putunen
Mieheni rakastui puoli vuotta sitten toiseen naiseen, jonka kanssa hänellä oli vakava suhde muutaman kuukauden verran. Kun sain asiasta tietää, niin puhuimme kovasti ja avoimesti siitä, ja tiedän asiaan johtaneet syyt ja muutenkin riittävästi ymmärtääkseni, että noin voi käydä ihmiselle elämän aikana. Ilmeisesti aika monikin ihminen rakastuu avioliiton jossain vaiheessa toiseen ihmiseen.
Nyt tilanne on se, että miehellä ei ole varsinaista suhdetta tähän naiseen, mutta on sanonut hänelle miettivänsä asiaa, ja miettii siis sitä, jatkaisiko elämäänsä tämän kanssa vai minun kanssani. Meillä on yksi 4 v lapsi, ja kaikesta huolimatta rakastamme kumpikin toisiamme. Meillä sujuu elämä ihan mukavasti muutoin, emmekä riitele. Mahtaakohan tuollaisesta rakkaudesta päästä aikaa myöten irti eli voinkohan ajatella, että mieheni pystyisi elämään jatkossa taas täysipainoisesti kanssani, kunhan saa ajatuksensa selviksi. Tuolla toisella naisella ei ole lapsia eikä hän ole aiemmin ollut naimisissakaan.
Olen ajatellut, että aikaa myöten sitten näen, kuinka elämämme saamme järjestykseen taas yhdessä, kunhan mieheni saa tehtyä päätöksensä jatkaa kanssani, mutta toisaalta olen miettinyt, että pitäisikö jo uskoa, ettei tästä mitään enää voi tulla. Ehkä sen takia kun en ole asiasta varma, ei minun pitäisi tehdä mitään ratkaisuja.
Onko muilla kokemuksia tällaisista avioliiton ulkopuolisista rakkaussuhteista? Voiko niiden jälkeen avioliitto vielä jatkua hyvänä tai voiko niistä jopa oppia niin, että suhde voisi vaikkapa parantuakin?
Nyt tilanne on se, että miehellä ei ole varsinaista suhdetta tähän naiseen, mutta on sanonut hänelle miettivänsä asiaa, ja miettii siis sitä, jatkaisiko elämäänsä tämän kanssa vai minun kanssani. Meillä on yksi 4 v lapsi, ja kaikesta huolimatta rakastamme kumpikin toisiamme. Meillä sujuu elämä ihan mukavasti muutoin, emmekä riitele. Mahtaakohan tuollaisesta rakkaudesta päästä aikaa myöten irti eli voinkohan ajatella, että mieheni pystyisi elämään jatkossa taas täysipainoisesti kanssani, kunhan saa ajatuksensa selviksi. Tuolla toisella naisella ei ole lapsia eikä hän ole aiemmin ollut naimisissakaan.
Olen ajatellut, että aikaa myöten sitten näen, kuinka elämämme saamme järjestykseen taas yhdessä, kunhan mieheni saa tehtyä päätöksensä jatkaa kanssani, mutta toisaalta olen miettinyt, että pitäisikö jo uskoa, ettei tästä mitään enää voi tulla. Ehkä sen takia kun en ole asiasta varma, ei minun pitäisi tehdä mitään ratkaisuja.
Onko muilla kokemuksia tällaisista avioliiton ulkopuolisista rakkaussuhteista? Voiko niiden jälkeen avioliitto vielä jatkua hyvänä tai voiko niistä jopa oppia niin, että suhde voisi vaikkapa parantuakin?