Miehen mukaan en tee tarpeeksi

[kukka]

Mieheni sanoi tänään jotain joka satutti ja suututti aivan sanoinkuvaamattomasti. Meille tuli pientä kinastelua jostain arkipäiväisestä asiasta ja jossain vaiheessa mies sanoi, että "ethän sinä tee ajallasi juuri mitään". Siis ENKÖ TEE MITÄÄN? Aluksi olin niin hämmistynyt, että en saanut mitään sanottua. Mutta kun olin kelannut, että olin tosiaan kuullut oikein, romahdin täysin ja aloin vain itkeä. Itken vieläkin.

Miehen sanoma ei mielestäni pidä paikkaansa. Teen lähes joka ikinen päivä vapaa-ajallani jotain pakollista kotityötä tai käyn auttamassa isovanhempia tai sitten on jokin muu juttu, joka pitää hoitaa. Jaamme mieheni kanssa kotityöt ja olen aivan varmasti tehnyt oman osuuteni. Tulevan kotimme (miehen vanhempien vanha talo) remonttiinkin olen osallistunut kykyni mukaan, pari iltaa viikossa + viikonloput. En kuitenkaan ole voinut osallistua remonttiin yhtä paljon kuin mieheni, koska minulta ei löydy kaikkia niitä käden taitoja, joita siihen tarvitaan. Sen sijaan olen tehnyt enemmän tavallisia kotitöitä silloin kun mies on ollut remppahommissa.

Lisäksi minulla on raskas työ. Olen sosiaalialalla ja työni on todella kiireistä. Ylitöiksi menee melken päivittäin. Normi työpäivä on noin 9-10 tuntia ilman taukoja (lukuunottamatta 30 min ruokatauko, pakko on jotain syödä, että jaksaa) ja työtempo on kiireistä heti aamusta alkaen, aina työpäivän loppuun. Työpäivän päättyessä olen aivan poikki.

Tunnistan itsessäni loppuunpalamisen merkkejä ja olen välillä huolissani omasta terveydestäni ja jaksamisesta. En voi keksiä mitään ilkeämpää ja vixxxmaisempaa mitä mieheni olisi tässä elämänvaiheessa voinut minulle sanoa. Minulta jäi tänään jopa kavereiden kihlajaisjuhlat väliin, koska en jaksanut mennä ihmisten ilmoille, kun surettaa niin miehen töksäytyksen vuoksi. En pystynyt mennä juhliin mieheni kanssa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi, kun en jaksa suorittaa vapaa-ajallani yhtä paljon kuin mieheni. En jaksaisi aina olla vauhdissa, mutta tiedän että miehenikin on väsynyt.

Olenko mielestänne ylireagoinut tuohon mitä mieheni sanoi, kun jätin jopa juhlat väliin..?

 

[pamp]

Olenko mielestänne ylireagoinut tuohon mitä mieheni sanoi, kun jätin jopa juhlat väliin..?

Suutuspäissään ja riidellessä tulee usein sanottua sellaista jota ei välttämättä tarkoita. Ehkäpä teidän kannattaisi keskustella asia auki sitten kun tilanne on rauhoittunut ja pahin kiukku laantunut. Uskoisin että miehesi ei välttämättä tarkoittanut sanomaansa.

Minun mieheni on mm. sanonut että olen monta vuotta vaan maannut sohvalla tekemättä mitään, vaikka kyseessä on vuodet jotka olin poissa töistä hoitamassa lapsiamme kotona. Päiviin kuului ruuanlaitot, siivoukset, lasten ulkoilutukset ja harrastukset. Minun on kieltämättä ollut hyvin vaikea antaa anteeksi tuota herjausta mieheni suusta. Tiedän että hän sanoi sen suutuspäissään ja on myöhemmin pyytänyt anteeksi, mutta siltikin on erittäin vaikea antaa anteeksi. Noina kotiäitivuosina kuitenkin tein parhaani lastemme eteen, menettäen siinä sivussa usean vuoden työurani, palkkatulot ja etenemismahdollisuudet uralla. Kun useiden vuosien jälkeen palasin takaisin työelämään, sain aloittaa koko työuran alusta, opetella kaiken uudestaan. Mutta näitä ei pidä jäädä märehtimään. Pitäisi pystyä antamaan anteeksi. Toivottavasti saatte asian puhuttua auki.

 

[kukka]

Suutuspäissään ja riidellessä tulee usein sanottua sellaista jota ei välttämättä tarkoita. Ehkäpä teidän kannattaisi keskustella asia auki sitten kun tilanne on rauhoittunut ja pahin kiukku laantunut. Uskoisin että miehesi ei välttämättä tarkoittanut sanomaansa.

