V
Vaimolainen
Vieras
Tässä pari kuukautta sitten miehen tyttöystävä 20 vuoden takaa (molemmat tuolloin teini-ikäisiä) palasi ulkomailta Suomeen ja mies osallistui johonkin muuttotalkoisiin, jossa oli useita muitakin vanhoja kavereita. No, mies oli ainoa, joka jäi yöksi talkoiden jälkeen tuon naisen luokse. Exä on tosi hyvin säilynyt, tyylikäs tumma ja tulinen nainen. Ja kaikesta päätellen myös älykäs ja kaikin puolin hyvä.
Epäilin jotain tapahtuneen, mutta mies ei kertonut. Oli kuitenkin kummallinen, poissaoleva. Muutaman viikon kummastelun ja keskusteluyrityksen jälkeen kaivoin hänen Facebook-sivunsa esille ja tutkin exän kanssa käydyt yksityisviestit. Sieltäpä löytyikin selitys. Oli rakastunut exään uudestaan. Olivat nukkuneet sen yön yhdessä. Ilmeisesti tosiaankin vain nukkuneet... sylikkäin kuitenkin. Niin ja puhuneet tuntikausia.
Tästä seurasi parisuhdekriisi ja viikkokausien keskustelut asiasta. Mies vannoo kautta kiven ja kannon rakastavansa minua eniten. Hän ei kuitenkaan voi unohtaa exää, koska rakastaa tätäkin vähän. Yhtenä päivänä hän sanoo, että unohtaa exän ja toisena, ettei voi unohtaa.
En ole sen yhden kerran jälkeen katsonut miehen FB-viestejä, mutta miehen mukaan viestittelevät säännöllisesti neutraaleja asioita. Lisäksi mies säilyttelee ja katselee exän kuvia.
Mies sanoo minulle haluavansa, että olisivat exän kanssa ystäviä. Ja kuitenkin mies haluaisi puhua exälleen rakkaudestaan häneen. Oli sen jo niissä viesteissä ja siellä tavatessaan tunnustanut, mutta exä ei ollut halunnut keskustella asiasta varatun miehen kanssa. Silti mies haluaisi ottaa sen uudestaan esiin. Miksi, kysyn. Siksi, kun siitä ei voi kenenkään muunkaan kanssa puhua, kuulemma. Ei minunkaan, koska minulla on omat tunteeni pelissä enkä voi objektiivisesti käsitellä tätä rakkautta toiseen naiseen.
En oikein tiedä enää, mitä sanoa hänelle, hän on vain jumittunut tuohon. Minä rakastan miestä ja hän minua ja meillä on lapsiakin. Meidän suhde on kokeunt ylä- ja alamäkiä, mutta ollut kuitenkin viime vuodet todella hyvä kaikin puolin, on pystytty puhumaan kaikesta ja seksikin on sujunut.
Mutta sitten on ilmoille plumpsahtanut tuo tuollainen ex-rakkaus, jolle mies haluaisi tehdä jotain. Sanoin, että laita siihen piste, jos haluat mun kanssa olla, mutta ei kuulemma voi, kun ei tunteile voi mitään. Ymmärrän, mutta miksi on sitten pakottava tarve tunnustaa rakkautta sille exälle ja haikailla asiaa?
Epäilin jotain tapahtuneen, mutta mies ei kertonut. Oli kuitenkin kummallinen, poissaoleva. Muutaman viikon kummastelun ja keskusteluyrityksen jälkeen kaivoin hänen Facebook-sivunsa esille ja tutkin exän kanssa käydyt yksityisviestit. Sieltäpä löytyikin selitys. Oli rakastunut exään uudestaan. Olivat nukkuneet sen yön yhdessä. Ilmeisesti tosiaankin vain nukkuneet... sylikkäin kuitenkin. Niin ja puhuneet tuntikausia.
Tästä seurasi parisuhdekriisi ja viikkokausien keskustelut asiasta. Mies vannoo kautta kiven ja kannon rakastavansa minua eniten. Hän ei kuitenkaan voi unohtaa exää, koska rakastaa tätäkin vähän. Yhtenä päivänä hän sanoo, että unohtaa exän ja toisena, ettei voi unohtaa.
En ole sen yhden kerran jälkeen katsonut miehen FB-viestejä, mutta miehen mukaan viestittelevät säännöllisesti neutraaleja asioita. Lisäksi mies säilyttelee ja katselee exän kuvia.
Mies sanoo minulle haluavansa, että olisivat exän kanssa ystäviä. Ja kuitenkin mies haluaisi puhua exälleen rakkaudestaan häneen. Oli sen jo niissä viesteissä ja siellä tavatessaan tunnustanut, mutta exä ei ollut halunnut keskustella asiasta varatun miehen kanssa. Silti mies haluaisi ottaa sen uudestaan esiin. Miksi, kysyn. Siksi, kun siitä ei voi kenenkään muunkaan kanssa puhua, kuulemma. Ei minunkaan, koska minulla on omat tunteeni pelissä enkä voi objektiivisesti käsitellä tätä rakkautta toiseen naiseen.
En oikein tiedä enää, mitä sanoa hänelle, hän on vain jumittunut tuohon. Minä rakastan miestä ja hän minua ja meillä on lapsiakin. Meidän suhde on kokeunt ylä- ja alamäkiä, mutta ollut kuitenkin viime vuodet todella hyvä kaikin puolin, on pystytty puhumaan kaikesta ja seksikin on sujunut.
Mutta sitten on ilmoille plumpsahtanut tuo tuollainen ex-rakkaus, jolle mies haluaisi tehdä jotain. Sanoin, että laita siihen piste, jos haluat mun kanssa olla, mutta ei kuulemma voi, kun ei tunteile voi mitään. Ymmärrän, mutta miksi on sitten pakottava tarve tunnustaa rakkautta sille exälle ja haikailla asiaa?