Miehen pihiydestä/säästäväisyydestä suhteessa..

[Keittiönoita]

Niin, voihan tätä tietty katella ja jos käy niin, että muutetaan yhteen joskus niin sittenpä se viimeistään selviää tuleeko tästä mitään.

Mutta alanko nyt vaan ihan kylmästi maksamaan kaupassa omat ostokseni esim. ruuat ja mies omansa ja that's it? Mä teen omat ruokani ja mies omansa Jotenki tällainen on musta ihan hölmöläisten hommaa

Mä varmaan tekisin niin - kun kyse on kerran etäsuhteesta eikä mies sun luonasi jatkuvasti ole - että ajattelisin hänen olevan meillä kylässä ja silloin tietysti toimisin kuten toimin yleensäkin, kun mulla on vieraita. Eli tarjoan sapuskat. Mutta silloin tietysti itse päätän, millaista ruokaa teen. Muina päivinä eläisin sitä omaa arkeani omalla tavallani.

 

[ap.]

Kyllä minua ainakin kiukuttaisi se, että oma elinpiirini kaventuisi siitä että en saisi tarjota toiselle osapuolelle ravintola-ateriaa/ teatteri-iltaa/ reissua, vain sen takia ettei hänen kunniansa antaisi periksi ottaa sitä vastaan.

Kiukuttelu siis omassa tapauksessani.

Itse kiukuttelet näköjään piheyttäsi.

Sun mielestä on piheyttä multa, kun en suostu kustantamaan miehenkin elämää, jolla on sitä omaakin rahaa? Jep, jep

Helppohan se on sulla huudella, kerta sitä maksukykyä on. Ei taida olla realistista käsitystä yh-elämästä tai yleensäkään siitä, ettei vuositulot päätä huimaa. Ja ihan turha alkaa näpäyttelemään, että kouluttaudu; se on jo tehty (yliopisto tutkinto). Työpaikkojakaan ei tänä päivänä ihan pilvinpimein ole, että niitä pystyisi vaihtelemaan tosta nuin vaan.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Sun mielestä on piheyttä multa, kun en suostu kustantamaan miehenkin elämää, jolla on sitä omaakin rahaa? Jep, jep

Helppohan se on sulla huudella, kerta sitä maksukykyä on. Ei taida olla realistista käsitystä yh-elämästä tai yleensäkään siitä, ettei vuositulot päätä huimaa. Ja ihan turha alkaa näpäyttelemään, että kouluttaudu; se on jo tehty (yliopisto tutkinto). Työpaikkojakaan ei tänä päivänä ihan pilvinpimein ole, että niitä pystyisi vaihtelemaan tosta nuin vaan.

Yh:ksi en ikänään ryhtyisi, ja toivottavasti ei tarvitse lapsiakaan koskaan hankkia.

Mutta siis tuolla mainitsit miehelle tarjonneesi, ja jatkuvasti odotat vastapalvelusta.

Lisäksi kirjoitit että mies olettaa sinun maksavan puolet kaupassa jne. Mikset sano ettei sinulla ole sellaiseen varaa?

 

["opiskelija"]

Musta suhteessa pitäisi olla sellaista vastavuoroisuutta; toinen maksaa välillä ravintolasyömisen ja toinen välillä.

Tottakai pitääkin, mutta se ei ole mahdollista jos toisella ei ole rahaa.

Itse opiskelijana tiedän ainakin hyvin, ettei tässä ole varaa mitään ravintolaillallisia tarjota kenellekään, kun ei ole edes itselle vara semmoisia kustantaa.

Ja sitten kun välillä onnistuu (esim juurkin kesäisin) töissä jotain tienaamaan, niin kyllä ne rahat tahtoo maltillisesti käyttää, jotta ne säästyisivät mahdollisimman pitkään ja se sterssi siitä rahan puutteestä pysyisi mahdollisimman pitkään poissa.

Kyllä minulla ja seurustelukumppanillani tällähetkellä menee aikalailla niin, että hän joutuu minulle tarjoamaan jos haluaa että jossain käymme ja koska hänellä on paljon leveämpi elämätyyli kuin minulla niin myös maksamaan osan elämisestäni, koska siitähän ei tulisi mitään että hän syö kallista pihviä, kun minä taas vieressä makaroonia tonnikalalla.

