Alkuperäinen kirjoittaja dingledong:
Meillä oli sama tilanne. Oltiin 9v ydessä ennen naimisiin menoa. Lopulta sanoin, että asia on mjulle niin tärkeä, että läden kävelemään jollei mennä naimisiin. Koin, että avoiliitolla turvataan molempien taloudellinen turva jos jotain sattuu. (tuntui, että muunlaisen paperin tekeminen olisi ollut naurettavaa pelleilyä). Lapsi oli silloin toiveissa ja pidin tärkeänä, että kaikilla on sama nimi.
Minulle avoiliitto on myös "sosiaalinen status". Julkinen huuto maailmalle, että "tämän liiton eteen minä teen kaikkeni".
Mentiin maistraatissa kaksisteen naimisiin. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun ja mies sanoi heti hääpäivänä, ettei voinut uskoa miten hyvältä naimisiinmeno voisi tuntua.
Kyllä mäkin mietin sitä, että en todellakaan halua pakottaa ketään naimisiin. Mutta toisaalta ajattelin, ettei toinen voi pakottaa minua elämään vastoin periaatteitani. Lasta ei vielä ollut, joten sinänsä tilanne oli aivan eri. Olisin varmaan oikeasti lähtenyt kävelemään jos mies ei olisi suostunut avioliittoon. Nyt on eletty jo 8v onnellista liittoa.
Mustakin olisi ollut kiva sama sukunimi. tuumasin vaan että mulla ei tule olemaan eri nimi kun mun lapsella joten vauvamme on mun nimellä..
Mullekin olisi tärkeää mutta en jaksaisi alkaa "tappelemaan" asiasta, eihän se ole kiva pakottaa ketään naimisiin..