Mieheni kanssa päätettiin että meille riittää vain 1 lapsi.

Ei elämää voi varmistella ja turvata loputtomiin. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta kaiken mahdollisen pahan pelossa ei voi elää ja tehdä valintojaan. On väärin ja todella itsekästä tehdä toinen lapsi vain siksi että selviää paremmin itse jos ainoa lapsi kuolee! Ei elämä pyöri vain sen oman navan ympärillä ja tragedioita tapahtuu tai ei tapahdu ihan riippumatta siitä kuinka hyvin yritämme niihin valmistautua.

 

Mun perhetutun ainoa poika kuoli tsunamissa, oli siellä just mennyt kihloihin, myös morsian sekä morsiamen sisko + isä kuolivat. Jäljelle jäivät siis kaksi yksinäistä naista, joiden kaikki lapset kuolivat. Minä kyllä vähän ajattelen niin, että teen useamman lapsen, koska heistä on seuraa toisilleen ja on vähän paremmat mahdollisuudet saada lapsenlapsia jne. Itselläni on sisaruksia ja olemme olleet aina läheisiä ja olisi vaikea edes kuvitella elämää ilman rakkaita sisaruksia.

 

Joo, mulla vähän sama juttu. Mulla on 4 sisarusta ja edelleen ovat mulle äärettömän läheisiä, vaikka ollaankin kaikki jo aikuisia. 2 nuorinta asuu tosin vielä kotona.

Miehelläni ei sitten taas olekaan kovin läheiset välit ainoaan sisarukseensa, joten ehkä siitä johtuu, ettei mies niin lämpene toiselle lapselle.

Minä ajattelen myös niin, että haluan kokea enemmän rakkautta elämässäni. Rakastan niin paljon tuota meidän esikoista, ja jos on mahdollisuus tuplata tämä rakkaus (=saada toinen lapsi) niin miksikäs ei...

 

Ei lapsia kannata tehdä siksi että heistä on toisilleen seuraa - usein ystävät ovat läheisempiä ja enemmän samalla aaltopituudella kuin sisarukset. Seuraa kyllä löytyy yhdelle lapsellekin yllin kyllin kun perhe pitää ovet auki lapsen ystäville.

 

Mun perhetutun ainoa poika kuoli tsunamissa, oli siellä just mennyt kihloihin, myös morsian sekä morsiamen sisko + isä kuolivat. Jäljelle jäivät siis kaksi yksinäistä naista, joiden kaikki lapset kuolivat. Minä kyllä vähän ajattelen niin, että teen useamman lapsen, koska heistä on seuraa toisilleen ja on vähän paremmat mahdollisuudet saada lapsenlapsia jne. Itselläni on sisaruksia ja olemme olleet aina läheisiä ja olisi vaikea edes kuvitella elämää ilman rakkaita sisaruksia.[/quote


Paremmat mahdollisuudet saada lapsen lapsia? Etova tapa ajatella. Entäpä jos eivät molemmat haluakaan lapsia? Sitten meni sun tehtailu hukkaan.

Eikä se sisaruksen seuraksi tekeminen ole yhtään sen parempi syy. Lasta olisi syytä haluta omasta tahdosta. Ei ihme, että näkyy väsyneitä useamman mammoja, kun lapsia on tehty toistensa seuraksi ja varmuuden vuoksi, itse sitten sinnittelee väsyneenä ja vittuuntuneena, mut onpahan ainakin tehty jos vaikka toinen kupsahtaa.

 

:wave:

Olisin voinut elää onnellisen elämän ilman yhtä lastakin, minua ei huolestuta suvun loppuminen. Jos niin tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Olemme ystäviemme ja heidän lastensa kanssa tiiviisti tekemisissä ja toivon, että poikamme saa sieltä joskus tukea, kun joutuu hautajaisemme järjestämään. Itselleni tärkeintä on yrittää välittää ajatusmaailmaani ja välittämistä lapsille, joiden kanssa olen tekemisisssä. Se, että lapsi on omaa verta, ei ole se tärkein asia.

Tiedän, että ajatusmallini on hyvin erilainen monen muun kanssa enkä halua mitenkään väheksyä muiden asennetta lasten hankkimiseen. Minulle tärkeää on tehdä niin kuin koen itselleni parhaaksi. Ja kyllä, äitiys on ollut mahtavaa aikaa ja myös äärimmäisen kuluttavaa vaikeasti ruoka-allergisen kanssa.

Viime päivinä olen myös miettinyt, että oliko oikein tehdä tätä yhtäkään lasta tähän maailmaan. Mitä kaikkea hän joutuu elinaikanaan kärsimään, kun ilmastonmuutos, väestön liikakasvu ja maapallon varojen hupeneminen tulevat todeksi.

Peesi, hieno kirjoitus.