Siinävaiheessa, kun valmistun ja töihin pääsen, niin tottakai asiat muuttuvat. Ja varmasti pyrin hänelle vastavuoroisesti tarjoamaan sitten vähän extraa, kun hän on sietänyt tätä tilannetta näin hyvin.

 

[ap.]

Yh:ksi en ikänään ryhtyisi, ja toivottavasti ei tarvitse lapsiakaan koskaan hankkia.

Mutta siis tuolla mainitsit miehelle tarjonneesi, ja jatkuvasti odotat vastapalvelusta.

Lisäksi kirjoitit että mies olettaa sinun maksavan puolet kaupassa jne. Mikset sano ettei sinulla ole sellaiseen varaa?

En mä odota JATKUVASTI vastapalvelusta, vaan joskus ja sellaista sponttaania tyyliin: hei mennäänkö tänään syömään johonkin kivaan ravintolaan.

Enkä sanois, ettei mulla ole varaa. Osaanhan mäkin säästää. Mutta osaan myös välillä höllätä, enkä jaksa nipottaa jokaisesta eurosta. Mutta edelleen odotan, että tää toimii molempiin suuntiin, ei ainostaan minun ollessa maksavana osapuolena. Se vaan ei ole reilua, mielestäni.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Enkä sanois, ettei mulla ole varaa. Osaanhan mäkin säästää. Mutta osaan myös välillä höllätä, enkä jaksa nipottaa jokaisesta eurosta. Mutta edelleen odotan, että tää toimii molempiin suuntiin, ei ainostaan minun ollessa maksavana osapuolena. Se vaan ei ole reilua, mielestäni.

Sitten ei kannata tarjota mitään, vaan istua kotona tiukasti suu säkkiä myöden laskeskellen pennosiaan. Tai laittaa mies vaihtoon.

 

[Keittiönoita]

En mä odota JATKUVASTI vastapalvelusta, vaan joskus ja sellaista sponttaania tyyliin: hei mennäänkö tänään syömään johonkin kivaan ravintolaan.

Enkä sanois, ettei mulla ole varaa. Osaanhan mäkin säästää. Mutta osaan myös välillä höllätä, enkä jaksa nipottaa jokaisesta eurosta. Mutta edelleen odotan, että tää toimii molempiin suuntiin, ei ainostaan minun ollessa maksavana osapuolena. Se vaan ei ole reilua, mielestäni.

Miehellä voi olla jokin tavoite, mihin säästää. Eli vaikka hänellä säästössä rahaa onkin, ne säästöt ei ole tarkoitettu ravintolassa käynteihin tms. Joillekin ihmisille - minä mukaanlukien - kun käy hyvin helposti niin, että kun säästötililtä kerran ottaa johonkin turhaan, sieltä helposti ottaa toisenkin kerran. Ja kolmannen, neljännen jne.

Sinuna mä hyväksyisin sen, että niin kauan, kun mies opiskelee, sinun halutessasi ravintolaan syömään joudut sen lystin maksamaankin. Jos et halua maksaa, älä edes ehdota ravintolareissuja. Eikä kannata odottaa, että opiskelija ehdottaisi vaan odota mieluummin sitä, että mies valmistuu ja on töissä. Jos hän ei silloinkaan ikinä ehdota ravintolassa syömistä eikä koskaan tarjoa sinulle mitään, niin sitten kannattaa harkita kaverin heivaamista lähimpään metikköön.

 

[ssss]

Yh:ksi en ikänään ryhtyisi, ja toivottavasti ei tarvitse lapsiakaan koskaan hankkia.

Mutta siis tuolla mainitsit miehelle tarjonneesi, ja jatkuvasti odotat vastapalvelusta.

Lisäksi kirjoitit että mies olettaa sinun maksavan puolet kaupassa jne. Mikset sano ettei sinulla ole sellaiseen varaa?

Ihmeen mustavalkoinen ajattelutapa sulla on. Tuskin kukaan lapsia tehdessään ajattelee, että rupeaa yh:ksi. Ei ainakaan mun tuntemien suunnitelmiin ole kuulunut. Ehkä ihan hyvä, että et lapsia hanki, kun tunnut olevan sellainen joka ei mistään mitään tajua.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ihmeen mustavalkoinen ajattelutapa sulla on. Tuskin kukaan lapsia tehdessään ajattelee, että rupeaa yh:ksi. Ei ainakaan mun tuntemien suunnitelmiin ole kuulunut. Ehkä ihan hyvä, että et lapsia hanki, kun tunnut olevan sellainen joka ei mistään mitään tajua.

