Mieheni kanssa päätettiin että meille riittää vain 1 lapsi.

Mä olen päättänyt, ettei meille riitä mikään. :snotty:

 

Onko muita jotka ovat näin päättäneet?meistä elämä helpompaa kun on vain 1.

Oliko sulla vaikea raskaus? Tai hankala vauva? Mietin itsekin, jääkö yhteen ihan siksi, kun tämä ensimmäinen on tosi vaativa pakkaus ja olen itse toooosi väsy

meillä oli kokoajan kitisevä, koliikkiaan huutava, öisin 1/2h välein heräilevä esikko. kuitenkin uskalsimme tehdä toisen, ikäeroa 1v7kk. Ja en kadu yhtään. Tytöt ovat kuin paita ja peppu

Toisille sopii 1 lapsi, toiset haluavat 6

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

Aika usein tapahtuu niin, että myös onnettomuudessa kuolee useampi/kaikki perheen lapset. Eli siis jos haluaa varautua, että edes yksi lapsi on elossa, niin paras tehdä niitä sitten ainakin 10

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

Mä kyllä peesailen tätä. KArua kutsua toista varakappaleeksi joo, mutta ymmärrän hyvin pointin ja olen samaa mieltä. Ja eihän sen lapsen kuolla tarvi, riittää että muuttaa toiselle puolelle maapalloa työn tai puolison perässä ja pitää yhteyttä kerran vuodessa jos sitäkään...

Minä en halua vanhana olla yksin vaan toivoisin ison katraan ympärilleni! Täytyyhän sitä vielä silloinkin olla elämää talossa!

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

Aika usein tapahtuu niin, että myös onnettomuudessa kuolee useampi/kaikki perheen lapset. Eli siis jos haluaa varautua, että edes yksi lapsi on elossa, niin paras tehdä niitä sitten ainakin 10

Miksi karrikoit? Mun mielestä tää vain on tosiasia. Jos ainoa lapsi kuolee, niin miten sen kestää. Loppuuko kaikki siihen?

 

Meillekin piisaa tää yksi.

 

Todennäköisempää on, että vanhempi kuolee ensin kuin lapsi

Aika moni tuntuu muuttavan mielensä lapsiluvusta lapsen kasvaressa, mutta toisille yksi sopii paremmin.

 

Me myös päätettiin että yksi riittää. Sattui esikoiseksi niin hankala tapaus että ei riitä rahkeet toiseen. Hyvä näin.

 

Meille riittaa myos yksi, intohimomme on matkustelu joten sita voi jatkaa hyvin viela yhden lapsen kanssa.

 

Meilläkin on tosi vaativa tuo esikoinen, mutta haluan ehdottomasti kuitenkin vielä toisen lapsen. Tulee tosin pitkä ikäero, mutta oman jaksamiseni kannalta on parempi, etten tee lapsia ihan putkeen.

 

Meille riittaa myos yksi, intohimomme on matkustelu joten sita voi jatkaa hyvin viela yhden lapsen kanssa.

Tää on kyllä totta. Yhden lapsen kanssa on tosi helppo matkustaa. Muutenkin minusta tuntuu, ettei yksi lapsi ole edes muuttanut meidän elämää kauheasti. Jos tulis toinen, niin sitten se oli varmaankin sitä kunnon lapsiperhe-elämää...

Minä kylläkin haaveilen toisesta. Kuten äskeiseen viestiini kirjoitinkin, niin saa tosin tulla jonkun verran ikäeroa. Ehkä se matkustelukin on helpompaa, kun ei ole kahta ihan pientä.

 

Mieti, jos lapsi esim. kuolee. Teille ei jää mitään, varsinkin, jos olet jo siinä iässä, ettet voi enää tulla raskaaksi.

Sisarukset ei korvaa, mutta tahto elää tuossa tilanteessa on vahvempi.

Tuttavillemme kävi näin. Meni siinä samassa myös mahdollisuus lapsenlapsiin :/

Siltikään en näe järkevänä tehdä enempää kuin yhden lapsen, jos ei enempää halua.

 

Meille riittaa myos yksi, intohimomme on matkustelu joten sita voi jatkaa hyvin viela yhden lapsen kanssa.

Tää on kyllä totta. Yhden lapsen kanssa on tosi helppo matkustaa. Muutenkin minusta tuntuu, ettei yksi lapsi ole edes muuttanut meidän elämää kauheasti. Jos tulis toinen, niin sitten se oli varmaankin sitä kunnon lapsiperhe-elämää...

Minä kylläkin haaveilen toisesta. Kuten äskeiseen viestiini kirjoitinkin, niin saa tosin tulla jonkun verran ikäeroa. Ehkä se matkustelukin on helpompaa, kun ei ole kahta ihan pientä.

Helppoa tosiaan on, pystyimme aivan hyvin jatkamaan matkustelua ja olemme olleetkin vaikka missa lapsemme kanssa. Ensin ajattelimme ettei valttamatta yhtaan lasta, joten tama yksi lapsi on oikein hyva kompromissi.

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

Meitä oli aikoinaan kaksi ja sisareni kuoli, jolloin minusta tuli ainoa lapsi. Tästä syystä halusin ehdottomasti ainakin kaksi lasta. Mieluiten kolme.