Kiitos vastauksestasi! Toivonkin, että saamme asian puhuttua heti päivällä. Minulle vain tuli miehen käyttäytymisen vuoksi sellainen tunne, että hän tarkoitti mitä sanoi. Yleensä mies pyytää anteeksi heti, kun on töksäyttänyt jotain typerää (harvoin hän sellaista edes tekee). Mutta tänään/eileen mies ei ole puhunut minulle vielä mitään romahdukseni jälkeen, vaikka se tapahtui jo aamupäivällä. Mies lähti sinne juhliinkin sanomatta mitään. Ei edes kysynyt olenko vielä tulossa mukaan, vaikka alunperin olimme menossa yhdessä sinne. Tosin jos mies olisi kysynyt, olisin vastannut että en tule.

 

[Wiltsu]

En millään ymmärrä, miksi ensinnäkin loukkaantua siitä, ettei tee omalla ajallaan toisen mielestä juuri mitään. Jos asia on toisen osapuolen mielestä niin, pitäkööt mielipiteensä. Sinulla voi asiasta olla erilainen mielipide. Se, että jätit juhlatkin väliin, on ylireagointia.

Minunkin mieheni on aina välillä sanonut noin, koska hänen mielestään "tekeminen" on jotain fyysistä ja fyysisesti näkyvää. Hän on kova tekemään kaikenlaista, josta jää jäljelle fyysinen jälki. Minusta taas minun "tekemiseni", mietiskely, haahuilu paikasta toiseen, lueskelu, maailman ihmettely ja tilanteiden tarkkailu sekä taivaan rannan katselu on vähintään yhtä tärkeää tekemistä kuin mieheni tekeminen. Minusta taas mieheni pitäisi tehdä näitä minun tekemiäni asioita enemmän, jotta hänestäkin kehittyisi henkisempi ja syvällisempi. Minun taas olisi mieheni mielestä parempi siivota ja pestä pyykkiä, jotta hän saisi rauhassa tehdä niitä asioita, joista hän pitää. Mutta sori. Teen, mitä minua huvittaa, kuten miehenikin. Välillä kompromisseja toistemme hyväksi kumpikin. Toistemme tekemisen arvostelun olemme lopettaneet muutaman tiukan keskustelun jälkeen. Arvomme "tekemisen" suhteen ovat vaan erilaisia. Kummankaan ei toista huonompi.

 

[Väenö]

En millään ymmärrä, miksi ensinnäkin loukkaantua siitä, ettei tee omalla ajallaan toisen mielestä juuri mitään. Jos asia on toisen osapuolen mielestä niin, pitäkööt mielipiteensä. Sinulla voi asiasta olla erilainen mielipide. Se, että jätit juhlatkin väliin, on ylireagointia.

Minunkin mieheni on aina välillä sanonut noin, koska hänen mielestään "tekeminen" on jotain fyysistä ja fyysisesti näkyvää. Hän on kova tekemään kaikenlaista, josta jää jäljelle fyysinen jälki. Minusta taas minun "tekemiseni", mietiskely, haahuilu paikasta toiseen, lueskelu, maailman ihmettely ja tilanteiden tarkkailu sekä taivaan rannan katselu on vähintään yhtä tärkeää tekemistä kuin mieheni tekeminen. Minusta taas mieheni pitäisi tehdä näitä minun tekemiäni asioita enemmän, jotta hänestäkin kehittyisi henkisempi ja syvällisempi. Minun taas olisi mieheni mielestä parempi siivota ja pestä pyykkiä, jotta hän saisi rauhassa tehdä niitä asioita, joista hän pitää. Mutta sori. Teen, mitä minua huvittaa, kuten miehenikin. Välillä kompromisseja toistemme hyväksi kumpikin. Toistemme tekemisen arvostelun olemme lopettaneet muutaman tiukan keskustelun jälkeen. Arvomme "tekemisen" suhteen ovat vaan erilaisia. Kummankaan ei toista huonompi.

Alat muistuttoa veminiinistä uuno turhapurroa...

 

[Wiltsu-Uuno]

Alat muistuttoa veminiinistä uuno turhapurroa...

Jaa? Niin. Joo, saattaa olla...
Mutta haluaisiko Uuno olla Elisabeth? Haluaisiko Elisabeth olla Uuno? Onko Uuno mielestään onnellinen? Onko Elisabeth mielestään onnellinen? Haluaako Uuno muuttaa Elisabethia? Haluaako Elisabeth muuttaa Uunoa?