Monesti juuri toivoisi että ihmiset hiukan edes tajuaisivat todellisuudesta jotain ennenkuin sen enempiä miettimättä ryhtyvät sikiämään.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Sinuna mä hyväksyisin sen, että niin kauan, kun mies opiskelee, sinun halutessasi ravintolaan syömään joudut sen lystin maksamaankin. Jos et halua maksaa, älä edes ehdota ravintolareissuja. Eikä kannata odottaa, että opiskelija ehdottaisi vaan odota mieluummin sitä, että mies valmistuu ja on töissä. Jos hän ei silloinkaan ikinä ehdota ravintolassa syömistä eikä koskaan tarjoa sinulle mitään, niin sitten kannattaa harkita kaverin heivaamista lähimpään metikköön.

Ja mahtaa ap:täkin sitten ne kymppitonnin säästöt ja sijoitukset lämmittää kun ollaan yhdessä hankkimassa asuntoa tai autoa tai jotain muuta perheen elättämiseksi, mikäli tämä juttu niin pitkälti kantaa.

 

[ap.]

Miehellä voi olla jokin tavoite, mihin säästää. Eli vaikka hänellä säästössä rahaa onkin, ne säästöt ei ole tarkoitettu ravintolassa käynteihin tms. Joillekin ihmisille - minä mukaanlukien - kun käy hyvin helposti niin, että kun säästötililtä kerran ottaa johonkin turhaan, sieltä helposti ottaa toisenkin kerran. Ja kolmannen, neljännen jne.

Sinuna mä hyväksyisin sen, että niin kauan, kun mies opiskelee, sinun halutessasi ravintolaan syömään joudut sen lystin maksamaankin. Jos et halua maksaa, älä edes ehdota ravintolareissuja. Eikä kannata odottaa, että opiskelija ehdottaisi vaan odota mieluummin sitä, että mies valmistuu ja on töissä. Jos hän ei silloinkaan ikinä ehdota ravintolassa syömistä eikä koskaan tarjoa sinulle mitään, niin sitten kannattaa harkita kaverin heivaamista lähimpään metikköön.

Ehkä mun pitää olla vaan kärsivällinen ja mennä sinne ravintolaan syömään kavereideni kanssa joskus niin ei tarvi miettiä tällasia

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ehkä mun pitää olla vaan kärsivällinen ja mennä sinne ravintolaan syömään kavereideni kanssa joskus niin ei tarvi miettiä tällasia

Oikein!

 

[ap.]

Ja mahtaa ap:täkin sitten ne kymppitonnin säästöt ja sijoitukset lämmittää kun ollaan yhdessä hankkimassa asuntoa tai autoa tai jotain muuta perheen elättämiseksi, mikäli tämä juttu niin pitkälti kantaa.

Niin, tottakai! Mut sulla näyttää nyt olevan automaattisesti oletus, ettei mulla ole mitään omia säästöjä. No onhan mulla ja jopa ihan oma autokin ja vielä uus, ei edes vuottakaan vanha, josta ei mitään lainoja. Että kyllä ne munkin osuudet aikalailla tätä miestä tulee lämmittämään, jos näin pitkälle joskus päädytään..

 

[kaffetauko]

Tietysti yksi ajatus olisi ihan kysyä mieheltä, että miten tämän asian ajattelee. Että meinaako töihin mentyään yhä elää nuukasti ja säästää ehkä johonkin suurempaan, vai onko ajatellut, että sitten voi ottaa rennommin ja käydä vaikka kerran viikossa vai kerran kuussa ravintolassa tai muualla.

