mieheni ei kunnioita minua

[femine]

tässä esimerkkejä. saattaa kävellä toiseen huoneeseen kesken minun asiani(siis ihan tahallisesti, koska saattaa jäädä lause tai jopa sana kesken). Siten jos puhun parisuhteestamme hänelle tai jostain hänen toiminnastaan mistä tulee paha mieli, hän ei vastaa mitään! joko vaan seisoo ja tuijottaa tai jos ollaan jo sängyssä illalla niin sitten vaan sulkee silmät, mutta vastaa kuitenkin jos kysyn vaikka että mitäs huomenna syödään(eli ei oikeesti nuku).

ei oikeastaan tunnu hyvältä ollenkaan(vaikka muuten hän on kiltti kyllä,mutta toisaalta voiko kiltti ihminen sulkea itsensä aina pois tilanteesta jossa toinen puhuu tunteistaan? Minusta ei, minusta tämä on julmempaa kuin se että kerran löis nyrkillä.. ois ainakin helppo tietää mitä itse tekisi. Mutta nyt mun pahaolo vaan kasvaa ja inho miestä kohtaan koska se loukkaa mua tolla tavalla lähes joka päivä. niin ja 5vuotta ollaan menty näin, ei mitään puhetta parisuhteeseen liittyvistä ongelmista,ei mitään puhetta tunteista jotka liittyy parisuhteeseen

 

["hilma"]

mun mies ei myöskään ikinä vastaa kysymyksiin jotka liittyy tunteisiin... ikävää on... totta nyrkin iskukin olis tätä mukavempaa...

 

[astrolabe]

Ei kaikki osaa niistä puhua, ei naisetkaan tai transsukupuoliset. Se ei välttämättä liity kunnioittamiseen, vaan siihen, ettei se ole ihmiselle luontaista. Toki kaikkea ei-luontaista voi tiettyyn määrään asti opetella, mutta mieti sitten, että jos hän kesken purkauksesi heittää opeteltuja fraaseja peliin, että paljonko sie siitä kostut?

Ihminen on se mikä on. Edelleen parisuhteessa pätee, että joko a) hyväksyy tilanteen ja tyytyy siihen, b) muuttaa itseään tai c) lähtee suhteesta. Siihen, että voisi toista muovata haluamansalaiseksi ei kannata luottaa. Olet jostain syystä halunnut tämän miehen puolisoksesi, ilmeisesti ne syyt vahvemmat kuin se, että hänellä puutteita jossain alueella.

Ja yksi hyvä asia pitää mielessä nöyryyden vuoksi: kukaan ei ole täydellinen, et sinäkään.

 

[lucifer]

kunnioitatko sinä miestäsi?

 

["hilma"]

eikö sellaisessa suhteessa ole vaikea olla kun ei toisesta millään tiedä välittääkö vai ei..?
eihän siinä ole kyse toisen muuttamisesta...

 

[femine]

[QUOTE="hilma";27405780]eikö sellaisessa suhteessa ole vaikea olla kun ei toisesta millään tiedä välittääkö vai ei..?
eihän siinä ole kyse toisen muuttamisesta...[/QUOTE]

Niinpä. No ei se välittämiseltä tunnu kun toinen käyttäytyy välinpitämättömästi vaikka tietää että se tuntuu pahalta.

ja joku puhui opetelluista fraaseista, miks pitäs opetella jotain fraaseja? riittäis että mies oikeesti kuuntelee! ja kun ihminen kuuntelee toisen asiasn yleensä se herättää joitain ajatuksia tai jopa tunteita, no mikä siinä on vaikeaa pukea ne sanoiksi??

Ei sitä voi elää vieraantumatta puolisosta, jos kaikki suhteeseen liittyvät asiat jä äkäsittelemättä. Mä en voi ymmärtää sitä jos toista ei voi kuunnella enkä käsitä mikä on niin vaikeaa suun avaamisessa? Meillä osaa 4veekin paremmin keskustella ristiriitatilanteessa ja pyrinkin opettaa lapset siihen että sanallisesti ilmaistaan tunteet ja ajatukset ja että toisille vastataan kun joku jotain kysyy/puhuu

 

[femine]

kunnioitatko sinä miestäsi?

en enään, miten voisin kunnioittaa ihmistä joka tahalleen loukkaa? mutta hän ei oo tässä asiassa tainnut koskaan kunnioittaa minua.

 

[paperinukke]

Olen kasvanut perheessä, jossa veljeni ja isäni ovat olleet melkoisen "henkeviä". Puhua on siis voinut, mutta kyllä siihen on oma aika varattu. Yhtä lailla mieheni, joka on ap:n kuvaileman kaltainen jörrikkä, puhuu kyllä, kun sovimme siihen oman ajan.

Kokeile voisitko muuttaa omaa lähestymistapaasi? Kysy, koska miehelläsi on aikaa puhua sinulle tärkeistä asioista. Sopiaa toisianne kunnioittaen keskusteluhetkestä. Kun miehesi saa asennoitua yhteiseen hetkeenne hän myös virittäytyy kuulemaan sinua ja vastaamaan kysymyksiin. Älä lannistu, jos hän pitää ajan varaamista hassuna. Tee vastahyökkäys ja kysy haluaako hän sinun jatkavan entiseen malliin ja olevan kimpussa tilaisuuden tullen.

