Miehen vastaus kysymykseen jäi mietityttämään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?????
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

?????

Vieras
Mulla on ollut jonkun aikaa menossa vaikeahko kausi, mielialat ovat vaihdelleet järkyttävästi, ja mistään ei oikein saa otetta. En siis ole ollut mitään miellyttävä seuraa.

Eilen kysyin mieheltä, että kuinka se jaksaa mua, vastaus oli "en tiedä". Kysyi uudestaan, ja sanoin, että ihan oikeasti, kysyn tosissaan. Mies vastasi, että on vaan jaksettava.

Tuo vastaus jätti jotenkin tyhjän olon, tuli tunne, etteikö mies löytänyt mitään hyvää, minkä takia jaksaa kanssani. Pitää kysyä kai illalla uudestaan, kun tulee kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Äläpä kysy, sillä on varmasti ihan tarpeeksi raskasta ilman että tivaat analyysiä hänen tunteistaan.

Kyllä mä tiedän, että on ollut rankkaa. On meillä molemmilla ollut.

Mutta silti se kuule satuttaa ihan h*****sti, jos susta ei pysty sanomaan mitään hyvää.
 
Se voi olla totta mitä vastasi, jos jo pidempään ollut vaikea kausi sulla niin ei miehes välttämättä osaa kiinnittää sun viiden sekunnin hymyihin huomiota ja kertoa niistä kun kysyt. Kokonaisuus ratkaisee, millaiseksi yhteiselon hän sillä hetkellä tuntee. Oma mieheni vastasi ihan samalla tavalla ollessani viimeisillä raskaana (toinen lapsi) kun vaahtosin vain siitä että miksi lapsi ei synny ja haluan kroppani takaisin. Olin valittanut asiasta enemmänkin kuin tarpeeksi, ja mies sanoi että silloin ei elämä tuntunut kovu auvoiselta, vielä kun vauvakin syntymässä (hän kammoaa yöherätyksiä). Onneksensa minun asenteeni muuttui kun vauva syntyi ja todellakin sain helpotuksen, nyt olen hänen "elämänsä nainen" taas kun kysyn ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Äläpä kysy, sillä on varmasti ihan tarpeeksi raskasta ilman että tivaat analyysiä hänen tunteistaan.

Kyllä mä tiedän, että on ollut rankkaa. On meillä molemmilla ollut.

Mutta silti se kuule satuttaa ihan h*****sti, jos susta ei pysty sanomaan mitään hyvää.

En usko että on siitä kyse etteikö sinussa näkisi paljon hyvää mutta jos on ollut tosi rankka kausi niin mies on varmasti aika poikki itsekin.

Todennäköisesti hän toivoo ja odottaa että tokenet tilanteestasi ja olet taas se ihminen johon rakastui, ehkä hän ei tämän hetkisestä sinusta löydä niin paljon niitä hyviä puolia.
 
Voi kuule, joskus on vaan vaikea pukea sanoiksi syitä miksi jaksaa, eikö se kuitenkin ole tärkeintä että jaksaa! Ja sun miehelläsikään ei varmasti ole helppoa, tiedän ihan omasta kokemuksestaettä sanoi niin tai näin ,onnistuu aina pahoittamaan toisen mielen. (itse olin aika mestari kääntämään toisen puheet tai puhumattomuuden itseäni vastaan) Mikä muuten aiheuttaa sun mielialojen heilahtelun, kai asia on siltä osin kunnon hoidossa.
 
Jos tuo on totuus, niin mitä olisi pitänyt vastata? Kai puolison pitää pystyä olemaan rehellinen toiselle omista tunteistaan eikä ala valehtelemaan. Kun totuus on, että jos toinen kriiseilee pahasti, ei puoliso välttämättä tiedä, miksi jaksaa. Kun tilanne joskus helpottaa, niin sitä silloinkin ihmettelee. Ei kannattaisi alkaa tivaamaan mitään puolisolta, se ei ainakaan hänen oloa helpota.
 
tiedän, että tää on liioiteltua, mutta just nyt musta tuntuu siltä, että mikä järki mun on edes olla olemassa.
Ei, en todellakaan kerjää sääliä, kerroin vain miltä musta tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tiedän, että tää on liioiteltua, mutta just nyt musta tuntuu siltä, että mikä järki mun on edes olla olemassa.
Ei, en todellakaan kerjää sääliä, kerroin vain miltä musta tuntuu.

Oletko sinä oikeesti hakenut apua itsellesi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei, en todellakaan kerjää sääliä, kerroin vain miltä musta tuntuu.