Kun itse pidin ennen palstaa itsestään selvyytenä että näistä ja kaikista muista asioista jutellaan jos ollaan parisuhteessa taikka vaikka ystävyyssuhteessa ja tahdotaan toinen oppia tuntemaan. Palstalta olen oppinut, että olen tässä asiassa jotenkin outo

 

[pidä puolesi]

Mä kyllä AP:na avaisin koko jutun miehelle. Sanoisin ruuista kun kerran syöt enemmän kuin puolet maksat myös enemmän kuin puolet Pidä hyvä ihminen puolesti! Itse en koskaan suostu kustantamaan kenenkään menoja enkä ota tarjouksia vastaan. Suosittelen samaa teillekin

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Minusta teidän on vielä aika helppo ostaa vaikka omat ruuat kun menette vierailemaan toistenne luona, ei tarvitse laskea mitä maksoi mikäkin ja laittaa puoliksi. Silloin kumpikin saa ostaa sitä mitä haluaa, omien varojen mukaan.

Minusta tuossa särähti tietyt asiat korvaan. Esim. se ettei mies anna sinulle minkäänlaisia lahjoja. Eikö siis ole koskaan antanut mitään lahjaksi? Eihän sen kallistakaan tarvitse olla, mutta itse pahoittaisin mielen jos ei mitään anneta sillä perusteella että minulla itselläni olisi varaa ostaa se lahja. Niin varmaan aika monella muullakin on varaa ostaa vaikka mitä, mutta onhan se nyt eri asia saada lahja!

Se että sinulle tulee tunne että mies käyttää sinua hyväksi niin ei sekään mikään hyvä juttu ole. Vaikkei tilanne välttämättä olisikaan juuri se niin jo tuo tunne kertoo siitä ettei teillä varmaan ajatusmaailmat oikein kohtaa tai ainakin rahan käyttö on niin erilaista, että varmasti ongelmia tulee myöhemminkin mikäli suhde jatkuu.

En oikein muuta vinkkiä osaa antaa kuin lisää keskustelua. Kertoa avoimemmin heti kun tuntuu siltä että homma menee taas väärin (esim. se että ostat miehen vanhemmille ruuat, joskus varmaan ihan ok, ainakin minusta olisi, mutta niin että se ei tule yllätyksenä siellä kaupassa). Lisäksi kysyisin miten mies on yleensä lahjoja ostanut, vaikka edellisissä suhteissa?

 

[Keittiönoita]

Tietysti yksi ajatus olisi ihan kysyä mieheltä, että miten tämän asian ajattelee. Että meinaako töihin mentyään yhä elää nuukasti ja säästää ehkä johonkin suurempaan, vai onko ajatellut, että sitten voi ottaa rennommin ja käydä vaikka kerran viikossa vai kerran kuussa ravintolassa tai muualla.

Kun itse pidin ennen palstaa itsestään selvyytenä että näistä ja kaikista muista asioista jutellaan jos ollaan parisuhteessa taikka vaikka ystävyyssuhteessa ja tahdotaan toinen oppia tuntemaan. Palstalta olen oppinut, että olen tässä asiassa jotenkin outo

Mun mielestä monet asiat, varsinkin tapa käyttää rahaa, on syytä selvittää jo seurusteluvaiheessa. Ettei sitten tule yllätyksenä, että miehen mielestä tärkein investointikohde on auto, moottoripyörä, vuotuiset laskettelureissut kavereiden kanssa Alpeille yms ja naisen mielestä taas tärkein investointikohde on koti ja sen sisustus sekä perheen yhteiset lomareissut kotimaassa. On aivan eri asia, että saa ilmaiseksi (lahjaksi tai toisen sponsoroimana) jotain kuin että siihen laittaisi sellaisia omia rahojaan, joiden käytölle olisi muitakin vaihtoehtoja. Ihan simppelinä esimerkkinä se, että mä itse käyn varsin usein ravintolassa. Mulla on lounassetelit, jotka eivät käy maksuvälineenä muuhun kuin ravintolaruokaan. Jos saisin sen lounareiden arvon rahana, kävisin varmaan edelleenkin ravintoloissa syömässä, mutta en todellakaan niin usein kuin lounareilla. Rahan käyttö riippuu siis monesti siitäkin, mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Niin kauan, kun joku toinen maksaa ne ravintolaruuat, on ihan kiva käydä ravintolassa. Mutta jos pitääkin itse maksaa, alkaa laskeskella, että oikeastaan se on hävyttömän kallista eikä mitenkään tarpeellista, joten mieluummin hakee Prismasta hernekeittopurkin ja laittaa nekin säästyneet rahat säästöön uutta taulutelkkaria varten. Riittävän pitkä seurusteluaika yleensä takaa sen, että toista oppii tuntemaan siten, että tietää, mihin se toinen oikeasti ne rahansa käyttää.

