Miehet ei aina lahjo naisiaan, se nyt on vain karvainen totuus. Omassa edellisessä suhteessani mies unohti välillä kokonaan esim. merkkipäiväni, mistä nuorena naisena pahoitin mieleni kovasti. Joskus myöhemmin sitten taas yks kaks muisti jonkun päivän, hankki karmean kalliin yllätyksen minulle - jonka sitten loppujen lopuksi jouduin itse maksamaan, koska siinä liitossa rahat meni kaikki samalle tilille ja minä olin se joka tienasi enemmän (ja mies se joka välillä pitkiin aikoihin ei tienannut mitään). Itse tuossa suhteessa nautin miehen lahjomisesta ja hemmottelusta, mutta kirpeältä se tuntui kun a) ostamieni partavesien ja boksereiden kanssa mies lopulta petti mua ja b) jo aiemmin tosiaan välillä en saanut yhtään mitään lahjaa kun mies vaan unohti.
Olen siis se kuittisirkustyyppi tuolta edeltä. Nykyisessä suhteessa puhuttiin tämäkin asia selväksi. Mies totesi (edellisestä avioliitosta viisastuneena) jo alkuun, että hän ei sitten ole mikään kukkien kantaja eikä myöskään lupaa muistaa mitään merkkipäiviä. Mietin hetken, kerroin että minä olen merkkipäivien muistamisesta tosin aina kovin pitänyt, mutta jos näin sovimme, niin sitten on toistaiseksi näin. Minäkään en muista mitään merkkipäiviä. Toki kerroin myös omista aiemmista yllätyksistäni ja pettymyksistäni. Suhteessamme sopimus on voimassa edelleen: kumpikaan ei muista. - Ilmeni muuten että mies oli edellisessä liitossaan sillä lailla samanlainen kun mun eksä, että häntäkin oli kyllä aina muistettu, mutta hän oli vaan sitten unohdellut, koska miehet unohtaa. Ja suuri on ollut ällistys, kun tässä suhteessa nainenkaan ei sitten muista miehen merkkipäiviä! Siitä on seurannut vuorotellen tapahtuvien yllärien jatkumo. Mies järjestää minulle joskus yllättäen merkkipäivän! Ja sitten taas minä hänelle... ja hän minulle. Lahjoja emme ostele, mutta toisen voi aina viedä jonnekin, mistä tietää hänen tykkäävän.
Olemme olleet nyt 11 vuotta yhdessä, asuneet yhdessä 10 vuotta.