Puolison perfektionismi, masennus ja temperamenttius

  • Viestiketjun aloittaja mietteliäs
  • Ensimmäinen viesti
mietteliäs
Asumme mieheni kanssa omassa kodissa, talous on kunnossa, miehellä on koulutusta vastaava työ, parisuhde toimii ja meille on tulossa odotettu vauva kuun lopulla.

Mutta mies on ollut usemman vuoden masentunut ja syönyt nyt masennuslääkettä 1,5 vuotta. Viime aikoina on ilmoittanut, ettei lääke toimi ja että häntä masentaa. Itsestäni tuntuu, että miehen masennus johtuu liian suurista tavoitteista - kun kaiken tulisi olla täydellistä ja kun ei ole niin hän "masentuu". Hän sanoo masennuksen suurimman syyn olevan se, että hän lihoaa, vaikka on vielä normaalipainon rajoissa. Työ ei täysin tyydytä, sekin voisi olla parempi, vaikka on koulutusta vastaava ja palkka kohdillaan. Huonolle päälle hän saattaa tulla jos kotona ei ole täysin siistiä tai tukka ei mene kuten hän haluaisi. Itsestäni nämä masennuksen ja pahanolon syyt ovat älyttömiä ja hänen tulisi olla tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Mutta hän itse vaan kaivaa vikoja kaikesta. Haluaisin, että hän on onnellinen, mutta hänen mielestään teen hänet vähemmän masentuneeksi, jos pidän kodin siistinä ja autan häntä laihtumaan. Itsestäni ongelma on syvemmällä: asenteessa elämään. Tuntuu, että kun on asiat liian hyvin niin sitten takerrutaan pienimpiinkin ongelmiin. Pitäisikö elämässä tulla jotain suurta pahaa, kuten syöpä, ennen kuin hän osaisi arvostaa sitä mitä hänellä on?

Toinen asia on hänen temperamenttiutensa. Eli hän on hyvin temperamenttinen ja koska masentunut/huono olla, niin hän on usein pahantuulinen ja tiuskii ja hermot menee, ihan turhista asioista. En tiedä, miten minun tulisi siihen suhtautua, meneehän siinä itseltäkin hermo...ja sitten sanon, että aikuisen tulisi hillittä itsensä. Myöhemmin hän katuvana pyytelee anteeksi ja tuntee itsensä huonoksi. Lähinnä huolettaa tulevan lapsen kannalta, mitä siitä tulee kun isä on jatkuvasti huonolla päällä ja sen myötä välillä epäreilu. En haluaisi, että lapsi oppisi isänsä tavoille...

Onko vinkkejä, kuinka voisin auttaa miestäni?
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mietteliäs:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla jäi kyllä nyt suu auki...Sä puhut mun miehestä, eikö? Se on just samanlainen. En tiennytkään että maailmassa voi olla prikulleen samanlainen ihminen.
Onko teillä lapsia?
Jep. 3 ja voin sanoa että välillä on tosi rankkaa miehen takia
 
mietteliäs
Hänen isänsä on ollut huono häntä kohtaan ja hän itsekin pelkää, ettei olisi huono lapsiaan kohtaan. Tuossa on yhden ihmisen huonot puolet, enemmän hänessä on hyvää - en ole eroamassa vaan haluan auttaa. Terapiaan on yritetty päästä, mutta kun ei pääse kunnalliselle vasta kun asiat todella pielessä. On valmis ja halukas muuttumaan, mutta ei ymmärrä ongelman ydintä, joka mielestäni on asenne ja liiallinen perfektionismi.

Hän on aivan tohkeissaan lapsesta ja luulee, että se muuttaa kaiken. Sanoo, että haluaa, että lapsi tykkää hänestä yhtä paljon kuin äidistään. Ja, että hän ei varmaan osaa olla aina jämpti vaan antaa lapselle periksi. Eli on välillä kusipää ja välillä paras kaveri, kun itseni mielestä vanhemman tulisi olla tasapainoinen ja jämpti. Mitä nyt olen keskustelupalstoja lukenut, niin tuollainen hyvä-paha-vanhempi on monen mielestä ollut pahempi kuin jos vanhempi olisi ollut pelkästään paha. ...

Mutta miten saisin hänet tajuamaan ongelmansa ytimen vai olenko itse väärässä siinä, mikä se on??
 