 

[nimimerkitön elli]

Kiitos vastauksestasi! Toivonkin, että saamme asian puhuttua heti päivällä. Minulle vain tuli miehen käyttäytymisen vuoksi sellainen tunne, että hän tarkoitti mitä sanoi. Yleensä mies pyytää anteeksi heti, kun on töksäyttänyt jotain typerää (harvoin hän sellaista edes tekee). Mutta tänään/eileen mies ei ole puhunut minulle vielä mitään romahdukseni jälkeen, vaikka se tapahtui jo aamupäivällä. Mies lähti sinne juhliinkin sanomatta mitään. Ei edes kysynyt olenko vielä tulossa mukaan, vaikka alunperin olimme menossa yhdessä sinne. Tosin jos mies olisi kysynyt, olisin vastannut että en tule.

Elävässä elämässä ei voi deletoida puheitaan ja tekojaan kuten netin muistin tyhjennyskomennolla.
Vaikka kuinka antaa anteeksi sydämensä pohjasta silti jää muistijälki sydämeen.

Vaikutat ap. erittäin työteliäältä ja kunnolliselta tyypiltä. Sinulle ei varmasti kannata tulla sanomaan, että et tarpeeksi panosta parisuhteeseen. Teet liikaa töitä myös vapaa-ajallasi. Ihan aiheesta olet huolestunut jaksamisestasi. Olet opiskellut paljon tietoa ihmisen hyvinvoinnista.
Olisihan se noloa, että ammattiauttaja itse sairastuu siihen mistä muita varoittaa.

Maaseudulla ihmisen mittari on työnteko. Luterilaista hapatusta, josta tuskin ikinä päästään irti.

Nimimerkki Wiltsu on kertonut selvin sanoin, että hän vihaa minua. En jatka aiheesta pidempään.
Toivon sinulle ap. jaksamista. Mutta miehesi asenteella en toivoisi, että olisit tyttäreni puoliso.
Suora puhe on joskus paikallaan.

 

[oikaisu edelliseen]

"Heroines are defined not by their wounds but by their triumphs."

Ennen kuin muut ehtivät oikaisen virheeni. Tarkoitin, että en haluaisi olla miehesi anoppi.
Hän vaatii liikaa eikä ole arvoisesi.

Nappasin kopsaamani viestin Marie-Claire-lehdestä sivulta 84.

Parisuhdepalstan etusivulta on linkki tähänkin viestiin.

 

[Wiltsu]

Nimimerkki Wiltsu on kertonut selvin sanoin, että hän vihaa minua.

En taatusti ole koskaan kirjoittanut täällä vihaavani ketään. Sillä en vihaa ketään. Älä vääntele sanojani.

 

[Lässynlää]

En millään ymmärrä, miksi ensinnäkin loukkaantua siitä, ettei tee omalla ajallaan toisen mielestä juuri mitään. Jos asia on toisen osapuolen mielestä niin, pitäkööt mielipiteensä. Sinulla voi asiasta olla erilainen mielipide. Se, että jätit juhlatkin väliin, on ylireagointia.

Ai, ap:n olisi pitänyt mennä vetämään jotain kulissia sinne juhliin? Jos ei huvita juhlia, niin sitten ei mene juhliin. Mikä pakko sinne on mennä vetämään jotain roolia? Nehän on JUHLAT eli siis tarkoitus olisi olla hauskaa eikä teeskennellä hauskaa.

 

[Lepo!]

Työhullut ihmiset ovat raskaita elämänkumppaneita. He syyllistävät joskus pelkällä läsnäolollaan. Jos et ole koko ajan liikkeessä ja puuhaamassa jotain tunnet itsesi huonoksi ihmiseksi. Heille näyttää olevan tärkeämpää että kumppani on hyvä työjuhta kuin että kumppani on rakastava puoliso.

Tekeekö miehesikin 10 tuntista ansiotyöpäivää? Epäilen että hän huomaa ja alleviivaa omat tekemisensä hyvinkin tarkkaan, mutta aliarvioi rankasti sinun hommiasi ja työtuntejasi, varsinkin kotitöiden viemää aikaa ja vaivaa. Tämä mielipide hänellä on voinut olla salaa jo pidempään, mutta remppaväsymyksen aikaan saama ketutus sai hänet möläyttämään sen ääneen. Hän luultavasti uskoo itse siihen mitä sanoi. Siitä viestii se ettei hän ole pyytänyt anteeksi. Se että mies uskoo tekevänsä enemmän ei välttämättä tarkoita sitä että se olisi totta. Ja oletko sinä miehen työtunnit sanellut vai onko se miehen omaa valintaa?

