uusperheen ero, miehen törkeä käytös kohdistuu ei biologiseen lapseen

[..]

[QUOTE="sasa";27932937]Kenen parasta sinä ajattelit, kun toit lapsesi elämään vieraan miehen? Ettet vain olisi itsekkäänä ajatellut omaa etuasi?

Ei kenenkään tarvitse kiintyä toisen lapseen niin, että suhde jatkuu eron yli.[/QUOTE]

Minä en ymmärrä näitä, joiden mielestä eron tai vaikka puolison kuoleman sattuessa vanhempi pitäisi tuomita olemaan loppuelämä yksin. Eikö sitä kuitenkin kaikilla ole se yksi elämä, jossa sattuu ja tapahtuu.. Toki vastuu pitää kantaa, mutta meneeköhän ne lapset kuitenkaan pilalle vaikkei niitä pumpuliseen häkkiin telkeisikään?

 

[äet]

Mies tiesi olevansa lapselle tärkeä ja olevansa lapsen elämässä mukana. Kusipää mies ei voi muuta sanoa. Idiootiksi ei lasta haukuta ikinä.

 

[Joxer]

Kusipää mies, näinhän se on.

Mä olen ainakin niin kiintynyt tytärpuoleeni että jos meille tulisi vaimon kanssa ero niin hyvin vaikeata se olisi. Tyttö on kyllä monesti pienempänä sanonut että jos meille tulisi ero, hän muuttaisi minun luokseni! Mutta eihän se tietysti niin oikeasti menisi...

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";27932738]Kun uusperhekuvioon lähtee, tajuaa jo lähtiessään että mahdollisen eron koittaessa ei ne toisen lapset muutu omiksi, ei niistä makseta elareita eron jälkeen eikä niitä tapailla.[/QUOTE]

No tavallaan. Tiedän kyllä eräänkin tapauksen, jossa isäpuoli on ollut käytännössä ainoa isä ei-biologiselle lapselle. Eron jälkeenkin hän oli ainoa, joka piti yhteyttä lapseen. Biologinen äiti siis ei jatkanut yhteydenpitoa muutettuaan muualle.

 

["-m-"]

Kurja tilanne, voimia jaksamiseen!

Mä olen siinä samaa mieltä monen vastanneen kanssa, että "isällä" ei ole mitään velvollisuutta ottaa lasta luokseen.

Tuollainen käytös on kuitenkin anteeksiantamatonta lasta kohtaan.

Noista uusperhekuvioista - en todellakaan halua tuomita tai kenenkään valintoja arvostella, mutta olen itse ajatellut niin, että JOS sattuisi joskus ero tulemaan, niin en ota ketään miestä saman katon alle asumaan niin kauan kuin lapset ovat pieniä.

Jos uusi suhde jonkun kanssa alkaisi, niin tapailu ym. hoidettaisiin ilman lapsia niissä puitteissa kuin mahdollista. Ihan vain niitä lapsia suojellakseni.

 

[Hfk]

miksi miehen pitäisi ottaakaan lasta luokseen kerran ei ole tämän isä?

Siksi, että normaaleille ihmisille syntyy tunneside niihin ihmisiin, joiden kanssa elää vuosia. Ihan sama, onko kyseessä oma vai toisen lapsi, tai edes lapsi tai aikuinen. Yleensä myös aikuinen ihminen haluaa lapselle hyvää, oli se sitten oma tai vaikka ystävän lapsi. Mutta joo, ikävä kyllä näköjään tunnevammaisia juntteja löytyy, jotka eivät edes näe tuota miehen käytöstä vääränä.

 

["sasa"]

[QUOTE="-m-";27933936]
Noista uusperhekuvioista - en todellakaan halua tuomita tai kenenkään valintoja arvostella, mutta olen itse ajatellut niin, että JOS sattuisi joskus ero tulemaan, niin en ota ketään miestä saman katon alle asumaan niin kauan kuin lapset ovat pieniä.

Jos uusi suhde jonkun kanssa alkaisi, niin tapailu ym. hoidettaisiin ilman lapsia niissä puitteissa kuin mahdollista. Ihan vain niitä lapsia suojellakseni.[/QUOTE]

Saman päätöksen olen minä tehnyt. En todellakaan halua oman mukavuudenhaluni takia ottaa sitä riskiä, että poikani saisi "ilkeän äitipuolen". Palstaa lukemalla, päätökseni on vain jatkuvasti vahvistunut. Toki toivon, että eroa ei koskaan kohdalleni enää osu. Kerta riittää.

 

[Tiia-Maija]

Kylllä odottaisi aikuiselta ihmiseltä edes käyttäytymistapoja, vaikka ei oma olisikaan.

http://lastenvaatteet.webs.com/

 

["Eee"]

En ihmettele, että lapsi oireilee, kun on joutunut noin pahasti kusetetuksi. Ap, jatkossa kannattaa miettiä mies- ja perhekuviot hiukan tarkemmin, kun sulla tuntuu olevan taipumus tehdä jatkuvasti vääriä valintoja näissä asioissa. Sääliksi käy lasta, kun joutuu noin kärsimään vanhempiensa toilailuista.