 

Kiva kuulla että jollekin muullekin yksi lapsi riittää, itse en enempää jaksaisikaan. Elämä on vapaampaa ja vähemmän perhekeskeistä yhden kuin useamman lapsen kanssa. Lapsella on paljon ystäviä ja harrastuksia, tapaamme paljon ystäviämme ja heidän lapsiaan.
Ei sisarus välttämättä ole paras lahja jonka lapselleen voi antaa. Esim. mieheni ei koe kahta sisarustaan itselleen läheisiksi, paljon läheisempiä hänelle ovat hyvät ystävät.

 

Minä en taas ymmärrä sitä että täytyy erikseen päättää että lapsia riittää yksi. Jos se mieli muuttuukin jossakin vaiheessa.
Fiksumpaa on vain pitää tulevaisuuden suunnitelmat avoinna, ei niitä lapsia ole pakko heti peräkkäin tehdä.
Meille on tulossa kauan kaivattu toinen lapsi, ja nyt ajattelimme että kolmas on tervetullut joskus jos siltä tuntuu. Katsomme rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitään emme lyö "lukkoon"..

Voihan olla että jonakin päivänä meillä on niitä neljäkin

 

Minä en taas ymmärrä sitä että täytyy erikseen päättää että lapsia riittää yksi. Jos se mieli muuttuukin jossakin vaiheessa.
Fiksumpaa on vain pitää tulevaisuuden suunnitelmat avoinna, ei niitä lapsia ole pakko heti peräkkäin tehdä.
Meille on tulossa kauan kaivattu toinen lapsi, ja nyt ajattelimme että kolmas on tervetullut joskus jos siltä tuntuu. Katsomme rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitään emme lyö "lukkoon"..

Voihan olla että jonakin päivänä meillä on niitä neljäkin

Toivottavasti ei ole. Tämä pallo on jo aika täynnä.

 

Itse olen ainoa lapsi ja sain kokea ihanan lapsuuden. Minulla on paljon ystäviä ihan lapsuudesta asti sekä läheiset välit muun suvun kanssa, joten en todellakaan ole osannut kaivata sisaruksia.

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

kattelin täs yks pvä liikuttavaa videopätkää youtubes missä pariskunta kertoo kun heidän kaikki 3 lasta menehtyvät liikenneonnettomuudessa.

vaikka sulla olis ripakopallinen niitä muksuja niin sä voit ne menettää kerralla.

Joten... joten huono ja erittäin huono perustelu ( vaikkakin saattaa tuntua oikealle ) on tehdä lapsia enemmän sillä syyllä et jos 1 kuolee.

saisinko linkin tähän videoon?

 

Meillä on yksi ja hän jää ainoaksi. Mä en usko, että meidän mielenterveys kestäis enempää lapsia, enkä itse asiassa halua enää kokea sitä vauva/taaperoaikaa uudelleen. Joten jos meille tulis lisää lapsia, ne sais olla sitten jo vähintään kolmevuotiaita jo tullessaan.

Jos tämä meidän ainokainen kuolee, mun elämä loppuu siihen. Mä en voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Jos voisin vielä saada lapsia, en ehkä siltikään tekisi toista, koska ei se toinen sitä ensimmäistä korvaa mitenkään. Jos olisi useampia lapsia ja yksi heistä kuolisi, niin se on totta, että silloin ehkä olisi pakko pysyä jotenkin elämänsyrjässä kiinni niiden muiden vuoksi. Ehkäpä mun elämäni sitten ihan konkreettisesti loppuisi siihen, jos tämä ainokainen menetettäis.

Mutta suurempi todennäköisyys on, että me kuollaan enne häntä. Joku puhui siitä, että sitten on ihan yksin järjestelemässä asioita ja suremassa. Kyllä mä vähän oletan, että hänellä on siinä vaiheessa elämää jo oma perhe ja ystäviä, joiden kanssa surra. Kun mun äiti tai isä joskus kuolee, niin enemmän mä varmaan saan tukea mieheltäni kuin sisaruksiltani.

 

Joo ei tehdä varakappaleeksi, mutta kannattaa olla realistinen. Mitä jos oikeasti tämä ainoa kuolee? Pysyykö elämä enää kasassa? Mitä jos ainoa ei koskaan saa lapsia ja suku loppuu siihen? Ja kun vanhemmat kuolee, on ainoa aika yksin, jos on vaikka tahattomasti lapseton.

Mun mielestä sisaruksista on tukea ja turvaa ja seuraa. Kannattaa vakavasti miettiä näitä aiheita. Että kestääkö sen tosiaan, että kaikki viedään, jos ainoa lapsi kuolee?

kattelin täs yks pvä liikuttavaa videopätkää youtubes missä pariskunta kertoo kun heidän kaikki 3 lasta menehtyvät liikenneonnettomuudessa.

vaikka sulla olis ripakopallinen niitä muksuja niin sä voit ne menettää kerralla.

