Kertokaapa mitä teen kun tahtoisin jonkun jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Mielellään miehen, jotta ymmärtäisin omaani. Meillä mielestäni kaikki tosi hyvin, aina kaikille kerroin kuinka hyvä suhde meillä on ja kuinka loisto mies. Mielestäni en paljoa vaadi, vaikka miehen mielestä vaadin paljon, eikä pysty olemaan vaatimusteni arvoinen. Teinpä kai sitten miestäni kehutessani väärin ku mies jäi kiinni parin kuukauden suhteesta.
Asia tuore ja jonkin sortin #&%?$!* meneillään, kyyneltäkään ei tullut enkä itkenyt jäämään vaikka tiesinkin, että koko elämäni menee jos hän lähtee. On kaikkeni, ystäväni, vahvuuteni; tekee minusta sen, nitä olen. Yhdessä loistotiimi!
Tästä kuitenkin jatkamme, on kaksi lasta ja yritys ja periaatteessa kaikki hyvin. Tällä hetkellä vielä kaikkien tunteiden temmellystä itselläni.Kuitenkin itselläni pelko, etten enää voi kunnioittaa tai luottaa. Takana siis paljon muutakin. Jotenkin olen pitänyt miestä niin hyvänä, ja nyt alkaa hiipimään ajatus, että jospa en olekaan ihan oikeassa... En siis ole mikään reppana, vissiin liiankin kanssa vahva ihminen. Heikko osaa olla jokainen. Tässäkin toisaalta keskustelin fiksusti sekä mieheni että toisen naisen kanssa, toisaalta todella mietin että onko elämä tämän arvoista edes lasten takia. Ja se on jo äidiltä aika paha ajatus!
Tahtoisin siis miehistä näkökulmaa, vaikka ajatusten vaihdon kautta s postitse. Säpinää missään mielessä en siis kaipaa, en kostoksi enkä kunnioituksesta omaani kohtaan edes ajanvietteeksi, vaikka olenkin sitä mieltä että pieni flirtti piristää päivän! Ja se sallittakoon kaikille. Olen itse kolmikymppinen. En tiedä onko millään oikeastaan niin väliä... Jotenkin tarvitsen rehellistä mielipidettä muilta miehiltä muutamista asioista. Ja tietty hiukan sympatiaa, sitä ei käy kieltäminen.
Mistä siis löytää ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia? Neuvoja, kun en nettitreffejä tms harrasta. Jonnekin kai pitpisi laittaa etsin ystävää ilmoitus, mutta jonnekin muualle ehkä kuin tänne.
Kaikille mukavaa yötä, pitäkää rakkaistanne kiinni. Oikeasti! Kertokaa, näyttäkää. Olin aina varma, että omani viimeiseksi pettää, vaikka myönsin siinä samalla että niinhän se vaimo sanoo. Ja kuinka kävikää... Sanoikin syyksi sen, että luuli, etten enää rakasta. Toivon, ettei kukaan joudi tätä tuskaa koskaan kokemaan.
Mutta siis, avusta olisin kiitollinen!
Asia tuore ja jonkin sortin #&%?$!* meneillään, kyyneltäkään ei tullut enkä itkenyt jäämään vaikka tiesinkin, että koko elämäni menee jos hän lähtee. On kaikkeni, ystäväni, vahvuuteni; tekee minusta sen, nitä olen. Yhdessä loistotiimi!
Tästä kuitenkin jatkamme, on kaksi lasta ja yritys ja periaatteessa kaikki hyvin. Tällä hetkellä vielä kaikkien tunteiden temmellystä itselläni.Kuitenkin itselläni pelko, etten enää voi kunnioittaa tai luottaa. Takana siis paljon muutakin. Jotenkin olen pitänyt miestä niin hyvänä, ja nyt alkaa hiipimään ajatus, että jospa en olekaan ihan oikeassa... En siis ole mikään reppana, vissiin liiankin kanssa vahva ihminen. Heikko osaa olla jokainen. Tässäkin toisaalta keskustelin fiksusti sekä mieheni että toisen naisen kanssa, toisaalta todella mietin että onko elämä tämän arvoista edes lasten takia. Ja se on jo äidiltä aika paha ajatus!
Tahtoisin siis miehistä näkökulmaa, vaikka ajatusten vaihdon kautta s postitse. Säpinää missään mielessä en siis kaipaa, en kostoksi enkä kunnioituksesta omaani kohtaan edes ajanvietteeksi, vaikka olenkin sitä mieltä että pieni flirtti piristää päivän! Ja se sallittakoon kaikille. Olen itse kolmikymppinen. En tiedä onko millään oikeastaan niin väliä... Jotenkin tarvitsen rehellistä mielipidettä muilta miehiltä muutamista asioista. Ja tietty hiukan sympatiaa, sitä ei käy kieltäminen.
Mistä siis löytää ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia? Neuvoja, kun en nettitreffejä tms harrasta. Jonnekin kai pitpisi laittaa etsin ystävää ilmoitus, mutta jonnekin muualle ehkä kuin tänne.
Kaikille mukavaa yötä, pitäkää rakkaistanne kiinni. Oikeasti! Kertokaa, näyttäkää. Olin aina varma, että omani viimeiseksi pettää, vaikka myönsin siinä samalla että niinhän se vaimo sanoo. Ja kuinka kävikää... Sanoikin syyksi sen, että luuli, etten enää rakasta. Toivon, ettei kukaan joudi tätä tuskaa koskaan kokemaan.
Mutta siis, avusta olisin kiitollinen!