Mieheni ei halua naimisiin, miksiköhän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naimaton ikuisestiko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

naimaton ikuisestiko

Vieras
Olemme olleet yhdessä kohta 8 vuotta ja lapsikin on reilun vuoden.. mieheni ei jostain syystä halua naimisiin..

Onko jollain sama juttu, mikä on syynä?
 
Palstan perinteinen vastaus: Sillä on toinen!

Joo ja sit asiaan. Tosiaan, kannattaisi varmaan kysyä mieheltäsi mistä kiikastaa. Onko minkälaisia kokemuksia avioliitosta (vanhemmillaan, ystävillänne...)? Pelkääkö että avioliitto pilaa kaiken, eikö ole täysin varma tunteistaan, eikö katso sitä tarpeelliseksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Oletko mieheltäsi kysynyt, hänhän sen parhaiten tietäisi?


Tottakai olen kysynyt mutta vastaus on ollut jotain muminaa.. Pari vuotta sitten sanoi jotain uskonnollisesta hömpästä ja muita muminoita.. Mies on siis semmonen joka ei pahemmin puhu tunteista yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pauna:
Palstan perinteinen vastaus: Sillä on toinen!

Joo ja sit asiaan. Tosiaan, kannattaisi varmaan kysyä mieheltäsi mistä kiikastaa. Onko minkälaisia kokemuksia avioliitosta (vanhemmillaan, ystävillänne...)? Pelkääkö että avioliitto pilaa kaiken, eikö ole täysin varma tunteistaan, eikö katso sitä tarpeelliseksi?


Ero perheestä ollaan molemmat.. Voihan siinä olla jotain mutta samalla tavalla se ero voi tulla nytkin.. En tiedä, haluisin vaan joskus naimisiin, jokainen nainen varmaan haluaisi.
 
mun mies oli samanlainen. viimein tajusi että a) isoja juhlia ei tartte pitää b) avioliitto on turvallisempi kuin avoliitto (esim leskeneläke jne). maistraatissa meidät vihkaistiin pikaisesti, lauantaina on 1v-hääpäivä.
 
Meillä oli sama tilanne. Oltiin 9v ydessä ennen naimisiin menoa. Lopulta sanoin, että asia on mjulle niin tärkeä, että läden kävelemään jollei mennä naimisiin. Koin, että avoiliitolla turvataan molempien taloudellinen turva jos jotain sattuu. (tuntui, että muunlaisen paperin tekeminen olisi ollut naurettavaa pelleilyä). Lapsi oli silloin toiveissa ja pidin tärkeänä, että kaikilla on sama nimi.

Minulle avoiliitto on myös "sosiaalinen status". Julkinen huuto maailmalle, että "tämän liiton eteen minä teen kaikkeni".

Mentiin maistraatissa kaksisteen naimisiin. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun ja mies sanoi heti hääpäivänä, ettei voinut uskoa miten hyvältä naimisiinmeno voisi tuntua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pauna:
Jos uskonnollisesta hömpästä höpöttää, niin eihän naimisiin oo pakko mennä kirkossa :)

Niin mäkin sanoin. En tiedä miten ei voisi olla varma tunteistaan, talo, velkaa, lapsi ja kaikki muu on.

ja enemmän se lapsi sitoo yhteen kuin avioliitto. joillakin vaan on isompi kynnys mennä naimisiin kuin hankkia lapsi(a).
 
Meillä myös naimisiin meno on "vain jäänyt"... Ei oo aiheesta kauheesti edes puhuttu, vaikka monta vuotta yhdessäoloa takana ja lapsikin on. Niin se vaan joskus menee. Kait sille naimisiin menolle täytyisi oma paikkansa löytää... en tiedä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja dingledong:
Meillä oli sama tilanne. Oltiin 9v ydessä ennen naimisiin menoa. Lopulta sanoin, että asia on mjulle niin tärkeä, että läden kävelemään jollei mennä naimisiin. Koin, että avoiliitolla turvataan molempien taloudellinen turva jos jotain sattuu. (tuntui, että muunlaisen paperin tekeminen olisi ollut naurettavaa pelleilyä). Lapsi oli silloin toiveissa ja pidin tärkeänä, että kaikilla on sama nimi.

