Miehen ulkonäöstä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nunneliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Nunneliini

Jäsen
11.06.2006
801
0
16
Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, jossa mies häpesi vaimoaan, että tunnustatteko ite olevanne pinnallisia miehen ulkonäön suhteen?

Tarkoitan siis sitä, että jos tapaisit jonkun lihavan, ruman ja pienimunaisen miehen joka kuitenkin luonteeltaan olis huipputyyppi, voisitko kuvitella olevasi hänen kanssa?


 
Tunnustan: en tuntisi vetoa lihavaan, pienimunaiseen, rumaan mieheen , aika varma olen siitä. Mutta jos mieheni lihoisi paljon niin rakastaisin ihan samallalailla kun nytkin, tosin me käytäs lenkillä sit yhdessä useemmin :laugh:

Ihan tavallisia ollaan kumpikin ukon kanssa, ulkonkö ei ole niin tärkeää kuin muut jutut parisuhteessa, ja sisimpään ollaan toisissamme tykästytty.
 
Kyllä ulkonäöllä on merkitystä. Mä jopa ostan miehelleni vaatteita että se näyttää hyvältä ja sanon sille suoraan jos häpeen sitä, mutta eihän nyt tarvi kun vaimo kulta pitää miehensä hyvännäkösenä :)
 
mä en oo omastamielkestäni rumanmiehenkanssa ollut. ei kait sitä huomaa jos on ihastunut. lihavuus ei ole mulle mikään este,jos siis on vaan lievästi lihava,eikä mikään läski. munan pienuus taas ei ulospäin näy,mutta onhan se kiva että jossain tuntuu.. mutta joo,huolehdin kyllä omasta ulkonäöstäni ja kiinnitän toki miehen ulkoiseen olemukseen huomiota,että on tukka hyvin ja kello näkyy,mutta en mä häpeile jos nyt kaikki ei pidä sen ulkomuodosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nunneliini:
Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, jossa mies häpesi vaimoaan, että tunnustatteko ite olevanne pinnallisia miehen ulkonäön suhteen?

Tarkoitan siis sitä, että jos tapaisit jonkun lihavan, ruman ja pienimunaisen miehen joka kuitenkin luonteeltaan olis huipputyyppi, voisitko kuvitella olevasi hänen kanssa?

No en todellakaan voisi. Mun mielestä luonteeltaan huipputyyppi ei ole sohvalla makoileva ja ylensyövä ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kökkönen:
kyl se kokonaisuus ratkasee. ulkonäkökin merkkaa mut tietysti moni muukin asia. en mä olis ihmisen kanssa joka ei mun silmää miellyttäs (tai muita paikkoja)

Ihanaa.. joku on yhtä pinnallinen kuin minäkin :D
Joku on joskus järkyttynyt (ja melkein suuttunut) mulle kun sanoin että en ikinä huolisi lihavaa/pienimunaista/rumaa miestä itelleni.
:o
 
No, sanotaan niin että kun hain lapselle sopivaa isää, ulkonäkö oli sivuseikka. Mutta elämänkumppanissa pitää olla sitä jotain, mikä säväyttää. Totta hitossa pitää. En mä halua katsella rumaa miestä, jos tarjolla on paremman näköisiäkin.
 
näin elämää nähneenä ja karvaista kokemuksista viisastuneena voin sanoa että olisin onnellinen jos löytäisin ihmisen jolla on samat arvot kuin minulla ja kohtelee minua hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nunneliini:
Tarkoitan siis sitä, että jos tapaisit jonkun lihavan, ruman ja pienimunaisen miehen joka kuitenkin luonteeltaan olis huipputyyppi, voisitko kuvitella olevasi hänen kanssa?

No rehellisesti sanottuna ei nappaisi muuten kuin hyvänä ystävänä.Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
näin elämää nähneenä ja karvaista kokemuksista viisastuneena voin sanoa että olisin onnellinen jos löytäisin ihmisen jolla on samat arvot kuin minulla ja kohtelee minua hyvin.

Mä löysin tälläisen miehen. Erityisen komea se ei ole, jonkinlainen mahakumpukin löytyy. Palstakriteerien mukaan se ei ole edes mies koska on niin lyhyt.
Mutta en sitä pois vaihtaisi. :heart: Se on mulle juuri oikea.
 
Kyllähän ulkonäöllä on oma merkityksensä, mutta ei hyvännäköinen kusipääkään kyllä menis läpi.

Me yritetään ukon kanssa kumpikin olla silleen, että ulkonäkö ei ihan kauheita rupsahtais. Mm. lenkkeillään yhdessä.
 
Kaikille, joille ulkonäkö merkitsee paljon. Mitä jos miehenne loukkaantuisi, vammautuisi tai sairastuisi niin, ettei olisikaan enää entisellään. Tai jos hän vain lihoisi ja laiskistuisi. Jättäisittekö sitten ja vaihtaisitte ehompaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kysymys:
Kaikille, joille ulkonäkö merkitsee paljon. Mitä jos miehenne loukkaantuisi, vammautuisi tai sairastuisi niin, ettei olisikaan enää entisellään. Tai jos hän vain lihoisi ja laiskistuisi. Jättäisittekö sitten ja vaihtaisitte ehompaan?

aattelin samaa, ulkonäönhän voi menettää koska vaan tai vaikka jos vammautuu ni eihän sillä munan koolla sit enään oo väliä...
 
Kyllä mä omassa ukossa ekana ihastuin ulkonäköön. Tai siis en olis varmaan kiinnittänyt huomiota koko kaveriin ellen olis pitänyt häntä hyvännäköisenä.

Nyt mulle on ihan sama vaikka tuo tuosta repsahtais, kuori on menettänyt jo aikoja sitten merkityksensä kun se sisin on tullut tärkeimmäksi.

Mutta kyllä mä väitän etten varmaan koskaan vois olla sellaisen kaverin kanssa joka ei edes jossain määrin miellyttäis mun silmää ja vetoais muhun. Ei jaksais pysyä into päällä tutustua sisimpään.
 

Yhteistyössä