 

["..."]

Mun mies on vähän tuollainen. Ja sit jos jotain ostaakin (vaikka mulle jotain, ilman että todellakaan olen mitään pyytänyt) saan kuulla siitä monta monta kertaa, kuinka hän on laittanut sen ja sen verran rahaa muhun ja itse joutuu kituuttamaan elämässä!! Todella raivostuttavaa.
Meillä vaan tilanne on se, että minä opiskelen ja hän on töissä. Hänellä yli tuplaten enemmän tuloja kuin minulla. Mutta kyllä, kyllä ymmärrän senkin, että onhan hänellä suuria menojakin.
Olen koittanut parhaani mukaan tilannetta tasottaa sillä, että missä vain ollaan niin maksan minun ja lapseni asiat. Tuntuu, että sekään ei riitä.. Koska hän kokee maksavansa AINA kaikki minuun ja lapseen liittyvät kustannukset. Se ei kyllä ole niin.
Ja muistuttaa kyllä usesasti siitäkin, kuinka hän oli rikkaampi silloin kun meitä ei ollut. Mutta kuitenkin samaan henkäisyyn jo kohta sanomassa, että tahtoo meidät elämässä pitää!
En kyllä tosiaan tiedä mitä tehdä. Kyllä omasta mielestäni minäkin suht paljon osallistun kaikkeen ja varsinkin ostan vielä päälle kaikki lapseen liittyvät kustannusket. Ruoka on ainut johon mies laittaa sitten omia rahoja niin, että sitä syö myö mun lapsi.

 

["poikia3"]

Tämä on minulle ollut välillää aika ongelmallinen ajatus. Itse yritän säästää taloa varten ja muutenkin. Käyn siis ravintoloissa yms. hyvin harvoin ja harkiten. Muutamalle ystävälleni taas 'tuhlaileva' elämäntyyli on se normi. Heidän kanssa aikaa viettäessa eteen tulee siis ongelmia. Esim. kun olen heillä kylässä, he tarjoavat kalliita viinejä ja hienoja herkkuja. Ja joidenkin kohdalla on vähän noin kuin sinäkin kerrot, että sitten tullessaan kylään he olettavat saavansa samantasoista tarjoilua.

Ongelma vaan, että se mitä he ostivat ja tarjosivat on sellaista, jota en oikeastaan koskaan osta, kun katson että minulla ei ole siihen varaa. Vieraana ollessani syön & juon hyvin maltillisesti, mutta vähän kuitenkin (epäkohteliasta olisi sekin, että ei ottaisi mitään ja pidettäisiin 'mököttäjänä'. ) Harmittaa nämä. Mieluummin söisin heillä sitten näkkäriä ja oltaisiin iloisia yhdessä, kuin että he 'tarjoavat' ja minun pitäisi hymyillen syödä 'yli varojeni' kun tarjoamiset kuitenkin lasketaan ja oletetaan että tarjoan sitten samalla mitalla. Ja jos en tarjoa, niin ajatus on tuo: 'se yrittää vaan hyötyä meistä'.

Minä yritän tuommoiset tilanteet paikata sillä, että näen vaivaa, leivon ja teen itse. Ja saan sitten edullisemmin ne saman arvoiset tarjottavat.

 

["vieras"]

Miesystäväni on luonteeltaan myös aika pihi ja muistan että suhteemme alkuaikoina juolahti myös usein mieleeni että yrittääkö hän hyötyä minusta? Esimerkiksi kun kävimme yhdessä kaupassa niin kauppakassalla hän saattoi taivastella siihen malliin, että ajauduin aina maksamaan.

Mutta minä kyllästyessäni räjähdin miehelle asiasta pariin kertaan ja vedin esille kaikki esimerkit että koska niin on käynyt ja tein selväksi ettei minulla ole varaa ostaa ylimääräistä ja että jos joku tässä suhteessa rahallisesti hyötyy ja kynii toisen osapuolen niin se olen tasan tarkkaan minä. Sen jälkeen asetelma vähän muuttuikin ja jouduin myöhemmin muuttamaan käsitystäni hänestä. Vaikka hän onkin rahoistaan tarkka ja nuuka vieraiden kanssa, niin pohjimmiltaan hän olisi valmis luovuttamaan rakkaidensa puolesta vaikka kaiken pois. Tosin se vaatii suhteen syvenemistä luotettavaksi rakkaussuhteeksi, ennekuin tämän puolen huomaa. Nykyään kun pidetään saman miehen kanssa yhteistä taloutta niin tästä hänen luontaisesta pihiydestä on oikeastaan hyötyäkin, hänhän on järkevä rahankäyttäjä ja pitää meidän yhteistä puoltamme.