Mun miehellä on samantyyppisiä piirteitä,
mutta ainakin meillä hän on mitä parhain isä lapsille.
Hermo ei mene lapsiin ollenkaan, toisin ku johonkin mun mielestä pikkuasiaan.

Taustalla on myös huono / olematon isäsuhde ja hän on tietoisesti halunnut toimia täysin päinvastaisesti omille lapsilleen ja niin on tehnytkin.

Toki tilanne on meillä hieman toinen;
varsinaista masennusta ei ole eikä mitään lääkitystä.
 
ijolijolj
Alkuperäinen kirjoittaja mietteliäs:
On valmis ja halukas muuttumaan, mutta ei ymmärrä ongelman ydintä, joka mielestäni on asenne ja liiallinen perfektionismi.

Mutta miten saisin hänet tajuamaan ongelmansa ytimen vai olenko itse väärässä siinä, mikä se on??
Olet kyllä ihan hakoteillä... :) Nuo eivät ole ongelman ytimiä, vaan seurauksia. Mielestäni on typerää syödä masennuslääkkeitä, jos hän ei ole saanut minkäänlaista terapiaa. Jälleen kerran lievitetään oireita puuttumatta masennuksen aiheuttajaan.

On totta, että kunnallisesta apua saa lähinnä todellisessa hengenvaarassa olevat sekä ne, jotka ovat ongelmiensa takia vaaraksi muille. Miksi et siis passita miestäsi yksityiselle? Se olisi investointi koko perheenne hyväksi.

 
de
Läheisen on todella vaikeaa saada toinen pääsmään ongelmansa ytimen.
Ehdottomasti miehesi kannattaisi menneä terapiaan, jos meihelläsi on kerran ihan ok palkattu työ, niin siihen kuuluu varmaankin myös työterveyshuolto, työterveyden kautta pitäisi olla mahdollisuutta lähetteeseen.
Kela korvaa osittain terapain ja siihen käytettävä raha, kun se ehkäisee masennuksen pahenemisen on uhrauksen arvoinen.
sopivan terapian/terapeutin löytyminen ei välttämättä onnistu kerralla.
Parhaiten autat miestäsi ja perhettänne, kun rohkaiset häntä satsaamaan terapiaan.
Vaikka liiallinen perfektionismi on todella usein kytkökissä masennustaipumukseen, niin sen oivaltaminen on pitkän prosessin tulos, jossa ammattiapu on paikallaan.
 
se 3 lapsen äiti
Meillä on myös huono isäsuhde miehellä. Isä hylkäsi lapsensa pienenä ja se vaikutti tosi paljon mieheen ja myös isoveljen julma kiusaaminen ja nöyryyttäminen teki tehtävänsä. Nyt mies käy terapiassa ja kovasti yritetään saada elämään muutosta.
 
yks vaan
Jotenkin minusta tuntuu, että nuo asiat, jotka miestäsi hänen omien sanojensa ja sinun kuvauksesi mukaan masentavat, eivät ole ole niitä varsinaisia syitä vaan lähinnä oireita. Se todellinen masennus kumpuaa syvemmältä, ja saa pienetkin vastoinkäymiset kuten painonnousun tai epätyytyväisyyden muuten ok työhön tuntumaan isommilta ja raskaammilta asioilta kuin ne ovatkaan. Tuo temperamenttisuus voi liittyä masennukseen ja siihen kyvyttömyyden tunteeseen mitä hän saattaa käydä läpi masennuksensa kautta. Jos hän on jo 1,5 vuotta syönyt lääkettä, eikä se tuo voimia takaisin, olisi kyllä varmaan aika vaihtaa lääkitystä, mutta ennen kaikkea yrittää järjestää se terapia.

Jos miehen työ on ihan hyvin palkattua, niin olisiko teillä mahdollisuutta kustantaa terapiaa (vaikka sitten kerran viikossa) yksityisesti? Varmasti tarvitsisitte tukea juuri nyt, kun vauva on syntymässä ja elämään tulee sitä myötä isoja muutoksia, jotka voisivat yksistäänkin aiheuttaa monenkirjavia tunteita.