Joten... joten huono ja erittäin huono perustelu ( vaikkakin saattaa tuntua oikealle ) on tehdä lapsia enemmän sillä syyllä et jos 1 kuolee.

saisinko linkin tähän videoon?

http://www.youtube.com/watch?v=HmD1_DxM8GI&feature=related

 

Peesi moneen kirjoitukseen, turha edes ajatella kuolemantapauksia, koska ei se toinen lapsi sitä ensimmäistä korvaa mitenkään.

Meidän perheeseen sopii yksi lapsi, tykkäämme tehdä myös aikuisten juttuja ja meille tietynlainen vapaus on muutenkin tärkeää. Koen lisäksi että lapsemme ei jää mistään paitsi.

 

:heart:

 

Yks meillekin riittää ja se on ihme kun sitä saa joka välissä puolustella.

 

Luotan siihen että kun minä ja mieheni kuolemme, ainoalla lapsellamme on jo oma perhe ja ystävät tukena. Ei elämän tragedioita kannata surra ja varmistella etukäteen.

 

Saraldo: kuin minun suustani! Mekään ei kestettäisi enää yhtään vauva- ja taaperoaikaa. Se pikkulapsiaika ei kaikkien kohdalla ole niin ihanaa. Ainokaisemme on rakas ja elämämme valo, en uskalla edes ajatella hänen menettämistään, mutta elämää ei voi ennakoida, eikä pelossa elää.

 

Luotan siihen että kun minä ja mieheni kuolemme, ainoalla lapsellamme on jo oma perhe ja ystävät tukena. Ei elämän tragedioita kannata surra ja varmistella etukäteen.

Juuri näin, ei kenelläkään meistä ole elämän suhteen varmuutta.

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

Onhan se hyva etta sina tiedat paremmin... En koe itseani ollenkaan yksinaiseksi vaikka olen ainoa lapsi; minulla on laheinen suku, paljon ystavia, ja OMA perhe. Miksi minulla pitaisi olla viela sisar?

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

En ole tippaakaan yksinäinen ollut ikinä ja olen ainoa lapsi. Hemmoteltu saatan olla, hyvä minulle .

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

Huh huh.... Eli parempi olisi olla hankkimatta lapsia lainkaan kuin yksi lapsi?

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

Mulla on sisko ja veli, mutta ei he korvaa mun parhaita ystäviä mitenkään. Sitä paitsi lastenhan on tarkoitus perustaa aikanaan oma perhe, lapsilla tai ei. Kukaan tuskin haluaa jäädä yksinäiseksi vapaaehtoisesti. Joillekin se perhe on äiti, isä ja kolme lasta. Toisilla se on mies, nainen ja kaksi kissaa. Joillakin se on minä itse ja kultakala. Perhe kuitenkin. Ja sen uuden perheen on tarkoitus eräällä tavalla korvata se lapsuuden perhe. En tarkoita, että nyt kaikki sulkemaan mummut ja mammat pois elämästä . Vaan että lapsuuden perhe muuttuu ns. kakkosperheeksi ja aikuinen lapsi perustaa oman.

Kun mun vanhemmat kuolee, on mulla edelleen juuret siellä lapsuudenperheessä. Mä olin käytännössä ainokainen, koska mun sisarukset on sen verran vanhempia. Ja voin ihan kirkkain silmin väittää, ettei mun elämäni olisi yhtään kurjempaa, jos heitä ei alunperin olisi ollutkaan. Toki jos heidät nyt menettäisin, niin suruhan siinä tulis, mutta siitä pääsisin kyllä yli. Samoin kuin tulen pääsemään yli vanhempieni kuolemasta.

 

Ei ystävät korvaa koskaan sisaruksia. Veri on vettä sakeampaa.

Kamalaa valmistaa lapselleen yksinäinen lapsuus ja aikuisuus. Kun vanhemmista aika jättää, lapsi on juureton oli hän itse sitten lapsi tai aikuinen.Myöskin itsekästä kasvattaa hemmoteltuja, huomionkipeitä ainokaisia vapaaehtoisesti omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan.

Ainoa olen, mutta minulla on aivan ihana mies ja paljon hyviä ystäviä. Yksinäinen en ole ollut ikinä ja en varsinkaan juureton. Oma perheeni ja sukuni on aina ollut minulle tärkeä. Tuo että ainokainen on hemmoteltu on aika yleinen luulo johon itsekin törmään. Olen mm. saanut monesti kuulla kommentteja ettei uskoisi että olen ainoa lapsi Siinä mielessä olen kyllä itsekäs, että on ollut mukavaa kun on aina ollut se vanhempien suosikki jo kilpailun puutteen vuoksi. Vierestä olen seurannut kuinka joissakin perheissä ihan aikuiset ihmiset kokevat eriarvoisuutta vanhempiensa taholta verrattuna sisaruksiinsa.