Kyllä musta tuntuu että kaipaat sitä sääliä, eikä siis pahassa mielessä vaan inhimillisessä. Ja sen lisäksi empatiaa ja huolenpitoa, harmi että miehesikin alkaa olla varmaan liian väsynyt sitä antamaan. Molemmat olette ymmärtäjää vailla.
 
No tuo on totta, että tarvitset myöskin lähimmäisten tukea. Jos oikein kovasti yrittäisit keskittyä omaan hyvinvointiin ja pidät pientä etäisyyttä mieheen vähän aikaa? Keksit itsellesi jotain mukavaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
oon mä apua hakenut j asaankin sitä, mutta kaipaisin myös läheisten tukea. Jos kerron edistyksistä tms. ei mies vastaa "ahaata" kummempaa.

Enhä sun mies ei vaan enää jaksa tukea sua? Älä hiillosta, tai kohta sulla on parisuhdeongelmakin käsillä. Et välttämättä ole ainoa tukea kaipaava suhteessanne!
 
musta tuntuu, että vaikka mä yritän ja yritän, niin metsään menee, eikä kenelläkään ole hyvä olla mun lähellä.

Mä olen välillä miettinyt eroa, ettei mies joudu kestämään mua, vaan saisi elää omaa elämäänsä.
 
Anna olla, älä keskity vatvomaan tuota äläkä painosta enää miestä inttämällä eikö löydä mitään hyvää. Jos itsekin tiedät ettet ole ollut "miellyttävää seuraa" niin miksi miehellä edes pitäisi olla jotain hyviä puolia lueteltavana. Varmastikin hänellä on uskoa tulevaisuuteen ja tahtoo olla sinun tukena vaikkei noita suoraan osaisi sanoa, koska vielä vierelläsi on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Anna olla, älä keskity vatvomaan tuota äläkä painosta enää miestä inttämällä eikö löydä mitään hyvää. Jos itsekin tiedät ettet ole ollut "miellyttävää seuraa" niin miksi miehellä edes pitäisi olla jotain hyviä puolia lueteltavana. Varmastikin hänellä on uskoa tulevaisuuteen ja tahtoo olla sinun tukena vaikkei noita suoraan osaisi sanoa, koska vielä vierelläsi on.

koska kyllä mä oon kuvitellut, että löytyy mussa vielä jotain hyvääkin, ettei kaikki ole jäänyt paskan alle. en mä kuitenkaan kokoaikaa ole naama mutrulla.

MÄ kuitenkin hoidan lapset päivittäin, en ole mikään huippuluokan äiti, mutta parhaani teen.

Mutta en ala inttämään, nielen kyyneleet ja tarvon eteenpäin. Lasten tähden, ennen kaikkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no mä en tahallani ole masentunut. Mutta tuo vastaus ei ole kannustava, vaikka ei miehen valehtelemaankaan tarvitse alkaa.

Mutta ehkä on parempi vaan antaa olla.

Mies vastasi kuitenkin että on vaan jaksettava. Jos hän ei näkisi sinussa mitään hyvää eikä syitä olla edelleen kanssasi, niin eihän hänellä olisi syytä jaksaa=) Nyt on ollut vaikeaa, mutta on vaan jaksettava raskaat ajat koska hän haluaa edelleen olla kanssasi! Tuskin kukaan ilahtuu puolison masennuksesta tai riemastuu vaikeista ajoista :/ nyt pitää vaan jaksaa vaikeiden aikojen yli, koska hän haluaa edelleen olla kanssasi.

Ei miehiltä aina löydy loputtomasti tukea, he väsyvät itsekin kun toisella on vaikeaa ja musta se on täysin hyväksyttävää. Kyllä puolisolla on oikeus väsyä vaikka toinen olisikin masentunut/muuten sairas. Kyllä mä ainakin ymmärrän miestäni että se väsyy kun itse olen ollu huonommassa kunnassa ja mies on joutunut työn ohella hoitamaan suurenosan kotitöitä ja vielä passaamaan mua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisätäämpä vielä, ettei tuo koskaan ole suuri tuki ollut. edes silloin kun mä olen itkenyt pahaa oloani.
Mitä positiivisia asioita sinä voit sanoa hänestä?

Niimpä:/

Kyllä mun mieheltä olis varmasti voinu saada samanlaisen vastauksen kun ap:n mieheltä kun esim. rskausaikana olen ollu huonossa kunnossa, mutta en olisi moisesta loukkaantunut, koska tiedän että ei se mitään herkkua ollu miehellekään :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisätäämpä vielä, ettei tuo koskaan ole suuri tuki ollut. edes silloin kun mä olen itkenyt pahaa oloani.
Mitä positiivisia asioita sinä voit sanoa hänestä?

no ihan tästä äkkiseltään voin sanoa heti, että hän on hauska ja mukava, komea, hyvä isä...
 

Yhteistyössä