Tee-se-itse remontit ovat parisuhteen koetinkiviä. Jotkut liitot jopa hajoavat stressin takia. Ala pitää päiväkirjaa työtunneistasi ja muista vapaa-ajalla hoitamistasi hommista parin viikon ajan ja katso miten paljon laiskotteluaikaa sinulle oikeasti jää. Pyydä miestäkin erittelemään tekemisensä. Ole rauhallinen ja realistinen mutta vaadi mieheltä oikaisu ja anteeksipyyntö jos faktat sellaista edellyttävät. Kerro miehellesi että teet parhaasi ja olet jaksamisesi rajalla jo nyt. Jos näyttää että mieskin on ylirasittunut ja ratkeamispisteessä, teidän molempien on syytä vähentää vauhtia. Onko sitä remonttia pakko tehdä 24-7?

Ja luterilaisuudessakin opetetaan kyllä pyhittämään lepopäivä ja hyvästä syystä. Muistuta miestäsi siitä jos ahneus työlle saa aikaan lisää möläytyksiä. Maapallo pyörii akselillaan ja galaksit maailmankaikkeidessa, valmistuu teidän remontti tässä tai ensi kuussa. Eivät meidän tekoset ole niin tärkeitä pitkällä tähtäimellä.

 

[Vähän ohi]

Pahoitteluni, jos luin huolimattomasti ja asia jo mainittiin - tekeekö miehesi fyysistä työtä? Ex-appiukkoni tapasi usein kysellä, että koska minä aion mennä töihin. Töissä olin ja pitkiä päiviä tein, mutta koska työni ei ole fyysistä, ns. duunarityötä, en ex-appiukkoni mielestä ollut töissä, enkä siis tehnyt mitään. Tämä siitä huolimatta, että työpäiväni olivat pidempiä kuin silloisen mieheni ja että tienasin enemmän kuin hän.

 

[Wiltsu]

Ai, ap:n olisi pitänyt mennä vetämään jotain kulissia sinne juhliin? Jos ei huvita juhlia, niin sitten ei mene juhliin. Mikä pakko sinne on mennä vetämään jotain roolia? Nehän on JUHLAT eli siis tarkoitus olisi olla hauskaa eikä teeskennellä hauskaa.

Minä ymmärsin "kukan" kirjoituksesta, että hän jäi pois juhlista vastoin tahtoaan vain kiukutellakseen ja osoittaakseen mieltään.

 

[Lässynlää]

Minä ymmärsin "kukan" kirjoituksesta, että hän jäi pois juhlista vastoin tahtoaan vain kiukutellakseen ja osoittaakseen mieltään.

Minulta jäi tänään jopa kavereiden kihlajaisjuhlat väliin, koska en jaksanut mennä ihmisten ilmoille, kun surettaa niin miehen töksäytyksen vuoksi. En pystynyt mennä juhliin mieheni kanssa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi, kun en jaksa suorittaa vapaa-ajallani yhtä paljon kuin mieheni. En jaksaisi aina olla vauhdissa, mutta tiedän että miehenikin on väsynyt.

Kyllähän tämä selvästi kiukuttelulta kuulostaa.

Sanotaan, että ihmiset olettavat muiden olevan samanlaisia kuin he itse ja siksi tekevät vääriä tulkintoja toisten käytöksestä.

 

[Lässynläälle]

Hei, ettekö tajua ihan oikeasti, että henkinen työ ja varsinkin ihmisten parissa tehtävä auttamistyö (ap:n sosiaaliala on pahin) kuormittaa todella paljon)? Miten niin "jaksamattomuus" olisi muka vain kiukuttelua? Kokeilkaapa itse vastaavaa, ja sanoakaa sitten.

 

[Wiltsu]

Minulta jäi tänään jopa kavereiden kihlajaisjuhlat väliin, koska en jaksanutmennä ihmisten ilmoille, kun surettaa niin miehen töksäytyksen vuoksi. En pystynyt mennä juhliin mieheni kanssa. Tunnen itseni niin riittämättömäksi, kun en jaksa suorittaa vapaa-ajallani yhtä paljon kuin mieheni. En jaksaisi aina olla vauhdissa, mutta tiedän että miehenikin on väsynyt.
Turhaa me tästä väännetään, mutta rivien välejä lukiessani minulle tuli sellainen intuitio, että "kukka" jäi kuitenkin vastentahtoisesti pois juhlista. Koska ei halunnut olla miehensä seurassa, koska oli loukkaantunut nimenomaan miehelleen - mielestäni aivan turhasta asiasta.

