K
kukka
Vieras
Mieheni sanoi tänään jotain joka satutti ja suututti aivan sanoinkuvaamattomasti. Meille tuli pientä kinastelua jostain arkipäiväisestä asiasta ja jossain vaiheessa mies sanoi, että "ethän sinä tee ajallasi juuri mitään". Siis ENKÖ TEE MITÄÄN? Aluksi olin niin hämmistynyt, että en saanut mitään sanottua. Mutta kun olin kelannut, että olin tosiaan kuullut oikein, romahdin täysin ja aloin vain itkeä. Itken vieläkin.
Miehen sanoma ei mielestäni pidä paikkaansa. Teen lähes joka ikinen päivä vapaa-ajallani jotain pakollista kotityötä tai käyn auttamassa isovanhempia tai sitten on jokin muu juttu, joka pitää hoitaa. Jaamme mieheni kanssa kotityöt ja olen aivan varmasti tehnyt oman osuuteni. Tulevan kotimme (miehen vanhempien vanha talo) remonttiinkin olen osallistunut kykyni mukaan, pari iltaa viikossa + viikonloput. En kuitenkaan ole voinut osallistua remonttiin yhtä paljon kuin mieheni, koska minulta ei löydy kaikkia niitä käden taitoja, joita siihen tarvitaan. Sen sijaan olen tehnyt enemmän tavallisia kotitöitä silloin kun mies on ollut remppahommissa.
Lisäksi minulla on raskas työ. Olen sosiaalialalla ja työni on todella kiireistä. Ylitöiksi menee melken päivittäin. Normi työpäivä on noin 9-10 tuntia ilman taukoja (lukuunottamatta 30 min ruokatauko, pakko on jotain syödä, että jaksaa) ja työtempo on kiireistä heti aamusta alkaen, aina työpäivän loppuun. Työpäivän päättyessä olen aivan poikki.
Tunnistan itsessäni loppuunpalamisen merkkejä ja olen välillä huolissani omasta terveydestäni ja jaksamisesta. En voi keksiä mitään ilkeämpää ja vixxxmaisempaa mitä mieheni olisi tässä elämänvaiheessa voinut minulle sanoa. Minulta jäi tänään jopa kavereiden kihlajaisjuhlat väliin, koska en jaksanut mennä ihmisten ilmoille, kun surettaa niin miehen töksäytyksen vuoksi. En pystynyt mennä juhliin mieheni kanssa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi, kun en jaksa suorittaa vapaa-ajallani yhtä paljon kuin mieheni. En jaksaisi aina olla vauhdissa, mutta tiedän että miehenikin on väsynyt.
Olenko mielestänne ylireagoinut tuohon mitä mieheni sanoi, kun jätin jopa juhlat väliin..?
Miehen sanoma ei mielestäni pidä paikkaansa. Teen lähes joka ikinen päivä vapaa-ajallani jotain pakollista kotityötä tai käyn auttamassa isovanhempia tai sitten on jokin muu juttu, joka pitää hoitaa. Jaamme mieheni kanssa kotityöt ja olen aivan varmasti tehnyt oman osuuteni. Tulevan kotimme (miehen vanhempien vanha talo) remonttiinkin olen osallistunut kykyni mukaan, pari iltaa viikossa + viikonloput. En kuitenkaan ole voinut osallistua remonttiin yhtä paljon kuin mieheni, koska minulta ei löydy kaikkia niitä käden taitoja, joita siihen tarvitaan. Sen sijaan olen tehnyt enemmän tavallisia kotitöitä silloin kun mies on ollut remppahommissa.
Lisäksi minulla on raskas työ. Olen sosiaalialalla ja työni on todella kiireistä. Ylitöiksi menee melken päivittäin. Normi työpäivä on noin 9-10 tuntia ilman taukoja (lukuunottamatta 30 min ruokatauko, pakko on jotain syödä, että jaksaa) ja työtempo on kiireistä heti aamusta alkaen, aina työpäivän loppuun. Työpäivän päättyessä olen aivan poikki.
Tunnistan itsessäni loppuunpalamisen merkkejä ja olen välillä huolissani omasta terveydestäni ja jaksamisesta. En voi keksiä mitään ilkeämpää ja vixxxmaisempaa mitä mieheni olisi tässä elämänvaiheessa voinut minulle sanoa. Minulta jäi tänään jopa kavereiden kihlajaisjuhlat väliin, koska en jaksanut mennä ihmisten ilmoille, kun surettaa niin miehen töksäytyksen vuoksi. En pystynyt mennä juhliin mieheni kanssa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi, kun en jaksa suorittaa vapaa-ajallani yhtä paljon kuin mieheni. En jaksaisi aina olla vauhdissa, mutta tiedän että miehenikin on väsynyt.
Olenko mielestänne ylireagoinut tuohon mitä mieheni sanoi, kun jätin jopa juhlat väliin..?