miehen masennus

["pelottaa"]

On pakko päästä purkamaan omaa oloa jonnekin missä mua ei tunneta. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta, joka syksy hän masentuu, välillä pahemmin, välillä vähemmän. Joitakin vuosia sitten oli tosi paha kausi, kävimme yhdessä terapeutillakin juttelemassa, koska koki masennuksen johtuvan parisuhteestamme. Mikä pitikin osittain paikkansa, koska itse olin ärsyyntynyt hänen flegmaattisuudestaan ja lisäksi olimme alkaneet ottaa toisemme itsestään selvyyksinä.

Välivuodet menivät suht helposti, heti kun huomasin että hän alkaa masentua, aloin tsempata häntä ja houkutella puhumaan. Nyt on taas vaikeaa, hän sanoo että tuntuu ettei hänellä ole mitään annettavaa, ja että hän ei pysty antamaan mitään. Sanoo että rakastaa, mutta että on ihan tyhjä sisältä. Osaltani syytän itseäni että ollaan taas näin syvällä, en huomannut ajoissa oireita ja nyt on sitten vaikea auttaa häntä ylös jaloilleen. Välillä on hyviä päiviä, mutta sitten voi tulla taas päivä, että hän on aivan maissa.

Pelkään että menetän hänet. Meillä on kaksi lasta enkä halua että perhe hajoaa. Yritän tsempata ja antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuksia kerätä voimia. Kerron että rakastan, ja että olen hänen tukenaan. Lääkäriin ei suostu menemään, vaikka olen puhunut siitä, että se voisi helpottaa. Jaksaa hoitaa työnsä ja käy harrastuksissa, että ei ole kuitenkaan sänkypotilas.

Onko kenelläkään mitään samanlaista kokemusta, hyviä neuvoja, vinkkejä, ideoita? Rakastan miestäni ja olen valmis tukemaan ja auttamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla..

 

[^^^^]

no kyllä sen miehenkin velvollisuus on ajatella sinua ja lapsia,eikä vain sinun. taitaa olla aika itsekäs mies.

 

["pelottaa"]

En mä koe miehen käytöstä itsekkäänä. Olen näiden vuosien varrella nähnyt, että syksy masentaa hänet, ja ymmärrän että ei voi tilanteelle mitään. On ollut yleensä lievänä, siksi ei ole mennyt lääkäriin, ja hänen kokemuksensa lääkäristä ovat olleet tyyliin "viikko kotiin ja buranaa", vaivasta riippumatta. Kokee siis ettei sieltä tulisi apua. Mä olen päättänyt, että päästään tästäkin yli ja odotellaan seuraavaa syksyä. Olen tässä samalla googlettanut netistä tietoa, ja päätinkin nyt, että ensi syksylle varataan vähintään viikon aurinkolomareissu, just tähän marraskuulle..

 

["minä"]

[QUOTE="pelottaa";22464871]En mä koe miehen käytöstä itsekkäänä. Olen näiden vuosien varrella nähnyt, että syksy masentaa hänet, ja ymmärrän että ei voi tilanteelle mitään. On ollut yleensä lievänä, siksi ei ole mennyt lääkäriin, ja hänen kokemuksensa lääkäristä ovat olleet tyyliin "viikko kotiin ja buranaa", vaivasta riippumatta. Kokee siis ettei sieltä tulisi apua. Mä olen päättänyt, että päästään tästäkin yli ja odotellaan seuraavaa syksyä. Olen tässä samalla googlettanut netistä tietoa, ja päätinkin nyt, että ensi syksylle varataan vähintään viikon aurinkolomareissu, just tähän marraskuulle..[/QUOTE]

Kuule kyllä miehen käytös on itsekästä, kun ei itse aktiivisesti hae apua ongelmaansa. Kyse voi olla kaamosmasennuksesta ja siihenhän on nykyään vaikka mitä hoitoa. On lääkitystä, kirkasvalohoitoa, korvalamppuhoitoa, jne. Vaikuttaa siltä, että mies vain makaa ja valittaa ja sinun tehtäväsi on hänet pelastaa. Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että miehesi voi "pelastaa" vain hän itse.

Minä todellakin tiedän mistä puhun. Miehelläni on ollut eriasteisa masennuksia jo vuosia. Aluksi minä yritin epätoivoisesti pelastaa häntä. Sitten tajusin, että hänen täytyy ottaa itse vastuu omasta terveydestään. Ja sen hän nyt tekeekin, koska ymmärtää, että vain hän itse voi itseään auttaa. Minä voin vain tukea häntä hänen omassa prosessissaan, en tehdä sitä hänen puolestaan. Tottakai pahimpina kausina, jolloin mies joutui jopa sairaalaan täytyikin minun ottaa vastuu, mutta vain hetkellisesti. Kyse on siis ennen kaikea miehen kokonaisvaltaisesta vastuun ottamisesta omasta elämästä. Tämän hän pystyy todella halutessaan vielä tekemään, mikäli ei ole vielä sairaala kunnossa oleva sänkypotilas.