Voihan olla, että miehen masennuksen syyt ovat juuri lapsuudessa, silloinhan olisi tärkeää saada tukea vanhemmuuden ensimetreillä, ettei hänen tarvitse painia sen pelon kanssa, että hänestä tulisi oman huonon vanhempansa kaltainen.

Kuvauksesi perusteella uskon, että perustyytyväisyys elämään ja sen olosuhteisiin on saavutettavissa masennuksen voittamisen kautta, kunhan pääsette jonkun avulla masennuksen alkulähteille ja sitä kautta kohti parantumista!

Voimia ja iloa tulevaan perheenlisäykseen ja ongelmien voittamiseen!
 
mietteliäs
mies kävi kunnallisella terapeutilla melkein vuoden, mutta siitä ei ollut hänen mielestään apua - siellä juteltiin vaan kuulumisia. hän ei puhunut ongelmasta työterveystarkastuksessa ja on vielä koeajalla, en tiedä, onko mahdollista että työnantaja saisi tietää ongelmasta ja mitä siitä seuraisi...?
 
mietteliäs
Alkuperäinen kirjoittaja yks vaan:
Jotenkin minusta tuntuu, että nuo asiat, jotka miestäsi hänen omien sanojensa ja sinun kuvauksesi mukaan masentavat, eivät ole ole niitä varsinaisia syitä vaan lähinnä oireita. Se todellinen masennus kumpuaa syvemmältä, ja saa pienetkin vastoinkäymiset kuten painonnousun tai epätyytyväisyyden muuten ok työhön tuntumaan isommilta ja raskaammilta asioilta kuin ne ovatkaan. Tuo temperamenttisuus voi liittyä masennukseen ja siihen kyvyttömyyden tunteeseen mitä hän saattaa käydä läpi masennuksensa kautta. Jos hän on jo 1,5 vuotta syönyt lääkettä, eikä se tuo voimia takaisin, olisi kyllä varmaan aika vaihtaa lääkitystä, mutta ennen kaikkea yrittää järjestää se terapia.

Jos miehen työ on ihan hyvin palkattua, niin olisiko teillä mahdollisuutta kustantaa terapiaa (vaikka sitten kerran viikossa) yksityisesti? Varmasti tarvitsisitte tukea juuri nyt, kun vauva on syntymässä ja elämään tulee sitä myötä isoja muutoksia, jotka voisivat yksistäänkin aiheuttaa monenkirjavia tunteita.

Voihan olla, että miehen masennuksen syyt ovat juuri lapsuudessa, silloinhan olisi tärkeää saada tukea vanhemmuuden ensimetreillä, ettei hänen tarvitse painia sen pelon kanssa, että hänestä tulisi oman huonon vanhempansa kaltainen.

Kuvauksesi perusteella uskon, että perustyytyväisyys elämään ja sen olosuhteisiin on saavutettavissa masennuksen voittamisen kautta, kunhan pääsette jonkun avulla masennuksen alkulähteille ja sitä kautta kohti parantumista!

Voimia ja iloa tulevaan perheenlisäykseen ja ongelmien voittamiseen!
Kiitos! Fiksuja ajatuksia. Lääkkeet piti masennuksen jonkin aikaa poissa, mutta nyt sanoi masentuneensa uudelleen kun tajusi lihonneensa.

Täytyy ehdottaa tuota terapiaa kun hän palaa töistä. Jos saisi eri terapeutin kun viimeksi........
 
sulle ap
Sulle ap, näin henkilökohtaisesti :)

Tuo kuvaus miehestäsi sopii melkeinpä täydellisesti minuun, 24-vuotiaaseen naiseen. Itselläni on masennustaustaa, ja pitkät hoidot vielä edessä.
Tue miestäsi minkä pystyt, mutta laita aina oma hyvinvointisi edelle!

Sen verran siis haluan sanoa, että jos mies on toisinaan valtava kusipää, niin masennus ja ahdistus yms todellakin aiheuttaa sitä, sinussa ei varmastikaan ole mitään mikä sen aiheuttaisi!
Kun pidät tämän mielessä ja huolen itsestäsi, olet jo pitkällä.

Kaikkea hyvää
 
mietteliäs
Alkuperäinen kirjoittaja sulle ap:
Sulle ap, näin henkilökohtaisesti :)

Tuo kuvaus miehestäsi sopii melkeinpä täydellisesti minuun, 24-vuotiaaseen naiseen. Itselläni on masennustaustaa, ja pitkät hoidot vielä edessä.
Tue miestäsi minkä pystyt, mutta laita aina oma hyvinvointisi edelle!

