Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Keskustellessamme ongelmistamme, hän totesi että hänessä ei ole mitään muuta vikaa minkä kanssa minun tulisi elää KUN ( vaan ja ainoastaan hänen mielestään!) hänen tapansa "sanoa pahasti" kun suuttuu, kun hän joutuu minun puoleltani elämään miljoonien ärsyttävien asioiden kanssa.
parahin AP, tämä on juuri sitä klassista narsismia. Narsistin toimintatapa on siis se, että hän projisoi omat huonot ja ärsyttävät piirteensä toiseen ihmiseen, eli uhriinsa. Todellisuudessa sinussa ei ole todennäköisesti mitään ärsyttäviä seikkoja tai luonteenpiirteitä, vaan nämä asiat ovat juuri niitä jotka ovat miehesi omia heikkouksia ja hän tiedostaa ne tiedottomasti alitajunnassaan. Koska narsistin pitää uskoa itse olevansa täydellinen, omnipotentti ja kaikessa paras, hän tietoisessa ajatusmaailmassaan pääsee näistä heikkouksistaan "eroon" projisoimalla ne sinuun. Eli hän alkaakin haukkua ja moittia sinua näistä luonteenpiirteistä (jotka eivät oikeasti ole edes sinun luonteenpiirteitäsi) pitääkseen illuusion itsestään voimassa ja elossa.
Myös tuo lepyttely, charmikas hurmaaminen ja anteeksipyytely on osa narsismia. Narsisti ei halua menettää hoviaan (narsisti tarvitsee aina jonkun/joitakin jotka ihailevat, palvovat ja kadehtivat, kunnioittavat jne narsistia) ja ymmärtää olla sen verran ovela että kun on törkeästi haukkunut/hakannut/raivonnut/riehunut niin sen jälkeen muutama sulosana lepyttää tilanteen ja oikeuttaa hänelle taas sitten myöhemmin jatkaa raivoisaa käytöstään. Nimenomaan tämä ristiriitainen kaksoisviestintä on omiaan sekoittamaan pään ja tätä narsisti käyttääkin hyväkseen. Uhri ei tiedä loppupeleissä onko itse hullu ja keksiikö kaiken, kun narsisti on välillä mitä hurmaavin ja välillä kuin pelsebuubi itse raivoavana petona.
Ymmärräthän AP että narsismi on sairaus. Narsismin parantumisaste on olematon koska narsistia ei koskaan saa terapiaan, hoitoon tai muuhun paranemiseen. Vika kun ei ole narsistin vaan aina sen jonkun muun - uhrin, naapurin, sukulaisten, koko maailman - mutta ei koskaan narsistin itsensä..
Lisäksi narsimiin valitettavasti kuuluu se että että pahenee iän myötä (tauti pahenee keski-iässä) ja narsismi raaistuu koko ajan. Usein myös mukaan tulee väkivaltaa jossain vaiheessa, esim. lastenkasvatuksessa narsisti saattaa oikeuttaa väkivallan muka "kurinpidollisena kasvatusmetodina". Pitää siis olla tarkkana ettei narsisti ala pahoinpitelemään lasta tukkapöllyin, luunapein ja siitä sitten paheten.
Edelleen vetoan sinua lukemaan aikaisemmat kirjoitukseni omista lapsuudenkokemuksistani. Elämäni oli aivan helvettiä narsisti-isän uhrina, ja äitilläni ei ollut rohkeutta lähteä eikä edes puolustaa lapsiaan. Sen verran sanon, että ongelmia on tulossa kun lapsesi kasvaa vauvasta isommaksi. Lapsellesi tulee uhma-ikää, omaa tahtoa, raivokohtauksia ja kiukkua - normaaleja kehitysvaiheita. Narsisti ei siedä mitään tällaista, vaan on erittäin ärtyisä ja katkaisee lapsen raivokohtaukset nopeasti ja mahdollisesti väkivaltaisesti. Tämä on lapselle vaarallista, sillä normaalin pyskologisen kehityksen vuoksi lapsen pitää saada turvallisesti kiukuta ja raivota kotonaan, jotta psyyke kehittyy normaaliksi.
Minulla ei ollut koskaan oikeutta itkeä kipua, kiukutella, osoittaa pahaa mieltä tai kapinaa. Aina isä väkivaltaisesti löi/raivosi/huusi tms jolloin lapsi pelosta kauhuissaan vain nieli kipunsa, pahan mielensä tai turhautumisensä. Minulla ei ollut murrosikää, kun ei annettu olla. Jatkuva isän raivo, väkivallan uhka ja mielivaltainen kurittaminen saivat aikaan sen että elin lapsuuden pelossa ja stressissä ja yritin vain olla niin hiljainen ja huomaamaton kuin vain voi. Todellisuudessa tämäkään ei auttanut, sillä narsisti raivoaa vain raivoamisen takia, ei mitenkään siis seurauksena lapsen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Joku aikaisemmin kysyi että mitä pitäisi muuttua että olisin tekemissä isäni kanssa. Vastaus on yksiselitteinen. Isäni pitäisi parantua. Isä on vielä tänä päivänäkin, yli kuusikymppisenä, raivoava ja väkivaltainen narsisti ja on käynyt minun, keski-ikäisen lapseni kimppuun väkivaltaisesti. Isä ei myönnä itsessään olevan mitään vikaa vaan vika on minussa kun olen niin paha, hullu, huono ja kiittämätön lapsi. Isä jatkaa raivoamistaan edelleen - kuolemaansa saakka - ja muut joko kärsivät tai katkaisevat välinsä. Välien katkaisu on siis kertakaikkiaan ainoa mahdollinen tapa suojautua narsistilta.
AP, lainaa kirjastosta kirja "naimisissa narsistin kanssa", muutakin kirjallisuutta löytyy hakusanoilla narsisti. Muista pitää huoli siitä että lapsesi on turvassa, ja miehesi ei käy lapsellesi raivoamaan tai huutamaan. Lapsesi tulee pelkäämään isäänsä ihan senkin takia että isä huutaa sinulle (lapsi kokee kamalaa pelkoa jos äitiä uhkaillaan ja lapsi näkee ja kuulee tämän uhkailun). Edelleen lapsesi takia suosittelen pikaista eroa, ja sen jälkeen jos haluat palata yhteen, tulisi edellytyksenä olla se että mies hakeutuu hoitoon ja terapiajaksoon (ainakin 2-3 vuotta psykoterapiaa). Miehesi voi sitten palata lapsesi elämään kun pystyy olemaan turvallinen, tasapainoinen ja tervehenkinen isä.
Pahoin pelkään vain että narsisti ei terapiaan suostu. Silloin sinun pitää miettiä sitä, onko miehesi miellyttäminen sinulle tärkeämpää kuin viattoman, puolustuskyvyttömän lapsesi suojeleminen.
En halua syyllistää koska tiedän että sinulla on vaikeaa jo nyt, mutta mieti vielä ihan rauhassa asiaa pitkällä tähtäimellä - haluatko että tyttäresi on väleissä sinuun aikuisiälläkin ja teille tulee hyvä äiti-lapsisuhde? Älä tee sitä virhettä jonka oma äitini teki, sillä oma äitini menetti sitä myötä minut, oman tyttärensä, sekä myös lapsenlapsensa. Käteen jäi äidilleni vain narsisti-isän paheneva oireilu, ja nyt äiti riutuu sitten isän orjana, haukuttuna, pahoinpideltynä, nöyryytettynä ja oma itsetunto latistettuna.
Voimia ja rohkeutta sinulle, kuuntele sydäntäsi ja ajattele pienen lapsesi parasta!