Toinen keino on kirjoittaa asiasi hänelle.

Ja muista painottaa sitä, että sinä koet asian niin tai näin. Älä puhu monikossa meistä, koska parisuhde ei tee kenestäkään selvännäkijää ja oikeuta puhumaan toisen tunteista ja ajatuksista silloin kun on kyse yhteisistä asioista. Kummallekin on annettava tila olla omaa mieltään.

 

[femine]

Olen kasvanut perheessä, jossa veljeni ja isäni ovat olleet melkoisen "henkeviä". Puhua on siis voinut, mutta kyllä siihen on oma aika varattu. Yhtä lailla mieheni, joka on ap:n kuvaileman kaltainen jörrikkä, puhuu kyllä, kun sovimme siihen oman ajan.

Kokeile voisitko muuttaa omaa lähestymistapaasi? Kysy, koska miehelläsi on aikaa puhua sinulle tärkeistä asioista. Sopiaa toisianne kunnioittaen keskusteluhetkestä. Kun miehesi saa asennoitua yhteiseen hetkeenne hän myös virittäytyy kuulemaan sinua ja vastaamaan kysymyksiin. Älä lannistu, jos hän pitää ajan varaamista hassuna. Tee vastahyökkäys ja kysy haluaako hän sinun jatkavan entiseen malliin ja olevan kimpussa tilaisuuden tullen.

Toinen keino on kirjoittaa asiasi hänelle.

Ja muista painottaa sitä, että sinä koet asian niin tai näin. Älä puhu monikossa meistä, koska parisuhde ei tee kenestäkään selvännäkijää ja oikeuta puhumaan toisen tunteista ja ajatuksista silloin kun on kyse yhteisistä asioista. Kummallekin on annettava tila olla omaa mieltään.

niin jos ukossa on jotain vikaa, hän itsehän on syytön,naisella on vaan väärä asenne tai lähestymistapa tai tai... mutta lopulta vikahan on naisen.

pah. kyse ei oo ajasta kyllä sillä on aikaa. Ja erilaisia lähestymistapoja on asiaan kokeiltu. sun ei tartte tulla itsestään selvyyksiä latomaan ihan ku en ite tajuaisi noita juttuja.

pahoittelen jos tästä tulee sinulle pahamieli

 

["vieras"]

Nykyinen mieheni on juuri tällainen mutta tulkitsen hänen vain olevan hajamieisempi ja omissa maailmoissaan. Ei se välttämättä ole henkiökohtaista tai tahallista.

Ja toisekseen olen elänyt suhteessa jossa mies lyö ja kammottavaa että joku kehtaa valittaa välinpitämättösyyttä ja toivovansa ennemmin nyrkkiä. Suututtaa niin että toivon jonkun joskus hakkaavan sinutkin lommoille saatanan valittava ämmä. Mittasuhteita asioihin!!

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Olisko aika nostaa kissa pöydälle? Istuisitte yhdessä pöydän ääreen ja molemmat kirjoittaisi paperille omat ketutuksen aiheet. Jospa siitä olisi jotain apua keskusteluun?

Meillä oli joskus astetta haastavampi kausi kotona. Mies mussutti lähes joka tekemisestäni tai sanomisestani. Hikeennyin aikani kuuneltuani, ja kysyin joka kerta, kun mies alkoi kitistä:" millainen sinä haluaisit minun olevan?" Pian se tajusi sarkasmini, ja pyysi anteeksi puheitaan. Miehen ongelma löytyikin työpaikasta...

Ei tästä mitään apua ollut sulle, mutta jokin purkukeino olisi kyllä hyvä olla, asiasta kuin asiasta.

Lykkyä teille

 

["Sini"]

Minun ex oli tuollainen. Vaadin häntä keskustelemaan ammattilaisen luo (koska keskenään se ei onnistunut). Ex ei lähtenyt ja se poiki sitten eron. Nyt vuosi erillään oltuamme olen tilanteeseen tyytyväinen. Nyt minun ei tarvitse kotona kestää väheksyntää ja ohittamista.

 

[femine]

[QUOTE="vieras";27405918]Nykyinen mieheni on juuri tällainen mutta tulkitsen hänen vain olevan hajamieisempi ja omissa maailmoissaan. Ei se välttämättä ole henkiökohtaista tai tahallista.

Ja toisekseen olen elänyt suhteessa jossa mies lyö ja kammottavaa että joku kehtaa valittaa välinpitämättösyyttä ja toivovansa ennemmin nyrkkiä. Suututtaa niin että toivon jonkun joskus hakkaavan sinutkin lommoille saatanan valittava ämmä. Mittasuhteita asioihin!![/QUOTE]

ymmärrätkö että syyllistyit juuri rikokseen! solvaukseen/herjaukseen/kunninaloukkaukseen.


No kuka sua käski elää sellasessa suhteessa, vaikeeko se on silloin ovi avaa ja lähtee, ei oo

 

[päätön]

kunnioitus on semmonen juttu mitä ei pyytämällä saa, se pitää ansaita.

 

[femine]

kunnioitus on semmonen juttu mitä ei pyytämällä saa, se pitää ansaita.

kyllä jonkinlainen peruskunnioitus pitäs olla siis just esim. se että toista kunnellaan! ja vastataan.