 

["vieras"]

Olen itse myös tehnyt virheen että annoin lapsen ja miehen muodostaa suhteen jossa sanottiin isäksi ja mies todella halusi huolehtia lapsesta, yhteiselo alkoi lapsen ollessa aivan pieni. Elämä oli pitkään hyvää.
Sitten kun vuodet vieri ja lapselle tuli raju murrosikä alkoivat myös vaikeudet, lapsi kyseenalaisti kaikkea ja välit menivät hyvin huonoksi. Aivan selvästi asiaan vaikutti myös sisarukset, mies vaan rakastaa biologisesti omiaan monta kertaa enemmän. Välit menivät aivan poikki, nykyään asialliset, ei lämpimät. Mies ei pystynyt pitämään aikuisen roolia kuten minä biologisena äitinä. Huoh.
Eli ymmärrän miksi ap on tilanteessaan, koeta jaksaa ja rakasta sinä lastasi yli kaiken!

 

["vieras"]

oisko vaikka siksi että on ollut 6v tämän lapsen elämässä! eikä oo iso vaiva.

Kaikesta päätellen on iso vaiva.

Monilla vanhemmilla on jaksaminen kovilla jo tavallistenkin lasten kanssa. Voin kuvitella mitä se on ADHD-lapsen kanssa.

 

[hiivatti]

[QUOTE="vieras";27938573]Kaikesta päätellen on iso vaiva.

Monilla vanhemmilla on jaksaminen kovilla jo tavallistenkin lasten kanssa. Voin kuvitella mitä se on ADHD-lapsen kanssa.[/QUOTE]

no tottakai se on rankempaa, sehän on selvä,mutta iakuinen ihminen silti myös ymmärtää että se ei ole lapsen vika! lapsi ei ole tahallaan hankala eikä todellakaan idiootti.

mutta jos nyt kerran viikossa tai pari kertaa kuussa viettää vähän aikaa lapsen kanssa, etenkin kahdestaan niin ei se ole rankkaa(aikuisen kanssa kaksin ongelmat ei juuri näy,paitsi siirtymissä, mutta niissäkin tosi vähän jos ei ole toisia lapsia)

 

[Mrs Bean]

Olen kanssa sitä mieltä että ap:lla ei ole oikeutta odottaa ja vaatia mieheltä yhteydenpitoa ei biologiseen lapseen. Ap:n olisi pitänyt vaatia sitä aikanaan biologiselta isältä ja koittaa kaikin keinoin pitää lapsen ja biologisen isän suhdetta yllä. Biologinen isähän tässä on lapsen hyljännyt.

 

[astrolabe]

Ongelmat alkavat siinä kohdin, kun pitää alleviivata se oma reviiri kovinkin tarkasti: "isäpuoli", "sisarpuoli" tms.

Minulla ei biologian kannalta ole ainuttakaan täyssisarusta. Mutta hitto vieköön, en käy erittelemään ja veljiäni loukkaamaan moisella menettelyllä. Toisaalta olen asunut suurimman osan elämästäni useamman sukupolven perheessä, enkä jaksa vaivata päätäni ydinperheuskovaisten kotkotuksilla muutenkaan. Suku on rakas, vaikkei geenit oiskaan samasta lähteestä.

 

[vierailija]

Lapsenlapseni isäpuoli tai no voiko edes sellaiseksi sanoa, kohtelee julmasti tätä tyttäreni lasta ... Yhteisiä lellivät siellä. Olen masentunut ajatellessani asiaa... En edes puutu enää .. Väsyttää ja itkettää...

 

[vierailija]

Kyllä elämässä on voitava luottaa ja elettävä sen mukaan. Joskus voi epäonnistua, mutta se ei ole sinun vikasi, etkä olisi voinut mitenkään ennakoida tulevaa. Etkä tietenkään olisi voinut lapsellesi vuosien saatossa terottaa, ettei isä ole hänen oma isänsä. Juttele lapsellesi nyt, kerro että aikuiset sanovat vihapäissään asioita mitä eivät oikeasti tarkoita, että isä halusi satuttaa enemmän sinua kuin lasta ja ole rehellinen, mutta avoin. Lapsesi selviää kyllä, ja sinäkin. Onhan hänellä turvallinen ja läheinen aikuinen apunaan. Miehesi tekee toki väärin, mutta niin ihmiset toisinaan tekevät. Tilanne voi vielä ajan oloon muuttuakin.

Itse elän uusioperheessä minun, sinun ja meidän lapset. Olen nähnyt etteivät tunnesiteet synny helposti, enkä itsekään ole kokenut toisen lasten läsnäoloa aina helpoksi. En myöskään ymmärrä miksi elämän pitäisi aina olla yksinomaan helppoa. Nyt takana on yli 10 vuotta hyvää perhe-elämää iloineen ja suruineen, ja uskon kuitenkin että me kaikki olemme tässä yhtälössä voittajien puolella. Sitä on vaikea sanoa mitä tapahtuisi, jos ero tulisi.

mitä v i t t u a, miksei elämä saa olla helppoa. Mieluummin helppoa kuin ahdistavaa.
Elän mieluummin ilman k y r p ä ä kuin mulkun ukon kanssa