Se mitä kerroit, niin tuo enempi haittaisi, että hän on niin sitoutunut vanhempiinsa vielä. Ei kai hän asu enää heidän luonaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26649888]Miesystäväni on luonteeltaan myös aika pihi ja muistan että suhteemme alkuaikoina juolahti myös usein mieleeni että yrittääkö hän hyötyä minusta? Esimerkiksi kun kävimme yhdessä kaupassa niin kauppakassalla hän saattoi taivastella siihen malliin, että ajauduin aina maksamaan.

Mutta minä kyllästyessäni räjähdin miehelle asiasta pariin kertaan ja vedin esille kaikki esimerkit että koska niin on käynyt ja tein selväksi ettei minulla ole varaa ostaa ylimääräistä ja että jos joku tässä suhteessa rahallisesti hyötyy ja kynii toisen osapuolen niin se olen tasan tarkkaan minä. Sen jälkeen asetelma vähän muuttuikin ja jouduin myöhemmin muuttamaan käsitystäni hänestä. Vaikka hän onkin rahoistaan tarkka ja nuuka vieraiden kanssa, niin pohjimmiltaan hän olisi valmis luovuttamaan rakkaidensa puolesta vaikka kaiken pois. Tosin se vaatii suhteen syvenemistä luotettavaksi rakkaussuhteeksi, ennekuin tämän puolen huomaa. Nykyään kun pidetään saman miehen kanssa yhteistä taloutta niin tästä hänen luontaisesta pihiydestä on oikeastaan hyötyäkin, hänhän on järkevä rahankäyttäjä ja pitää meidän yhteistä puoltamme.

Se mitä kerroit, niin tuo enempi haittaisi, että hän on niin sitoutunut vanhempiinsa vielä. Ei kai hän asu enää heidän luonaan?[/QUOTE]

Kuullostat varsinaiselta löydöltä.

... että jos joku tässä suhteessa rahallisesti hyötyy ja kynii toisen osapuolen niin se olen tasan tarkkaan minä.

 

["vieras"]

Meillä kävi niin, että aviomieheni opiskeluaikanaan säästi opintotukeaan tilillään ja minä työssäkäyvänä maksoin suurimman osan elämisestä. Nyt kun mies on töissä ja saa parempaa palkkaa kuin minä, hän kantaa suuremman taloudellisen vastuun. Edelleen mies säästää rahaa enemmän kuin minä, mutta koen tilanteen tasa-arvoisempana.
Pointtini on siis, että tilanne voi muuttua opiskelujen jälkeen myös parempaan suuntaan. Koeta pitää kuitenkin rajoistasi kiinni.
Toisaalta, antajan kädestä ei tavara lopu... Sen olen niin monesti saanut itse kokea. Antaessaan myös saa, lähes aina.

 

[meillä näin]

Saan tästä varmaan neniini, koska mallini on herättänyt närkästystä joskus jollain palstalla aiemminkin (taisi olla juuri tämä kaksplus). Silti, koska tämä homma toimii meillä hyvin, uskallan mainostaa sitä muillekin; ehkä tämä meidän tapa voi sopia jollekin muullekin (vaikka varmasti muitakin toimivia tapoja on).

Tavatessani nykyisen mieheni olin eronnut yksinhuoltaja, jolla kaksi teiniä. Työurani oli vielä kesken, paljon velkaa, mutta mahdollisuus tienata vielä pitkään ja kasvattaakin tulojani. Miehellä taas oli omaisuutta, niukasti velkaa, mukavat tulot, mutta ura jo siinä mallissa että tulot eivät enää kasva - ja aikuiset lapset; toisaalta lapsenlapsia joille piti kaikenlaista menoa ja lahjaa kustantaa kuitenkin. Ja niitä aikuisia lapsiakin jotenkin tuuppia. Harrastuneisuutemme ja suuntautuneisuutemme ovat osittain samat ja osittain erit - esim. mies on valmis ja halukas laittamaan urheiluharrastuksiin rahaa enemmän kuin minä. Ja itsellä on taas joitain omia juttuja esim. konsertteja, joihin olen halukas laittamaan rahaa enemmän kuin mies.