Sen verran siis haluan sanoa, että jos mies on toisinaan valtava kusipää, niin masennus ja ahdistus yms todellakin aiheuttaa sitä, sinussa ei varmastikaan ole mitään mikä sen aiheuttaisi!
Kun pidät tämän mielessä ja huolen itsestäsi, olet jo pitkällä.

Kaikkea hyvää
Kiitos kauniista sanoista! Kiitos myös muille, lähden tästä ulos lenkille :).
 
Merkkaan tän ja näytän miehelleni. Hän tunnistanee itsensä näistä ja voi pohtia elämäänsä uudestaan (esim että ollaan terveitä on terveet lapset jne).
Onnea raskauteen ja tulevalle vauvalle!
 
Tunnelukkoja?
"Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä."

"Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä. "

http://tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label8
 
Tunnelukkoja?
""Vaativuus

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi."


http://tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label10

Syvällistä psyykkistä työskentelyä vaatii tuollaisista vapautuminen.

Tsemppiä terapeuttiseen työskentelyyn. Itse yritän taas hakeutua ammattiavunpiiriin, kun odotuksen myötä on alkanut taas nousta lapsuustakaumat pintaan. 3 vuotta psykoterapiaa ei vielä riittänyt.

Nim.

Tunnelukkoinen tuleva isä
 
vierailija
Tunnistan tyypin kuvauksessa hieman itseäni persoonallisuuden ja temperamentin suhteen. Masentunut en ole, mutta hieman liian vaativa nimenomaan itseäni kohtaan ja sitä kautta toisinaan tyytymätön. Oma isäni on persoonallaan aika samanlainen.

Väitän/toivon silti olevani riittävän hyvä äiti ja puoliso. Pääsääntöisesti olen iloinen ja hyvällä tuulella, vaikka saankin toisinaan hillitä itseäni, erityisesti kun olen stressaantunut tai väsynyt. Ja ei kai kukaan ole täydellinen?
 
9mmm
nosiis mitä nuo täydelisuuden tavoitteet on? ja pystyiskö niitä yhdessä toteuttaan? itellähnä se on kyllä tosi ongelma ett jep tein tässä juttui mut ei tuntunut miltään ja sitten ku kelasin että jeps ois kiva mennäkin treffeille niin heti tuli virtaa ja sainkin rohkeuden että kytyäämpä sitten ja het tuli parempi mieli aj sydän lopetti tylsyyden. mut sitten tulikin jo se sekoominen kun menin youtubeen ja siellä oli heti biis iwhitering flower ja catch up biisi ni otin heti et nyt tein oikein ja valo syttyi lamppuun ja sitten taass mentiin ja alko kaikessa se merkitys elämys kasvaa et kaikeilal on joku sanoma ja sitten eilen tulikin paha olo sydämmeen tempauksen jälkeen ja taas se häpeä et eii vittu eli mä meen het johonkin satumaailmaan tolalsista jutuista ja sit en vältsii enään tajuakkaan muitakuin "vihjeitä" ja en niitäkään kuin omalal tavallani.. mut tohon et elämässä kait pitää olal selalsai random seikkailuita ja mikä parempi kun yhdessä sellasen kaa josta tulee voimaa joka ei liity tavotteisiin. esim hyppää vaikka venäjän junaan ja jää jossain random asemalla pois ja menee kattomaan mitä siinä kylässä on tarjolla ilman et olisi lyönnyt suunitelmaa ne voisi piristää. muistan kun olin joksu 10 vuotta sitten amsentunut se johtui paikoillaan olosta ja jostain mut sitte ntuli frendi joka vei mut punk maailmaan ja siellä oli random juttui ja keikkoi ja muita juttui niin aivot oli sillain uudessa ja jotenkin taas alkoi tulal uutta elämää sydämmeen. täähän sillain itellä toimii kun ei sillain ole ollut pitkiä suunitelmia mitä tulevaisuudessa kun sitten tosiaan sä meet siinä suunitelevassa tunteessa. huomasin sen kun satuin törmäämään yhdessä paikkaa enrgia keskuteluun mulla oli tunne ja suunnitelin sen ja olisin voinnu heti kirjoittaa mutta sitten kirjoitinkin vasta seuraavana päivänä mutta olin käyttänyt jo se n asian tunteen siinä edellisenä iltana eli kävi niin että olin elänyt sen hetken jo etukäteen ja en siis elänyt sitä tulevaa hetkeä tunteessa eli ne kaks ei ollut matchissa.. voisko sen takia se liika suunitelmallisuus juuri tappaa sen tunteen jos tunen onkin sitten jo eri kun toteuttaa sitä myöhästynyttä tunnettaan?
 
