko tai että onko tää meijän juttu vaan sille ajankulua niin silloin minäkin voisin tehdä omat valintani. toistaiseksi en ole saanut vastausta tähän kysymykseen.



kaks vaihtoehtoa on t



totaalinen katoaminen minult tai sitten tän tilanteen sietäminen ja sietokyky vaihtelee mulle. joskus tuntuu että hei haloo onhan tolla miehellä tota naispopulaa kamuina joten jos sillä ei tunteita olisi niin miksi se tapailis mua.. mutta sitten taas miksi se ei ota askelta eteenpäin ja panosta tähän?

Oletko kysynyt kuinka paljon niitä tunteita on? Vai riittääkö miehen tunteeksi se, että pääsee luoksesi vällyjen alle? Ja sitten taas unohtaa sinut siihen asti kunnes ei löydä muuta ajankulua, sitten sinä taas tulet mieleen, että "ai niin olihan se yx nainen vielä olemassa jne.."

No onhan se sinun asiasi kuinka kauan jaksat elämästäsi häneen uhrata, mutta ihmettelen miksi et voi ottaa lapsellesi hoitajaa joskus ja lähteä viihteelle etsimään, josko löytyisi arvoisesi mies jostain.