Miehen ulkonäöstä...

[NeitiNasu]

Kaikille, joille ulkonäkö merkitsee paljon. Mitä jos miehenne loukkaantuisi, vammautuisi tai sairastuisi niin, ettei olisikaan enää entisellään. Tai jos hän vain lihoisi ja laiskistuisi. Jättäisittekö sitten ja vaihtaisitte ehompaan?

No kun on vähän lihonut ja vähän laiskistunut tässä, mä olen kyllä hyvin hellin sanakääntein hienovaraisesti kysellyt tekisikö sen salille mieli tai pelaamaan tai mitä nyt sitten ikinä haluaisi tehdä. On kuulemma menossa nyt pelaamaan sulkkista kaverinsa kanssa. On ihan itse keksinyt. :xmas:


Jos vammautuisi tai sairastuisi tai loukkaantuisi, mä todennäköisesti näkisin tuon miehen vieläkin sellaisena kuin on nyt, vaikka todellisuus olisi eri.

 

[ruma ja pinnallinen]

Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, jossa mies häpesi vaimoaan, että tunnustatteko ite olevanne pinnallisia miehen ulkonäön suhteen?

Tarkoitan siis sitä, että jos tapaisit jonkun lihavan, ruman ja pienimunaisen miehen joka kuitenkin luonteeltaan olis huipputyyppi, voisitko kuvitella olevasi hänen kanssa?

En ole mikään kaunistus mutta yllä kuvatun kaltaisen miehen kanssa en varmaan voisi tuntea fyysistä vetoa, vaikka olisikin maailman mukavin. Se nyt vaan on niin, en ala häpeillä sitä.

 

[IamWeasel]

Kaikille, joille ulkonäkö merkitsee paljon. Mitä jos miehenne loukkaantuisi, vammautuisi tai sairastuisi niin, ettei olisikaan enää entisellään. Tai jos hän vain lihoisi ja laiskistuisi. Jättäisittekö sitten ja vaihtaisitte ehompaan?

No me ollaan onneksi ehditty olla jo muutamia vuosia yhdessä ja olen saanu nauttia miehestä näinä vuosina oikein kovasti paljon, joten vaikka jotain ikävää sattuisi, on mulla hyvät muistot ja tottakai rakkaus ja vetovoima säilyy entisellään. Se mitä yhdessä voisi sitten kenties tehdä muuttuu, ei mikään muu. En pois vaihtaisi :heart:

 

[Sydänjää]

..niin ja jos oma mieheni olisi ihana ja kultainen,mutta vammautuisi,saisi vaikka palovammoja tms.niin uskoisin todellakin pysyväni rakkaani vierellä uskollisena,koska sama ihana mies hän olisi ja siihen ulkonäköön olisi sopeuduttava.En todellakaan olisi niin pinnallinen että etsisin uuden miehen silmiäni miellyttämään :heart:
Kauneus on myös katoavaista ja tosi rakkaus kestäisi ulkonäön menettämisen tms.Näin uskon.

 

[Sanna80]

Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, jossa mies häpesi vaimoaan, että tunnustatteko ite olevanne pinnallisia miehen ulkonäön suhteen?

Tarkoitan siis sitä, että jos tapaisit jonkun lihavan, ruman ja pienimunaisen miehen joka kuitenkin luonteeltaan olis huipputyyppi, voisitko kuvitella olevasi hänen kanssa?

Tuskin. Toki se kauneus/rumuus on katsojan silmässä. En mä mitään yleisen kauneusihanteen mukaan adonista hae eikä ylipainokaan haittaa, munan kokokin on ihan sivuseikka käyttötaidon rinnalla, mutta kyllä miehen pitää MUN mielestä olla hyvännäköinen. Jos ei miellytä omaa silmää, niin suhdetta ei tule.

 

[Emilyn]

Kaikille, joille ulkonäkö merkitsee paljon. Mitä jos miehenne loukkaantuisi, vammautuisi tai sairastuisi niin, ettei olisikaan enää entisellään. Tai jos hän vain lihoisi ja laiskistuisi. Jättäisittekö sitten ja vaihtaisitte ehompaan?

aattelin samaa, ulkonäönhän voi menettää koska vaan tai vaikka jos vammautuu ni eihän sillä munan koolla sit enään oo väliä...

Vammautumisella ei olisi merkitystä mutta lihominen on kielletty, jos maha alkaisi kasvaa niin sitten alkaisi dieettikin

 

[hei]

en varmaan mihinkään tosi läskiin mieheen rakastuis. tai no ihastuisi. rakkaushan sitten tulee myöhemmin ja sen jälkeen en kyllä mitään ulkonäköä katsoisi....

 

[illuusia]

No kyllähän sen oman puolison täytyy jollakin tapaa viehättää ja herättää ihastusta.
Munan koosta en osaa sanoa, että jos tuolla omalla olis pieni ollut niin oliskos se sitten muodostunut ongelmaksi, tuskin.
Tulevaisuudelta toivon ettei tuo ala kaljuuntumaan, olis aika kamala kiharassa tukassa kalju päälaki..

 

[Peikkopojan Kylkiluu]

Mun kanta on se, että kumppanin pitää miellyttää sekä mun omaa silmää että mun korvaa. Eli siis pitää olla mun itseni mielestä ok-näköinen ja mukavan luontonen. Se nyt sitten olisi ihan ykshailee mitä muut olisivat miehen ulkonäöstä mieltä.

Tokihan mä tässä omassa ukossakin ensin kiinnitin huomiota ulkomuotoon ja olin ihan jotta uuhlalalalalaaaaaa . Luonne sen asian sitten loppupeleissä kuitenkin ratkaisi.

 

[vieras]

Voisin jos olis kemiaa. Mä olen aina tykännyt miehistä jotka poikkeaa valtavirrasta, vähän juronnäköisistä miehistä.

 

[juuei]

ährm... Mulla oli silloin joskus kriteerit miehelle, että pitäis olla lyhyt, leveä, paksu, karvainen ja insinööri. Kaiken tämän löysin ja vielä hörökorvat kaupan päälle.

Ja ny se on mun oma nörttimussukka!

 

[Kotilehmä]

Minun oma rakas se on, näytti sitten ihan miltä tahansa. Onneksi olen löytänyt samanlaisen miehen, jolle ulkonäkö ei merkitse mitään. Tottakai sitä siihen ihastutaan, mutta siihen rakastutaan mitä on sisällä ja sen jälkeen on aivan sama kuinka pahasti kuori rapistuu

 

[tytsi-89]

Mä luulen, että se on vähän niin, että kun ihmisen luonteeseen ja persoonaan rakastuu niin alkaa väkisin pitää häntä myös ulkoisesti paremman näköisenä Vaikka aiemmin olisi pitänyt vähemmän hyvännäköisenä. Itse en ainakaan pidä rumana yhtäkään minulle rakasta/tärkeää ihmistä.

 

[Lentokala]

En iske silmiäni rumaan, lihavaan ja ehkä pienimunaiseen. Vaikka se harvoin ekana näkyy...
Joten tuskin meille suhdetta tulisi.
Hyviä kavereita voitas olla jos luonne natsais.