Muistan myös kuinka äitni kyyneleet silmissä sanoi eräälle tuttavaperheellemme, että älkää jättäkö lapsilukua yhteen, mikäli vain on mahdollista useampi lapsi saada. Hänelle minä olin sisareni kuoleman jälkeen ainoa syy jatkaa omaa elämäänsä. Viime syksynä viimeksi hän sanoi, että hieman katuu, kun ei sitten tullut tehtyä sitä kolmatta lasta, kun ajattelin silloin jo olevansa niin vanha.

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

kattelin täs yks pvä liikuttavaa videopätkää youtubes missä pariskunta kertoo kun heidän kaikki 3 lasta menehtyvät liikenneonnettomuudessa.

vaikka sulla olis ripakopallinen niitä muksuja niin sä voit ne menettää kerralla.

Joten... joten huono ja erittäin huono perustelu ( vaikkakin saattaa tuntua oikealle ) on tehdä lapsia enemmän sillä syyllä et jos 1 kuolee.

 

:wave:

Olisin voinut elää onnellisen elämän ilman yhtä lastakin, minua ei huolestuta suvun loppuminen. Jos niin tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Olemme ystäviemme ja heidän lastensa kanssa tiiviisti tekemisissä ja toivon, että poikamme saa sieltä joskus tukea, kun joutuu hautajaisemme järjestämään. Itselleni tärkeintä on yrittää välittää ajatusmaailmaani ja välittämistä lapsille, joiden kanssa olen tekemisisssä. Se, että lapsi on omaa verta, ei ole se tärkein asia.

Tiedän, että ajatusmallini on hyvin erilainen monen muun kanssa enkä halua mitenkään väheksyä muiden asennetta lasten hankkimiseen. Minulle tärkeää on tehdä niin kuin koen itselleni parhaaksi. Ja kyllä, äitiys on ollut mahtavaa aikaa ja myös äärimmäisen kuluttavaa vaikeasti ruoka-allergisen kanssa.

Viime päivinä olen myös miettinyt, että oliko oikein tehdä tätä yhtäkään lasta tähän maailmaan. Mitä kaikkea hän joutuu elinaikanaan kärsimään, kun ilmastonmuutos, väestön liikakasvu ja maapallon varojen hupeneminen tulevat todeksi.

 

Ei elämä voi perustua pelolle! Ei se että ei ole kuin yksi lapsi tai vaikka olisi lapseton tarkoita että olisi yksinäinen vanhana. Voi olla läheisiä ystäviä, harrastuksia ja niin edelleen. Ei ainoa lapsikaan välttämättä ole yksinäinen jos hänellä on hyviä ystäviä. Monelle ystävät ovat läheisempiä kuin omat sisarukset.
Jos se ainoa lapsi kuolee, voi suruun saada tukea puolisolta, ystäviltä, suvulta. Ja vastaavasti jos ainoan lapsen vanhemmat kuolevat, on hänellä ystävät ja suku tukena.
Luonnotonta tehdä useampi lapsi vain siksi että pelkää miten selviää jos ainokainen kuolee - siinä ajattelee enemmän itseään kuin lasta!
On hyvä että tietää mikä sopii itselle ja elää sen mukaan. On aivan liikaa perheitä joissa lisäännytään vaikka ei jakseta niitä jo olemassa olevia lapsiakaan.

 

Kaikki kun eivät voi saada kuin sen yhden lapsen...

 

Mä en tiedä vielä. Mä en halua olla koskaan enää raskaana, mutta haluaisin sisaruksen tolle meen tytölle. Mun mielestä sisarus on parasta, mitä voi lapselleen antaa ja en haluaisi sellaista lapseltani riistää.

No minä jäin omaksi onnekseni vanhemmilleni ainoaksi lapseksi, sillä en ole ikinä edes sisaruksia halunnut vaan ollut erittäin tyytyväinen omaan osaani.

 

Ei miehen mutta minun päätös kyllä. Se huolen ja rakkauden määrä omaa lasta kohtaan yllätti minut täysin, en tiedä kestäisikö psyyke sitä tuplana. Vain siksi etten kestä sitä pelkoa lapsen menettämisestä yms kaksinkertaisena. Olenko outo?

 

Luonnotonta tehdä useampi lapsi vain siksi että pelkää miten selviää jos ainokainen kuolee - siinä ajattelee enemmän itseään kuin lasta!

Kyllä se lapsen saaminen lähes aina on itsekäs teko...

 

Vai että näin olette taas päättäneet. :xmas:

 

Luonnotonta tehdä useampi lapsi vain siksi että pelkää miten selviää jos ainokainen kuolee - siinä ajattelee enemmän itseään kuin lasta!

Kyllä se lapsen saaminen lähes aina on itsekäs teko...

Tai oikeastaan ihan aina.

 

Meille kans näillä näkymin yksi.
Niin iso elämänmuutos ollut, ollaan totuttu laiskottelemaan, enkä taida jaksaa enää toista lasta.
Tää yksi on nyt 3v ja rakkainta maailmassa.