 

[Peppari]

Jos teillä on kaksi lasta, miehesi velvollisuus on pitää itsestään huolta ja todellakin mennä sinne lääkäriin.

 

["minä"]

Eli se vinkki on, että miehen pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja mennä hyvälle yksityiselle psykiatrille kertomaan oireistaan ja kokemuksistaan. Tämän jälkeen hänen tulee olle aktiivinen oman terveytensä suhteen, eli käydä psykiatrilla säännöllisesti seurannassa myös hyvinäkin kausina. Muuta keinoa ei ole. Paitsi istua takamuksillaan ja parkua vaimolle pahaa mieltä...

 

["minä"]

Jos teillä on kaksi lasta, miehesi velvollisuus on pitää itsestään huolta ja todellakin mennä sinne lääkäriin.

Näin.

Sori AP, että hieman kärkkäästi olen sinulle kommentoinut, mutta pisti todellakin vihaksi tuo sinun "äiti teresa" -meininki, jolla tosiasiassa tuhoat paljon. Olet sellainen "mahdollistaja", jonka ansiosta mies voi heittäytyä makaamaan tuleen ja olla tekemättä mitään todellista oman hyvinvointinsa eteen. Ellei mies nyt ala hoitaa itseään, on vaarana että hänen mielenterveytensä vain heikkenee heikkenemistään.

 

["pelottaa"]

Sehän tässä vielä on, kun hän ei paru huonoa oloaan, eikä makaa apaattisena. Tekee työnsä ja harrastaa, pelaa lasten kanssa ja nauraa näiden kanssa. Huonon olo näen oikeastaan vain minä, edes ystävät ei sitä näe. Puhuu sitten kun olen ensin houkutellut puhumaan, sitten tunnustaa että on taas ahdistavaa ja vaikeaa. Mä näen sen hänestä, muut ei.Yleensä menee siis nopeasti ohi, mutta nyt tuntuu että tämä vain jatkuu ja jatkuu. Eli jos hän menisi puhumaan jollekin ulkopuoliselle, voisi se auttaa siihen, että ei mentäisi tänne asti, tai pahimmassa tapauksessa vielä pidemmälle..

Eräänä iltana halasi mua pitkään ja sanoi että kyllä sä pidät hänestä hyvää huolta. Noilla mä sitten jaksan. En tiedä onko nuo kirkasvalolamput huuhaata, mutta sellaisen aion tänään käydä hankkimassa..

 

["pelottaa"]

"Minä" ei haittaa kärkkäät kommentit, ihan hyvä jos joku muakin ravistelee hereille välillä. Ehkä mä en itse tajua että mahdollistan toiminnallani lisämasennuksen, yritän vaan olla tukena ja antaa tilaa. Olen mä myös sanonut hänelle, että lopettaa tuon itsesäälissä pyörimisen ja alkaa taas elää. Ja monta kertaa olen sanonut että menisi lääkäriin, sieltä voisi saada apua. Mutta kuten kerroin, hän ei suuremmin perusta lääkäreistä (on siis yksityiseltä nämäkin burana -kokemukset). Mutta näillä keinoin on ennen selvitty, tosin sillä erolla, että olen aikaisemmin reagoinut nopeammin noihin oireisiin mitä näen, nyt en välittänyt niistä ja tässä ollaan.

 

["minä"]

[QUOTE="pelottaa";22465119]Sehän tässä vielä on, kun hän ei paru huonoa oloaan, eikä makaa apaattisena. Tekee työnsä ja harrastaa, pelaa lasten kanssa ja nauraa näiden kanssa. Huonon olo näen oikeastaan vain minä, edes ystävät ei sitä näe. Puhuu sitten kun olen ensin houkutellut puhumaan, sitten tunnustaa että on taas ahdistavaa ja vaikeaa. Mä näen sen hänestä, muut ei.Yleensä menee siis nopeasti ohi, mutta nyt tuntuu että tämä vain jatkuu ja jatkuu. Eli jos hän menisi puhumaan jollekin ulkopuoliselle, voisi se auttaa siihen, että ei mentäisi tänne asti, tai pahimmassa tapauksessa vielä pidemmälle..