Puhuimme raha-asiat auki ja selviksi alusta pitäen. Kumpikaan ei halunnut olla elätti mutta ei myöskään maksaa toisen menoja. Muutettuamme vuoden seurustelun jälkeen yhteen enenevästi mieheltä joskus tuli lievää kommenttia, että hän maksaa minun ja lapseni menoja enemmän, minä taas koin joskus joutuvani kustantamaan miehen asioihin liittyviä menoja, kun systeemi oli tuo kummankin ekasta suhteesta tuttu "se maksaa kenellä on kukkaro mukana". Niinpä teimme oman systeemin: yhteinen sellainen kulunkitili, jolle laitetaan molemmat ajoittain sovitusti sama summa rahaa, ja josta maksetaan esim. kotivakuutus, sanomalehti, tv-lupa, netti yms yms. Minä maksan yksin henkilökohtaiset menoni ja lasteni menot, mies omistaan omat menonsa ja avustukset lapsilleen ja lapsenlapsien lahjomiset (vaikka kummankin lahjoihin laitetaan aina onnittelijoiksi molemmat, niin mun suvun lahjoihin kuin miehen suvun lahjoihin- rahoitus tulee silti eri pusseista). Ja ruoka- ja kodin muut kaupasta ostettavat ostokset maksaa se kenellä on kukkaro mukana, mutta kuitit säästetään, merkataan nimmarilla kumpi maksoi ja käydään läpi pieni kuittisirkus parin viikon välein. Kuittien läpikäymiseen ei mene kauan aikaa, ja hyvin pysytään kartalla siitä kummalla on viime aikoina ollut kukkaro enemmän mukana. Ei tarvitse painia sellaisten tunteiden kanssa, että kumpi on maksanut enemmän. Ja lisäksi, kaupan päälle, on kyllä tullut varsin selkeä käsitys omista ja yhteisistä rahavirroista muutenkin, eli niitä kuitteja katsellessa todella realisoituu mihin sitä rahaa milloinkin tulee laitettua.

Omasta puolestani uusperhekuviossa voin tätä suositella lämpimästi. Lisää varmuutta ja vapauden asteita. P.s. olemme ihan reiluja eikä erityisen niuhoja kumpikaan. Ja joskus voi hemmotella toista ja antaa päivällisen lahjaksi - sitä ei sitten laitetta kuittinippuun ollenkaan.

 

[plää]

mulla on kokemusta..seurusteltu ´vuosia. mulla lapsi, miehellä ei. asuu suurinpiirtein meillä. hänen tulot isommat kun mulla. vaikka olenkin työssäkäyvä nmutta kuitenkin. kehuskelee koska hänen kotinsa sähkölaskut on 0e kun on aina meillä. kaikki maksetaan puoliksi.ihan kaikki. lahjoja saa vain jouluna, ei mitään extra koskaan. viimejouluna ostin hänelle joululahjoja nin kysyi että paljon lahjani maksoi että ostaa minulle samanhintaisen sitten myös. ei asuta edelleenkään yhdessä, koska miehen mielstä meidän ei kannata ennenkuin meillä on yhteinen lapsi (luulee joutuvansa elättämään MINUN lstani) vaikkei todellakaan tavitsisi..plääh..siis varsinainen räkänokka

 

["vieras"]

Kyllä tossa joku oudolta kuulostaa. Outoa, jos mies ei halua kumppanilleen lahjoja ostaa, kun kuitenkin ostelee niitä sukulaisilleen. Voi hyvin olla, että oppi on saatu kotoa. Viittaan noihin muutamiin esimerkkeihin vanhemmista. Oma miehenikin on aika nuuka. esim. kaupasta pitäisi aina ostaa halvinta/tarjoustuotteita. Mutta toisaalta meillä ei kuitenkaan ole koskaan katsottu sitä, kumpi maksaa enemmän. Se on vaihdellut, ja esim. kun olin hoitovapaalla, mies omasta aloitteestaan maksoi kaiken, minkä pystyi.