Minulle avoiliitto on myös "sosiaalinen status". Julkinen huuto maailmalle, että "tämän liiton eteen minä teen kaikkeni".

Mentiin maistraatissa kaksisteen naimisiin. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun ja mies sanoi heti hääpäivänä, ettei voinut uskoa miten hyvältä naimisiinmeno voisi tuntua.


Mustakin olisi ollut kiva sama sukunimi. tuumasin vaan että mulla ei tule olemaan eri nimi kun mun lapsella joten vauvamme on mun nimellä..

Mullekin olisi tärkeää mutta en jaksaisi alkaa "tappelemaan" asiasta, eihän se ole kiva pakottaa ketään naimisiin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Häänäyttely lähinnä nolottaisi, tuollaisen ajan jälkeen.. olisi armollista olla vaatimatta häitä enää tuossa tilanteessa.

Eihän häitä ole pakko järjestää "päästäkseen" (tai joutuakseen) naimisiin. Lyhyt piipahdus maistraatissa riittää.


 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Häänäyttely lähinnä nolottaisi, tuollaisen ajan jälkeen.. olisi armollista olla vaatimatta häitä enää tuossa tilanteessa.

Miksi aina miehen mukaan mennään? Aina pitää tehdä niinkuin mies haluaa? Aina pitää kaikessa antaa periksi kun miehille kaikki on niin hankalaa.

Miehet on yksiä vässyköitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Häänäyttely lähinnä nolottaisi, tuollaisen ajan jälkeen.. olisi armollista olla vaatimatta häitä enää tuossa tilanteessa.


En oo vaatinut, ihan maistraattia ajattelin ja illalla pienet bileet niinku joskus muulloinkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Häänäyttely lähinnä nolottaisi, tuollaisen ajan jälkeen.. olisi armollista olla vaatimatta häitä enää tuossa tilanteessa.

Miksi aina miehen mukaan mennään? Aina pitää tehdä niinkuin mies haluaa? Aina pitää kaikessa antaa periksi kun miehille kaikki on niin hankalaa.

Miehet on yksiä vässyköitä.

Kerrankin olen täsmälleen samaa mieltä sirkan kanssa ja tuon paremmin en itsekään olisi voinut asiaa sanoa! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dingledong:
Meillä oli sama tilanne. Oltiin 9v ydessä ennen naimisiin menoa. Lopulta sanoin, että asia on mjulle niin tärkeä, että läden kävelemään jollei mennä naimisiin. Koin, että avoiliitolla turvataan molempien taloudellinen turva jos jotain sattuu. (tuntui, että muunlaisen paperin tekeminen olisi ollut naurettavaa pelleilyä). Lapsi oli silloin toiveissa ja pidin tärkeänä, että kaikilla on sama nimi.

Minulle avoiliitto on myös "sosiaalinen status". Julkinen huuto maailmalle, että "tämän liiton eteen minä teen kaikkeni".

Mentiin maistraatissa kaksisteen naimisiin. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun ja mies sanoi heti hääpäivänä, ettei voinut uskoa miten hyvältä naimisiinmeno voisi tuntua.

Kyllä mäkin mietin sitä, että en todellakaan halua pakottaa ketään naimisiin. Mutta toisaalta ajattelin, ettei toinen voi pakottaa minua elämään vastoin periaatteitani. Lasta ei vielä ollut, joten sinänsä tilanne oli aivan eri. Olisin varmaan oikeasti lähtenyt kävelemään jos mies ei olisi suostunut avioliittoon. Nyt on eletty jo 8v onnellista liittoa.
Mustakin olisi ollut kiva sama sukunimi. tuumasin vaan että mulla ei tule olemaan eri nimi kun mun lapsella joten vauvamme on mun nimellä..

Mullekin olisi tärkeää mutta en jaksaisi alkaa "tappelemaan" asiasta, eihän se ole kiva pakottaa ketään naimisiin..

 

Similar threads

Yhteistyössä