Eräänä iltana halasi mua pitkään ja sanoi että kyllä sä pidät hänestä hyvää huolta. Noilla mä sitten jaksan. En tiedä onko nuo kirkasvalolamput huuhaata, mutta sellaisen aion tänään käydä hankkimassa..[/QUOTE]

Ei hemmetti sua nainen... Yritän vääntää sulle rautalangasta, ehkä sitten tajuaisit.

"Huonon olon parkuminen" = "Huonon olo näen oikeastaan vain minä, edes ystävät ei sitä näe. Puhuu sitten kun olen ensin houkutellut puhumaan, sitten tunnustaa että on taas ahdistavaa ja vaikeaa. Mä näen sen hänestä, muut ei."

"Vastuun siirtäminen omasta mielenterveydestä sinulle" / "mies ei ota vastuuta itsestään, vaan siirtää sen sinulle" = "Eräänä iltana halasi mua pitkään ja sanoi että kyllä sä pidät hänestä hyvää huolta." /

""tulessa makaaminen" / "sinä leikit äiti-teresaa" / "et voi parantaa miestä" = "En tiedä onko nuo kirkasvalolamput huuhaata, mutta sellaisen aion tänään käydä hankkimassa."

Eli TAAS sinä juttelet, kuuntelet, paijjaat ja silität päätä. Ja sen jälkeen SINÄ menet nettiin tutkimaan eri mahdollisuuksia. Sekä SINÄ menet ostamaan kirkasvalolamppua. Kaiken tämän pitäisi olla MIEHESI tehtävä, mutta ei hän sitä tule tekemään, kun sinä tuhoat sen mahdollisuuden "parannusyrityksilläsi". Ymmärrä jo hyvä nainen, että SINÄ et miestä voi parantaa, kun mies ei itse ota vastuuta terveydestään ja sitä kautta perheensä hyvinvoinnista.

Mutta ihan miten vain, jos et ymmärrä, niin jatka vain touhujasi ja kaikki tulee jatkumaan juuri samanlaisena kun ennenkin...

 

["minä"]

[QUOTE="pelottaa";22465203]"Minä" ei haittaa kärkkäät kommentit, ihan hyvä jos joku muakin ravistelee hereille välillä. Ehkä mä en itse tajua että mahdollistan toiminnallani lisämasennuksen, yritän vaan olla tukena ja antaa tilaa. Olen mä myös sanonut hänelle, että lopettaa tuon itsesäälissä pyörimisen ja alkaa taas elää. Ja monta kertaa olen sanonut että menisi lääkäriin, sieltä voisi saada apua. Mutta kuten kerroin, hän ei suuremmin perusta lääkäreistä (on siis yksityiseltä nämäkin burana -kokemukset). Mutta näillä keinoin on ennen selvitty, tosin sillä erolla, että olen aikaisemmin reagoinut nopeammin noihin oireisiin mitä näen, nyt en välittänyt niistä ja tässä ollaan.[/QUOTE]

No nyt näkyi jo hieman toivon pilkahdusta.

Mene nyt vielä kertaalleen sinne nettiin ja etsi alueeltanne hyvä psykiatri. Mikäli olet pääkaupunkiseudulta niin esim. Sami Leppimäki on muistaakseni erikoistunut juuri kaamosmasennukseen. Tilaa miehellesi aika hänelle ja ilmoita, että silloin ja silloin hänen tulee mennä paikalle. Sano lisäksi, että nyt on aika ottaa vastuu itsestään ja perheestään. Silloin miehellä on konkreettinen suunta mihin voi mennä.

Näin minä tein ja silloin mies tajusi (vihdoin) oman vastuunsa omasta itsestään.

 

["pelottaa"]

Entä jos hän ei itse jaksa tehdä tuota? Se, mitä näen, on että hänen voimansa tällä hetkellä menevät siihen, että hän yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää. Eli jos mulla on vaihtoehtoina katsoa kun hän masentuu ja vaipuu yhä syvemmälle, tai auttaa häntä pitämään päätä pinnalla, niin kyllä mä taidan vielä auttaa. Jos mä olisin sairastunut, arvostaisin kyllä sitä, että mies osaltaan auttaa ja tukee minkä voi. Ymmärrän kyllä pointtisi, ja yritän taiteilla tässä rajalla, mutta onko sekään ihan oikein, että jättäisin hänet selviytymään kaikesta yksin?

