Miehen tekemisistä+parisuhde

[Sirutin]

Kun näitä tekstejä lukee, niin tulee vain mieleen että kyllä meillä taitaa sittenkin kaikki olla hyvin. Mies käy töissä, mutta osallistuu kotona kaikkiin kotitöihin. Pesee pyykkiä, tiskaa, tekee ruokaa, imuroi ja käyttää jopa joskus mattoja ulkona! Yleensä käydään aina yhdessä ruokakaupassa. Mies tykkää käydä baareissa, niin tykkään kyllä minäkin. Harvoin kuitenkin lähdetään erikseen. Joskus saatetaan mennä omien kavereiden kanssa, mutta yleensä silti yhtäaikaa.
Ei meilläkään elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Riidellään ja mökötetään. Vähän aikaa sitten jopa mietin eroa. Nyt alkaakin tuntua, että kunnon löydönhän minä olen tehnyt!
Meillä ei siis ole lapsia, yhdessä ollaan oltu reilut pari vuotta. Te keiden miehet ei osallistu kotitöihin ja lasten hoitoon: millaisia miehenne olivat ennen perheen perustamista? Halusivatko silloinkaan viettää vapaa-aikaa kanssanne ja olivatko silloinkaan enempi osallistuvia?

 

[minä]

meillä ainakin noi kotityöt jaettiin ennen lapsia. Lapsen tullessa mukaan siirtyi vastuu mulle koska jäin kotiin. Tosin toisen lapsen myötä olisin jo apua kotihommissa kaivannu mut mies ku tottu siihen et mä tein kaiken ni apua ei enää tullutkaan

Viihteellä käyntiä kumpikaan ei ole pahemmin harrastanu mut miehellä kyl omia menoja lasten myötä tullut lisää.. :/

 

[väsynyt äiti]

Meillä mies lähinnä imuroi, tyhjensi pyykkikoneen ja joskus tiskasi ennen lapsia. Esikoisen tultua sekin vähä loppui, mikä ei vielä kauheasti haitannut, koska minulla oli aikaa tehdä hommia. Kuopusta odottaessa olisin kaivannut apua, mutta mies ei sitä ymmärtänyt tai uskonut, eikä ymmärrä vieläkään, vaikka olen hänet muutaman kerran kotiin esikoisen kanssa yksin jättänyt. (ja kun tulen kotiin, kämppä on kuin pommin jäljiltä ja mies vaan selittää, ettei ehtinyt siivota... jaa ja minä sitten ehdin, vaikka olen kahden muksun kanssa kotona... :/ ). Kaiken lisäksi hänelle alkoi ilmestyä "menoja" raskauteni loppupuolella, viimeisen 2,5kk aikana hän on ollut 2 viikonloppua kokonaan kotona, joista vain toisen kuivana... Pitää kuulemma paineita purkaa. Kyllä mä ymmärrän, jos työ stressaa, mutta eikö niitä paineita saa purettua kotona esim lasten kanssa leikkimällä? Minä ainakin sain, kun olin työelämässä! Ja pitääkö niitä paineita purkaa joka viikonloppu? Mies vain suuttuu, kun hänelle sanoo asiasta. En tiedä onko kyseessä vain ohimenevä vaihe (30-kriisi?) vai pysyvä olotila. Meillä on kuitenkin kaksi hyvin pientä lasta, enkä jaksaisi tätä esim vuotta...
Sinulla ap, on hyvä mies. Pidä hänestä kiinni! Toivotan teille oikein onnellista jatkoa!

 

[emme]

Mies on aina osallistunut kaikkiin kotitöihin. Niin ennen lapsia kuin lapsien syntymän jälkeenkin. Ei tämä ole mikään minun yksityisyritykseni, jota suostuisin yksinäni pyörittämään, vaan olemme perhe ja jaamme perheen yhteiset työt. Mies laittaa ruokaa, siivoaa, silittää ja pesee pyykkiä siinä missä minäkin ja näin on tosiaan ollut siitä asti kun 18 vuotiaina muutettin yhteen, yli kymmenen vuotta sitten.

 

[taustalla]

Meillä on kyllä jako, että kun olen kotona niin mulla on päävastuu kodin hoidosta. Mies käy toisinaan kaupassa kyllä, siivoaa apuna jos vieraita on tulossa ja pitää kiireesti saada lelut lattialta yms.

Mutta kaiken kaikkiaan poden huonoa omaatuntoa siitä, että en päivän aikana ehdi kiillotella nurkkia kuntoon kolmen lapsen ja opiskeluiden seassa.

Ymmärrän miestä, sillä hänellä on tämä meidän koko 5-henkinen perheemme elätettävänä ja kova paine töissä. Työpaikassa on pärjättävä, tehtävä hommat hyvin jotta meidän kaikkien elintaso säilyy.

Itse nyt "vain" ylläpidän kotia ja olen siitä saanut kyllästymiseen asti kuulla (eihän mulla saa olla huonoja päiviä/stressiä/väsymistä kun saan olla kotona!). Toisaalta tuopa pontta mun lisäkouluttautumiselle jota tässä sivussa teen. Tavoitteena isommat tulot kuin miehellä ja se että seuraavan lapsen kohdalla hän jäisikin koti-isäksi =)

 

[taustalla]

meillä myös mies osallistuu kaikennäköisiin kotihommiin iltaisin kun tulee töistä. me ymmärretään asia niin et perhe on yhteinen yritys, jonka eteen kaikki kantaa kortensa.. myös aikanaan lapset kun ovat siihen riittävän kykeneviä.. niin se kuorma ei tuu kellekkään liian raskaaksi. jo ennen lapsia mies on ollut aktiivinen ja sama rata on jatkunut kun lapsia on tullut, jopa lisääntynyt. ymmärtää oikeen hyvin että molempien panos tarvitaan ja että omat menot vähenee.
Mutta ehkä tämäkin asia on vaan luonne kysymys.. niin monta on tapaa ku on miestä. toisilla tilanne paranee ku lapsia tulee ja toisilla auttaminen loppuu ku ei osaa sen äitiyttä uhkuvan emännän kanssa jakaa hommia.. tämmösiä ajatuksia.

 

[taizi]

väsynyt äiti,
koita jaksaa.

Oletko varma, ettei miehesi touhua mitään selkäsi takana.(Toinen nainen?)
Toi kuulostaa oudolta enkä omalta mieheltäni tollasta hyväksyis...