 

[komment]

itse olen oikeasti peruslaiska ihminen. Työni teen sata lasissa. Mutta duunin jälkeen otan rennommin.
Tarvitsen sellaisia hetkiä elämään jolloin en tee mitään. Kävelen vaan pitkin pihamaata kahvikuppi kädessä, kosketan jotain puuta tai kukkaa tai istun ja luen kirjaa tms. Olen lapsesta saakka ollut sellainen. Saatoin istua puun juurella katsomassa lintujen pesimistä tai kosken rannalla sen kuohuja tuntikausia. Ei ole syyllisyyttä tekemättömistä kotiduuneista, ei mistään.

Mutta silloin kun me rakennettiin omaa taloa, niin kyllä minun oli pakko luopua tästä mukavuudesta ja miettiä muita rentotumiskeinoja.

Mies painoi meillä ensin ruumiillista duunia 8h arkisin ja sen jälkeen raksalla toiset 6-8h joka ikinen ilta ja viikonloppu. En minä pystynyt katsomaan vierestä ja haahuilemaan pitkin pihoja ja tekemään "vaan" ruokaa ja siivoamaan kotia. En kertakaikkiaan pystynyt kun aattelin että se mun rakas painaa siellä meidän eteen älyttömästi hommia yksin ja joutuu tekemään jatkuvasti hirveesti työtä ilman vapaahetkeä.

Aika rankkaa duunia tein itsekin silloin (lähihoitaja), mutta pakko mun oli mennä raksalle auttamaan miestä. Ihmeellisesti sitä vaan oppi kantamaan puutavaraa, pitelemään laudan toisesta päästä kiinni, mittaamaan millilleen oikein, käyttämään naulapyssyä, vasaraa ja sirkkeliä ettei miehen tarvinnut kiivetä oravana telineiltä alas sahaamaan ja taas takaisin ylös. Opin laatoittamaan, opin maalaamaan ja tapetoimaan. Raksasiivoojana ja tavaroiden järjestelijänä olin omasta mielestäni erittäin pätevä. Eikä se niin hirveen vaikeeta edes ollut.

Ruuaksi syötiin ensin mun tekemiä eväitä/ruokia, mutta lopulta paikallisen snagarin tarjoomuksia niin paljon ettei niitä ole tehnyt sen koommin mieli. Koti oli kuin sikolätti pahimmassa vaiheessa. Täynnä likaisia raksavaatteita, pedit petaamatta, kuukausien pölyt pyyhkimättä.

Voitte uskoa, että jouduin välillä väkisin pakottamaan itseni työmaalle työpäivän jälkeen, mutta hetken siellä oltua se mieli nollaantui kuitenkin samalla tapaa kuin haahuillessa. Tuli vaan hyvä olo kun sai olla yhdessä miehen kanssa ja näki miten se oma koti valmistui vähä vähältä.

Jossain vaiheessa me päästiin sellaiseen pisteeseen, että mies sanoi, että tänään ei mennä raksalle vaan pidetään vapaailta. Saunottiin, oltiin vaan ja köllöteltiin kaksisteen, yleensä myös rakasteltiin ja ennenkaikkea juteltiin kaikista asioista. Oli suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne. Me kaksi rakennettiin yhdessä omaa kotia. Me kaksi köllöteltiin yhdessä. Meillä oli hyvä olla toistemme kanssa.

Munkin mielestä ap kiukutteli kun ei mennyt kihlajaisjuhliin.
On tosi helppo jäädä makaamaan punkkaan mieli maassa. Paljon helpompi kuin muuttaa itseään ja omaa asennettaan. Tiedän se erittäin hyvin itsestäni.

Ja ymmärrän hyvin jos apn miehestä tuntuu siltä, ettei ap oikeastaan tee yhtään mitään.
Se on tosi väsyneen miehen mielipide. Miehen joka kaipaa vaimoaan. Miehen joka haluaisi olla vaimonsa kanssa myös raksailtoina ja rakentaa yhdessä yhteistä kotia. Miehen joka tällä hetkellä joutuu tekemään omasta mielestään kaiken vaativan ja raskaan homman yhteisen hyvän eteen yksin.

 

[puolueettoman]

En ole kenenkään puolella mutta nimimerkkki Wiltsu osuu usein mielestäni oikeaan, saisi vain ehkä hieno tunteisemmin ilmaista mielipiteensä.