P
"pelottaa"
Vieras
On pakko päästä purkamaan omaa oloa jonnekin missä mua ei tunneta. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta, joka syksy hän masentuu, välillä pahemmin, välillä vähemmän. Joitakin vuosia sitten oli tosi paha kausi, kävimme yhdessä terapeutillakin juttelemassa, koska koki masennuksen johtuvan parisuhteestamme. Mikä pitikin osittain paikkansa, koska itse olin ärsyyntynyt hänen flegmaattisuudestaan ja lisäksi olimme alkaneet ottaa toisemme itsestään selvyyksinä.
Välivuodet menivät suht helposti, heti kun huomasin että hän alkaa masentua, aloin tsempata häntä ja houkutella puhumaan. Nyt on taas vaikeaa, hän sanoo että tuntuu ettei hänellä ole mitään annettavaa, ja että hän ei pysty antamaan mitään. Sanoo että rakastaa, mutta että on ihan tyhjä sisältä. Osaltani syytän itseäni että ollaan taas näin syvällä, en huomannut ajoissa oireita ja nyt on sitten vaikea auttaa häntä ylös jaloilleen. Välillä on hyviä päiviä, mutta sitten voi tulla taas päivä, että hän on aivan maissa.
Pelkään että menetän hänet. Meillä on kaksi lasta enkä halua että perhe hajoaa. Yritän tsempata ja antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuksia kerätä voimia. Kerron että rakastan, ja että olen hänen tukenaan. Lääkäriin ei suostu menemään, vaikka olen puhunut siitä, että se voisi helpottaa. Jaksaa hoitaa työnsä ja käy harrastuksissa, että ei ole kuitenkaan sänkypotilas.
Onko kenelläkään mitään samanlaista kokemusta, hyviä neuvoja, vinkkejä, ideoita? Rakastan miestäni ja olen valmis tukemaan ja auttamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla..
Välivuodet menivät suht helposti, heti kun huomasin että hän alkaa masentua, aloin tsempata häntä ja houkutella puhumaan. Nyt on taas vaikeaa, hän sanoo että tuntuu ettei hänellä ole mitään annettavaa, ja että hän ei pysty antamaan mitään. Sanoo että rakastaa, mutta että on ihan tyhjä sisältä. Osaltani syytän itseäni että ollaan taas näin syvällä, en huomannut ajoissa oireita ja nyt on sitten vaikea auttaa häntä ylös jaloilleen. Välillä on hyviä päiviä, mutta sitten voi tulla taas päivä, että hän on aivan maissa.
Pelkään että menetän hänet. Meillä on kaksi lasta enkä halua että perhe hajoaa. Yritän tsempata ja antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuksia kerätä voimia. Kerron että rakastan, ja että olen hänen tukenaan. Lääkäriin ei suostu menemään, vaikka olen puhunut siitä, että se voisi helpottaa. Jaksaa hoitaa työnsä ja käy harrastuksissa, että ei ole kuitenkaan sänkypotilas.
Onko kenelläkään mitään samanlaista kokemusta, hyviä neuvoja, vinkkejä, ideoita? Rakastan miestäni ja olen valmis tukemaan ja auttamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla..