Mieheni ei halua julkistaa suhdettamme

[Avuton nainen]

Ongelmani on seuraavanlainen. Olen tapaillut eronnutta miestä jo jonkin aikaa, yli vuoden kohta. Hän ei halua julkistaa suhdettamme, hän ei halua seurustella kanssani koska ei ole valmis. Hän ei halua tehdä kanssani tavallisia asioita joita parisuhteessa tehdään. ELämme suht normaalia arkiiltoja yhdessä vaikka emme asu yhdessä. Hän ei halua lähteä kanssani ulos, ei halua näyttää kavereitaan saati vanhempiaan. Tunnetta välillämme on, en vain tiedä kestänkö tätä kovin kauan. Hän ei välitä minun kavereistani, ei halua tutustua ym. haluaa vain viettää aikaa kanssani, kuitenkaan ilman että seurustelisimme. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Odotanko turhaan että mies muuttuu?

Mies on eronnut vaimostaan yli kolme vuotta siihen, ja uskon ja tiedän että hänellä ei voi olla toista suhdetta meidän ohella, sen verran paljon hän viettää kanssani aikaa. Olenko vain laastari? Tarvitsen mielipiteitä, tunteet tekevät itseni sokeaksi.

Taustatietoa mies on 33 ja minä 26

 

[mies]

Olisiko hän masentunut?

 

[manna]

Olen itse ihan samantyyppisessä tilanteessa, vaikka olenkin tapaillut miestä vasta kolmisen kuukautta. Nostan hattua Sinulle, kun olet jaksanut tällaista tilannetta jo yli vuoden! Itse olen nimittäin päättänyt lyödä pian hanskat tiskiin, ellei mitään ala tapahtua. Tunteita meidänkin välillämme on selvästi, ja mies on sanonut rakastavansa minua. Olemme sopineet, että emme tapaile muita. Nämä piirteet siis viittaavat seurusteluun, mutta kun julkistamisesta tulee puhe, mies vetäytyy heti. Mikään muu tässä ei kiikastaisikaan, mutta olen kyllästynyt siihen, että emme voi liikkua yhdessä missään julkisella paikalla. Väkisinkin tulee mieleen, että pelaako mies aikaa ja pyörittääkö hän muitakin naisia siitä huolimatta, että olemme sopineet tapailevamme vain toisiamme.

Taustamme on sellainen, että olemme tunteneet toisemme pitkään ja kieltämättä välillämme on ollut aina kipinöintiä. Seurustelimme tahoillamme kumpikin ja erosimme kumpikin melko hiljattain. Itse en kaipaa laastarisuhdetta, sillä edellisen suhteeni päättyminen oli ollut täysin selvä jo hyvin pitkään ennen varsinaista eroa. En kuitenkaan voi olla varma, olenko itse miehelle vain laastari. Hänen mukaansa sellaisesta ei ole kyse.

 

[Nainen]

Itse olin kuten tuo mies, eli olin miehen kanssa melkein vuoden, enkä halunnut tänä aikana nähdä hänen kavereitaan, sukulaisiaan... enkä näyttäytyä hänen seurassa "julkisesti".
Olin masentunut ja minulla oli muutenkin henkilökohtaisia ongelmia, jotka eivät liittyneet tähän mieheen millään tavalla. Tämä mies oli kuitenkin niin mukava, etten halunnut enää pidempää häntä "pompotella", joten jätin hänet. Kuukauden verran selvittelin ammattiauttajan kanssa tilannettani ja sitten tajusin, että todella pidän tästä miehestä ja muutenkin elämäni solmut alkoivat selvitä. Pyysin miestä takaisin ja hän lupasi harkita asiaa. Kuukauden verran tapailimme ja niin sanotusti "aloitimme alusta". Nyt seurustelemme ja olemme erittäin onnellisia.
Edelleenkin minulla on ongelmia, mutta nyt olen tiedostanut ne ja ammattilaisen avulla niistä pyrimme eroon.
Tarpeeksi en koskaan pysty kiittämään sitä, että tämä mies jaksoi kanssani kaiken tuon, mutta parhaani mukaan näytän hänelle että rakastan häntä, enkä enää koskaan käyttäydy, kuten käyttäydyin aikaisemmin!
Itse olen 30 ja tämä mies 31v.

 

[juupas]

Ongelmani on seuraavanlainen. Olen tapaillut eronnutta miestä jo jonkin aikaa, yli vuoden kohta. Hän ei halua julkistaa suhdettamme, hän ei halua seurustella kanssani koska ei ole valmis. Hän ei halua tehdä kanssani tavallisia asioita joita parisuhteessa tehdään. ELämme suht normaalia arkiiltoja yhdessä vaikka emme asu yhdessä. Hän ei halua lähteä kanssani ulos, ei halua näyttää kavereitaan saati vanhempiaan. Tunnetta välillämme on, en vain tiedä kestänkö tätä kovin kauan. Hän ei välitä minun kavereistani, ei halua tutustua ym. haluaa vain viettää aikaa kanssani, kuitenkaan ilman että seurustelisimme. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Odotanko turhaan että mies muuttuu?

Mies on eronnut vaimostaan yli kolme vuotta siihen, ja uskon ja tiedän että hänellä ei voi olla toista suhdetta meidän ohella, sen verran paljon hän viettää kanssani aikaa. Olenko vain laastari? Tarvitsen mielipiteitä, tunteet tekevät itseni sokeaksi.

Taustatietoa mies on 33 ja minä 26

Jos mies ei ole valmis seurustelemaan, niin on mahdotonta tehdä sellaisia asioita, joita parisuhteessa tehdään. Sinun on nyt itse päätettävä, haluatko elää pitemmän päälle tälläistä salaseurustelua, vai laitatko miehen valitsemaan joko tai...Eihän tuollaisessa ole järkeä, kun ei voi mennä yhdessä minnekkään, on elettävä vain toisen ehdoilla. Kenkää persuksiin koko tyypille !

 

[huh huh]

Jestas!!

Ette kai te painosta miestä siihen tttä kavereita tapaisltaisiin ja suhde julkistettaisiin??? Tuo on varma konsti ajaa mies tiehensä.

Ottakaa itse etäisyyttä ja antakaa miehen jahdata, se on miehen hommaa. Kun olette liian aktiivisia, niin mies etääntyy.

 

[mies]

Manna

Sinä tunnut kovin malttamattomalta, vaikka sinulle ero olisikin ollut selviö, niin ei se tarkoita sitä, että miehelle ero olisi helppo. Mies voi tuntea syyllisyyttä, hän voi hävetä sitä, että hänelle kävi huonosti. Hän ei kehtaa loikata suhteeseen lasten? silmissä. Miehellä on todella paljon selvitettävää ja hän joutuu käymään läpi valtavan tuskan kaikesta. Mies selvittää itselleen kaikkea tuota ja samaan aikaan yrittää miellyttää sinua, ymmärrätkö, että tilanne on erittäin vaikea ilman sinun painostamistakin. Anna aikaa, anna ikaa.

 

[kokemusta on]

hehe, kävin painaa yhtä epätoivosta lyyliä jonku aikaa ja se onneton luuli koko ajan hääkellojen kilisevän. Sit vaa yks ilta soitin sille, et sori mä en ehi ku lähetää vaimon kaa Pattayalle.

 

[Manna]

Olette oikeassa, painostaa ei tietenkään saa. Taisin ilmaista kirjoituksessani itseni vähän huonosti - kerran ainoastaan olen kysynyt mieheltä, onko hänen mielestään meistä koskaan tulossa mitään todellista. Ja tilanne todellakin on hankala, sillä ainoana päänvaivanamme ei ole se, että kummallakin on ero takana. Seurustelumme nimittäin olisi varmasti vuoden juoru ystäväpiireissämme.

Inhoan tätä tilannetta ainoastaan siksi, että jossain vaiheessa olen vähän kuin vahingossa päässyt todella ihastumaan (rakastumaan?) tähän mieheen. Koko juttumme olisi muuten saattanut jäädä hauskanpidoksi. Taidamme kumpikin olla vähän pelaajia luonteeltamme, mutta silloin ymmärsin leikin olevan tästä kaukana, kun yhtäkkiä huomasin, miten ihastunut olenkaan. Pelkään, että särjen vielä sydämeni, jos mies ei olekaan tosissaan ja pelaa vain peliä kanssani. Siksi siis välillä mietin juttumme lopettamista.

 

[kesäkissa]

Voi olla että mies tosiaan vain pelaa. Sinun kannattaisi tehdä sama. Ihastua ei saa, rakastumisesta puhumattakaan. Se särkee todella. Nauti kesäkollistasi ja syksyllä laitat sen menemään.

 

[ent. ukkomies]

En minäkään halua julkistaa uutta suhdettani avioeron jälkeen vaikka olen seurustellut erään naisen kanssa jo kolmisen vuotta.
Nimittäin oma avioliittoni päättyi ex-vaimon pettämiseen, minkä takia päätin, että ainakaan itse en ole niin himojeni orja, että koskaan enää harrastaisin seksiä enää kenenkään kanssa. Sanoin tämän myös exälleni erotessamme. Exä nauroi päin naamaa ja sanoi vittumaisesti, että "Sehän vielä nähdään!"
No, olen joutunut lipsumaan tuosta selibaattilupauksestani, mutta en anna exän tietää siitä koskaan. Annan hänen luulla etten edes seurustele.

 

[Angelina]

ent. ukkomies, sinä annat ex-vaimosi hallita elämääsi

 

[Meikämaija]

Ent.ukkomies toimii kyllä omituisesti. Kenelle hän kostaa ja mitä? Ainakin hänen seurustelukumppaninsa kärsii syyttömänä tuollaisessa kuviossa. Ei ole mitään järkeä kiusata viatonta ihmistä toisen tekosista. Käyttäytymisesi on syvä loukkaus nykyiselle seurustelukumppanillesi. Sitäkö haluat? Mietihän vähän. Ex-vaimolle on yhdentekevää, mitä puuhaat, mutta jos hän tietäisi mielentilasi, hän saattaisi joko tuhahtaa tai nauraa.

Mutta ap:n asiaan:
"Mies" sanoo samoja asioita, jotka minunkin mieleeni tulivat kirjoituksestasi. Entisestä selviäminen on pahasti kesken ja iso pelko siitä, että tulee uudelleen hylätyksi. Toiset meistä joutuvat käsittelemään näitä asioitaan vuosia, toiset selviävät muutamassa kuukaudessa. Jos hän ei pysty käsittelemään näitä tunteita kenenkään luotettavan ystävän kanssa, olisi varmasti ammattiauttajasta hyötyä. Sinä omine tunteinesi et ehkä ole siihen hommaan sopivin henkilö.

Muut kuin sinä itse ei voi tietää, miten asian kohdallasi ratkaiset. Punnitse hyvät ja huonot puolet, riskit ja mahdollisuudet. Jutelkaa, jotta tilanne sinunkin kannaltasi tulee kumppanin tietoisuuteen, jotta hän ymmärtää, missä mennään ja miltä sinusta tuntuu. Tuskin hän haluaa loukata tahallaan.

 

[kokemusta kaa]

hehe, kävin painaa yhtä epätoivosta lyyliä jonku aikaa ja se onneton luuli koko ajan hääkellojen kilisevän. Sit vaa yks ilta soitin sille, et sori mä en ehi ku lähetää vaimon kaa Pattayalle.

Minä tapailin yhtä naisihmistä, häitäkin jo suunnittelin, mutta kuinkas sattuikaan sekin oli lähössä Pattayalle ukkonsa kaa.

 

[Yxukko]

Tällainen kumppanin piilottelu taitaa olla tyypillisempää näissä uusiosuhteissa. Yleensä naiset vaihtavat miehen ns. parempaan, jolloin uuden kumppanin asettuminen entisen miehen statukseen ja saappaisiin onnistuu kohtuullisen helposti.

Mutta miesten uusiokumppanit tuppaavat olemaan exiä 'huonompia' - tavalla tai toisella (tyhmempiä, vähemmän koulutettuja, lihavampia, rumempia jne). Niinpä ex-vaimon statukseen astuminen ja paikkaaminen ei tahdo onnistua ja mies ei ilkeä esitellä uutta naistaan ympäristölle.

Ja mitäs tuota esittelemäänkään, koska usein on kyseessä laastarisuhde parempaa suhdetta odotellessa.

 

[MM]

Jopas oli!! Milles asemalle tämä tyyppi jäi? Hölmölään?

 

[Mies 50]

Minäkin laitan "keppini" samaan soppaan
Vastauksistanne saa kerättyä just ne elementit jotka minäkin tunnen omakseni, jätettynä, siitä huolimatta ihan fiksuna miehenä.

Kertovat tuolla rakastumisista ja ihastumisista, jälkimmäistä ilmeisesti enemmän, rakkaushan tulee vasta yhteisten elämänkokemusten myötä.
Niin, tuo painostus on kyllä erittäin "epätoimiva" keino saada ihminen ihastumaan itsestään. Hylkimisreaktio on mitä ilmeisin jos ei liikuta samoilla kokemuksilla ja samanlaisella ajatuksenjuoksulla.

Mistä se painostus sitten johtuu, hyvä kysymys, johon Yxukko antoi jo melkoisen kattavan vastauksen.
Miesten uudet naiset pakkaavat tosiaankin olemaan niitä exiä "huonompaa" plaatua. Varsinkin jos mies on pitänyt itsestään huolta, on ulkoisesti "esittelykelpoinen". Järkeäkin löytyy, iloista naamaa / luonnetta, ja elämä muutenkin mallillaan, koskee myös taloudellista tilannetta, tilanne vaan kärjistyy. Sellainen mies halutaan heti esille, kalastajakin haluaa näyttää saamansa mainion saaliin, niin se menee. Nostetaan sillä "saaliilla" sitä omaakin egoa kaikissa muodoissaan.

En tiedä naisista, mutta meillä miehillä on kyllä työstettävää jos exä on sattunut olemaan miehelle jonkinlainen lottovoitto. Sen kun menettää, on sempalot sekaisin pidemmän aikaa. Ja sitä tarvitaan, aikaa, antakaa miehille aikaa, älkää tupatko liian itseänne. Kyllä se mies on vastaanottavainen sitten kun sen aika tulee. Siis jos kohde nyt yleensä on kiinnostava.

Noissa uusiojutuissa pitäis tehdä heti selväksi se, että ollaanko tässä nyt jotain laastareita vai muuten hoitoa vailla. Ei aikuinen saa pelästyä sitä jos "pääsee" laastariksi. Ja eihän kukaan edes lähde mukaan jos ei jonkinlaista mieltymystä ole kaveriinsa. Asiat pitää puhua, oletuksilla mennään metsään niin että leppäpuskat raikaa.

Itse lisäisin tuohon mainioon Yxukon listaan vielä naisellisuuden ja seksuaalisen itsevarmuuden, niillä miestä viedään jo lujaa......
Hyvää kesää kaikille "yrittäjille", itse sohlaan siellä mukana

 

[plaatua]

"Miesten uudet naiset pakkaavat tosiaankin olemaan niitä exiä "huonompaa" plaatua."
Tämä väite ei pidä paikkaansa. Käväisin kommentoimassa hylätyn kolmen lapsen äidin viestiin. Mies oli vaihtanut 20 vuotta nuorempaan ja antoi ikävää palautetta exään. Ihan kuin autonvaihto olisi kyseessä.

Näköjään palstavahti on siivonnut eilisen viestini tältä palstalta. Ei kai noudattanut nettietikettiä.

Annan ihan sulassa sovussa täydet pisteet ex-aviomieheni uudelle valitulle ja iselleni annan täydet nollapistettä. Eihän asialla ole mitään seksuaalista merkitystä. Uutta ukkoa en tarvitse. Eipä tarviste olla itseään tyrkyttämässä ja uutta bongaamassa. Voi vain olla ja nauttia kesästä.

 

[Manna]

Mies 50 ja Yxukko: kiitokset hyvistä kommenteista, mielenkiintoinen teoria!

Taidan antaa tietoja vähän tiputellen, mutta mitä sanotte tästä: Tapailemani mies on ollut jo aikaisemmin kiinnostunut minusta, ja tunne on ollut molemminpuolinen. Esteenä on kuitenkin yleensä ollut se, että toisen ollessa sinkkuna toinen on seurustellut. Kun viime vuonna vielä kumpikin seurustelimme, juttelimme joskus puoliksi leikillään, että tuleekohan meille koskaan mahdollisuutta olla yhdessä. Kun minä olin lopettanut seurustelun tahollani ja mieskin lopulta erosi tyttöystävästään keväällä, hänellä tuntui olevan hurjan kiire alkaa tapailla minua. Nyt hän on kuitenkin selvästi lyönyt jarrut päälle. Iskiköhän eron tuska vasta nyt, vaikka hän olikin harkinnut eroa jo pitkään? Vai alkoiko sinkkuelämä kuitenkin kiinnostaa seurustelun jälkeen? Kun hän vihdoin sai mitä halusi (tai luuli haluavansa), loppuiko kiinnostus saman tien? Odotan mielenkiinnolla tulkintojanne! =)

 

[MM]

Saalis ei olekaan enää kiinnostava, kun sen saa kiinni. Tuskin sen kummempaa, Manna. Joillekuille metsästys on kiihottavaa ja he metsästävät sitten toistuvasti uutta saalista. Tarkkailepa vähän, todennäköisesti miehen näköpiirissä on taas jotain mielenkiintoista ja uutta....

Et menettäne mitään, seuraava ei saane mitään, eikä sitä seuraava jne.

 

[MM]

Avuton nainen:
Tässä välillä on eksytty käsittelemään noita Mannan asioita, mutta likeltähän nämä toisiaan liippaavat, joten samoja asioita lienee takana.

Miehet ovat mukavuudenhaluisia. Miksipä kannattaa lähteä baanalle norkoilemaan, kun kanssasi aika kuluu mukavasti melkein kuin parisuhteessa. Todennäköisesti hän saa sekä ruokaa että muuta huolenpitoa luonasi, juttuseuraa ja ajankulua. Mukavampi siistissä kodissasi on sohvalla kuin baarin jakkaralla. Ei tarvitse olla yksin eikä ajatella ikäviä asioita. Kaiken lisäksi hän on vapaa vastuista ja taloudellisista velvoitteista. Halpaa. Ei hän muuta halua.

Ota edes tavaksi pyytää häneltä kassillinen ruoka- ym. tarvikkeita tuliaisiksi, aikuisen miehen täysihoito ei ole velvollisuutesi.

Näitä "raukkaparkoja", jotka kilttejä naisia käyttävät kainalokeppeinään tervehtyymistä odotellessa, ei kannata hyysätä liikaa. He alkavat pitää tilannetta normaalina, eivätkä edes tajua, että siinä olisi mitään kummallista.

Kannattaa pitää kiinni itsekunnioituksestaan ja kertoa suoraan, että ei halua olla pimennossapidettävä kainalokeppi ja laastari. Saattaahan siinä käydä' niin, että mies häipyy, mutta ajattelehan, menetätkö todellisuudessa mitään muuta kuin vakituisen vieraan?

 

[hoh hoijaa]

Miksi haluaisi julkistaa, kun on yhtäaikaa muitakin suhteita? Eihän mies nyt tyhmä ole.