vierailija
Masentuneen puhetta, lääkitystä lisää tai vaihtoon. Terapiaa enemmän.

Kenenkään siivous tai mukaan tekeminen ei vaikuta kenenkään masennukseen. Masennus on miehesi sairaus eikä sairaus mene pois puolison tekemisillä tai tekemättä jättämisillä.

Pahaa oloa puretaan aina lähimpiin ihmisiin. Kehenkäs muuhun? Asia pitää ottaa puheeksi ja käydä vaikka perheterapiassa.

Miehelläsi ei vaikuta vielä riittävän itsetuntemus ja kyky arvioida omaa toimintaansa siten, että hän ymmärtäisi sairautensa tai sen vaikutukset ympäristöönsä. Kaikki syyttelyt voit jättää omaan arvoonsa.

Terv. Masentunut äiti
 
vierailija
nosiis mitä nuo täydelisuuden tavoitteet on? ja pystyiskö niitä yhdessä toteuttaan? itellähnä se on kyllä tosi ongelma ett jep tein tässä juttui mut ei tuntunut miltään ja sitten ku kelasin että jeps ois kiva mennäkin treffeille niin heti tuli virtaa ja sainkin rohkeuden että kytyäämpä sitten ja het tuli parempi mieli aj sydän lopetti tylsyyden. mut sitten tulikin jo se sekoominen kun menin youtubeen ja siellä oli heti biis iwhitering flower ja catch up biisi ni otin heti et nyt tein oikein ja valo syttyi lamppuun ja sitten taass mentiin ja alko kaikessa se merkitys elämys kasvaa et kaikeilal on joku sanoma ja sitten eilen tulikin paha olo sydämmeen tempauksen jälkeen ja taas se häpeä et eii vittu eli mä meen het johonkin satumaailmaan tolalsista jutuista ja sit en vältsii enään tajuakkaan muitakuin "vihjeitä" ja en niitäkään kuin omalal tavallani.. mut tohon et elämässä kait pitää olal selalsai random seikkailuita ja mikä parempi kun yhdessä sellasen kaa josta tulee voimaa joka ei liity tavotteisiin. esim hyppää vaikka venäjän junaan ja jää jossain random asemalla pois ja menee kattomaan mitä siinä kylässä on tarjolla ilman et olisi lyönnyt suunitelmaa ne voisi piristää. muistan kun olin joksu 10 vuotta sitten amsentunut se johtui paikoillaan olosta ja jostain mut sitte ntuli frendi joka vei mut punk maailmaan ja siellä oli random juttui ja keikkoi ja muita juttui niin aivot oli sillain uudessa ja jotenkin taas alkoi tulal uutta elämää sydämmeen. täähän sillain itellä toimii kun ei sillain ole ollut pitkiä suunitelmia mitä tulevaisuudessa kun sitten tosiaan sä meet siinä suunitelevassa tunteessa. huomasin sen kun satuin törmäämään yhdessä paikkaa enrgia keskuteluun mulla oli tunne ja suunnitelin sen ja olisin voinnu heti kirjoittaa mutta sitten kirjoitinkin vasta seuraavana päivänä mutta olin käyttänyt jo se n asian tunteen siinä edellisenä iltana eli kävi niin että olin elänyt sen hetken jo etukäteen ja en siis elänyt sitä tulevaa hetkeä tunteessa eli ne kaks ei ollut matchissa.. voisko sen takia se liika suunitelmallisuus juuri tappaa sen tunteen jos tunen onkin sitten jo eri kun toteuttaa sitä myöhästynyttä tunnettaan?
:geek: just noin(y)
:love::barefoot:
 

Yhteistyössä