 

["pelottaa"]

"Minä" kiitos nimestä, voisin kokeilla tuota että tilaan hänelle ajan ja ilmoitan että menee paikalle

 

["minä"]

[QUOTE="pelottaa";22465277]Entä jos hän ei itse jaksa tehdä tuota? Se, mitä näen, on että hänen voimansa tällä hetkellä menevät siihen, että hän yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää. Eli jos mulla on vaihtoehtoina katsoa kun hän masentuu ja vaipuu yhä syvemmälle, tai auttaa häntä pitämään päätä pinnalla, niin kyllä mä taidan vielä auttaa. Jos mä olisin sairastunut, arvostaisin kyllä sitä, että mies osaltaan auttaa ja tukee minkä voi. Ymmärrän kyllä pointtisi, ja yritän taiteilla tässä rajalla, mutta onko sekään ihan oikein, että jättäisin hänet selviytymään kaikesta yksin?[/QUOTE]

En tarkota, että jättäisit hänet yksin, vaan että siirrät vastuun hänelle itselleen. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Vanhan sanonnan mukaan voit viedä hevosen rantaan, mutta et voi pakottaa sitä juomaan. Eli kun mies ei osaa itseään hoitaa, niin ohjaa hänet sinne missä hän hoitoa saisi eli hyvälle psykiatrille (kirjoitin äsken nimen väärin, ssuosittelemani lääkäri on siis Sami LeppÄmäki). Tiedän, että myös yksityisellä puolella saa noita burana -ohjeita ja siksi täytyykin tehdä taustatyötä, jotta hyvän lääkärin löytää. Sinä voit olla se taho, joka taustatyön tekee (ja lääkäriajan tilaa), mutta sen jälkeen miehen tulee itse mennä lääkäriin ja toimia lääkärin ohjeiden mukaisesti (mahd. lääkintä, muut hoitomuodot + seurannan toteuttaminen). Sinulla ei liene sellaista koulutusta, että miehesi mielenterveyttä edes osaisit hoitaa, ja vaikka olisitkin itse psykiatri, niin hoito sinun tulisi silti luovuttaa muille tahoille. Sinä voit vain tukea, et hoitaa, saatika sitten parantaa häntä.

Tottakai sun pitääkin sitä miehen päätä paijata silloin, kun hänellä on paha olla. Parempina hetkinä kuitenkin yritä saada miehesi tajuamaan, että hän on itse itsestään vastuussa. Tuo yritys elää normaalia elämää ei auta mitään, vaan se on vain oireiden piilottelua. Kannattaa siis mennä hakemaan hoitoa itse oireiden syyhyn. Ryhdistäytyminen on juuri sitä, että alkaa hoitaa itseään. Ei sitä, että "ota itseäsi niskasta kiinni ja lopea tuo voivottelu".

Minä todellakin tilasin aikoinaan miehelleni sen lääkäriajan (tai itse asiassa kaksikin...), mutta miehen puolesta en sinne voinut mennä. Onneksi hän itse viimein tajusi olevansa itse vastuussa itsestään. Hänen velvollisuutensa isänä ja miehenä on hoitaa itsensä kuntoon.

 

["minä"]

[QUOTE="pelottaa";22465291]"Minä" kiitos nimestä, voisin kokeilla tuota että tilaan hänelle ajan ja ilmoitan että menee paikalle [/QUOTE]

Tuo edellisen viestin kirjoittaminen hieman venyi, kun täytyi ruokkia lapsia välillä. Eli huomasithan, että korjasin nimen, jonka olin kirjoittanut väärin?

 

["pelottaa"]

huomasin googlettaessa, ja oikea lääkäri löytyi Nyt tarvitsen enää hänen työkalenteristaan tyhjän ajan ja varaan lääkärin. Ja toivon että menee sinne.

Kiitos sulle kovasti mielipiteistäsi ja ajatuksistasi. Välillä tuntuu että on niin yksin asian kanssa.

 

["Kohtalotoveri"]

Mun miehellä todettiin keskivaikea masennus ja sai siihen lääkityksen joka on noin kuukaudessa alkanut auttamaan ainakin vähän. Tätä ennen 4 vuotta on mennyt niin että olen koittanut painostaa häntä menemään hoitoon tai tekemään itselleen jotain. Tuloksetta. Lopulta uhkasin että joko hoitaa itsensä kuntoon tai tulee ero, ja vasta se sai hänet varaamaan ajan. Saa nähdä miten jatkossa käy.

Arki on raskasta ja olen miettinyt olenko minäkin masentunut, miehen takia. Nyt niihin pohdintoihin ei kuitenkaan ole aikaa, kun koko perheen pyöritys on vastuullani.

 

["pelottaa"]

Kohtalotoveri, mä joskus uhkailin samaa, tai sanoin että mä en jaksa kohta. Mun mies vaan siinä tilanteessa olis valinnut sen eron. Mitäs siihen sitten sanoisi kun ei itse halua erota, vaan haluaisi että toinen paranee. Nyt ajattelin kokeilla tuota "Minä" nimimerkin keinoa ja vain varata sen ajan.