H
hullun akka
Vieras
Kysytäänpä täältä että onko kokemusta kellään vastaavasta.
Mies teki ruokaa yksi päivä ja pyysi mua pilkkomaan makkarat makkarakastikkeeseen. Tein työtä käskettyä ja laitoin Campingit palasiksi.
Alettiin syömään ja mies irvisti, että enkö ottanut kuoria pois makkaroista. No en ottanut kun ei ole tapana kuin hk blööstä kuoret poistaa.
Siitäkös ukko hermostui, kihisi kiukusta ja sanoi, että tekisi mieli heittää koko lautanen seinään, että pilasin koko päivän. Näytti siltä, että joutui tosiaan pidättelemään itseään (ilmeisesti lapsen takia, joka söi samassa pöydässä), ettei lautanen lennä seinään.
Tapaus 2. Mies päätti nyt viikonloppuna, että aloittaa laihiksen tästä päivästä alkaen. Viime yönä heräsi kolmen aikaan ja suuntasi keittiöön. Söi karkkipussin tyhjäksi ja sitten ilmestyi makkarin ovelle uhkaavan näköisenä, että "missä on keksipaketti kaapista?". Sanoin, etten tiedä (olin ehkä syönyt sen...) tai ehkä olen vienyt sen mukanani jollekin kaverille.
Tästä seurasi aivan järjetön raivari. Ukko huusi puolisen tuntia vittua sun muuta ja että olen aivoton ämmä kun hänen keksinsä vien kavereille. Että pitäisi tietää, että hänen kekseihinsä ei kosketa! Ja nyt mun pitää lähteä hakemaan hänelle abc:ltä keksiä.
Ihmettelen, ettei lapsi herännyt huutoon.
Mua alkoi naurattamaan koko tilanne, kuvitelkaa nyt yli kolmekymppinen ukko riehumassa keskellä yötä kun ei löydä keksipakettia
En sitten kuitenkaan viitsinyt kauheasti alkaa kettuilemaan sille, ois voinut käydä vaikka päälle. Niin raivostuneelta meinaan kuulosti.
Rauhoittuihan se siitä kun jotain laittoi suuhunsa keksin sijaan ja tuli ihan normaalisti takaisin nukkumaan.
Mutta eihän tuollainen käytös voi ollla normaalia. eihän?
Pitääkö tässä alkaa pelkäämään oman itsensä puolesta oikeasti kun ruoka on niin tärkeää tolle?
Mies teki ruokaa yksi päivä ja pyysi mua pilkkomaan makkarat makkarakastikkeeseen. Tein työtä käskettyä ja laitoin Campingit palasiksi.
Alettiin syömään ja mies irvisti, että enkö ottanut kuoria pois makkaroista. No en ottanut kun ei ole tapana kuin hk blööstä kuoret poistaa.
Siitäkös ukko hermostui, kihisi kiukusta ja sanoi, että tekisi mieli heittää koko lautanen seinään, että pilasin koko päivän. Näytti siltä, että joutui tosiaan pidättelemään itseään (ilmeisesti lapsen takia, joka söi samassa pöydässä), ettei lautanen lennä seinään.
Tapaus 2. Mies päätti nyt viikonloppuna, että aloittaa laihiksen tästä päivästä alkaen. Viime yönä heräsi kolmen aikaan ja suuntasi keittiöön. Söi karkkipussin tyhjäksi ja sitten ilmestyi makkarin ovelle uhkaavan näköisenä, että "missä on keksipaketti kaapista?". Sanoin, etten tiedä (olin ehkä syönyt sen...) tai ehkä olen vienyt sen mukanani jollekin kaverille.
Tästä seurasi aivan järjetön raivari. Ukko huusi puolisen tuntia vittua sun muuta ja että olen aivoton ämmä kun hänen keksinsä vien kavereille. Että pitäisi tietää, että hänen kekseihinsä ei kosketa! Ja nyt mun pitää lähteä hakemaan hänelle abc:ltä keksiä.
Ihmettelen, ettei lapsi herännyt huutoon.
Mua alkoi naurattamaan koko tilanne, kuvitelkaa nyt yli kolmekymppinen ukko riehumassa keskellä yötä kun ei löydä keksipakettia
Rauhoittuihan se siitä kun jotain laittoi suuhunsa keksin sijaan ja tuli ihan normaalisti takaisin nukkumaan.
Mutta eihän tuollainen käytös voi ollla normaalia. eihän?
Pitääkö tässä alkaa pelkäämään oman itsensä puolesta oikeasti kun ruoka on niin tärkeää tolle?