Miehen masennus,vertaistukea,mielipiteitä?

[Vertaistukea?]

Eli tälleen oikein mukavasti juuri ennen joulua mies lähti eilen psykiatrian osastolle kun rupes menemään jutut siihen suuntaan että oikeasti taitaa olla masentunut.

Sai potkut yt neuvottelujen aikana,ei osannut yhtään odottaa sitä,pomo kehunut paljon ja monella työkaverilla varotuksia ja valituksia niin silti mies sai potkut. Pomo sanoi että arvalla vedetty lähtiä. mies sitten sitä miettinyt ja miettinyt että miksi juuri hän, oli sitten viikonloppuna viinan avulla yrittäny saada mieltä pois potkuista niin ei sitten mennyt kun elokuvissa.
Lauantaina olisi ollut äitinsä luona tekemistä johon oli luvannut mennä auttamaan,ja sitten illalla olisi alkanut työvuoro, ei mennyt kumpaankaan eikä mitään ilmoittanutkaan kummallekkaan. Ja meillä oli miehen kanssa sopimus että ollaan selvinpäin molemmat maaliskuuhun asti ja ihan molempien idea oli ei vain minun, ei tietenkään edes ilmottanut minulle että lähti juomaan sillon perjantaina ja joi melkein koko lauantai päivänkin. Minä sitten häntä etsin pitkin kyliä ja hommasin sitten hänellle kyydin äitinsä luo(asutaan itse toisella paikkakunnalla) oli sitten siellä jotain riehunut,siskonsa oli häntä pidellyt ettei mitään ollut itselleen tehnyt. Äitinsä oli sitten saanut rauhoitettua hänet lopuksi ja mies meni nukkumaan. sunnuntaina tuli sitten kotiin ja oli tosi mieli maassa lupauksen rikkomisen takia ja krapula/morkkis siihen päälle.

Tänään sitten kävin miestä katsomassa osastolla,oli jo onneksi hieman paremmalla tuulella kun eilen. Perjantaihin asti ainakin on, sitten on keskustelua minun,psykiatrin ja lääkärin kanssa jatkosta. Lääkäri oli sitä mieltä että ei ole vielä hirmu syvässä masennuksessa eikä psykoosin pelkoa ole.Lääkkeet aloittavat huomenna.

Itsellä hirmu huono mieli kun en tajunnut kuinka kovasti ne potkut oikeasti otti vaikka kysyin ja sanoin että puhu, ja aina ollaan voitu puhua kaikesta. Meillä on kaksi lastakin 3v ja 9kk pojat. Ja mietin että tuleeko tästä nyt jotain lastensuojeluilmotuksia kun mies on siellä. Ei se toisaalta haittaa koska minulla ja lapsilla kyllä kaikki hyvin,hieman itseäni tietysti väsyttää kun vauva ei kunnolla aina nuku ja nyt sitten tämä tilanne hieman ahdistaa,ei ruoka maistu kunnolla.

Eli nyt sitten kysele tässä teidän kokemuksia miesten masennuksesta tai mielipiteitä. Teksti voi olla aika sekavaa kun lapset tuossa pyörii ja ei ajatus oikein kunnolla kulje muutenkaan.

 

[Minni:)]

Miesten masennuksista en paljoa tiedä, paitsi että taitavat herkemmin yrittää hukuttaa murheitaan pulloon. Omaa kokemusta taas on, mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja avoimella osastollakin olin. Enpä usko, että tosta mitään lastensuojeluilmotuksia tulee. En siis vannomaan mene, mut outoa kyllä olisi.

On todella hyvä juttu, et miehesi pääsi osastolle ja aloitetaan lääkkeet ja terapia. Tossa tilassa miehesi tuskin jaksaa muuta kuin yrittää selvitä päivästä toiseen ja mieliala voi heitellä yllättävästikin. Koita jaksaa parhaasi mukaan tukea miestäsi, mutta pidä huoli, että itsekin jaksat. Toivottavasti saat tarvittaessa välillä lastenhoitoapua. Vaikea sanoa miten kauan miehellä kestää toipuminen, mutta terapian ja lääkkeiden avulla ja seurannalla on ainakin hyvät mahdollisuudet toipua. Kun miehellä vaan alkaa olla voimia, kannattaa kuitenkin pysyä ns. normaalissa elämässä kiinni ja tehdä arkisia velvollisuuksia. Omasta mielestäni vaan hidastaa toipumista jos jää liian kauaksi aikaa sängyn pohjalle murehtimaan. Kun alkaa olla sellasessa jamassa, että jaksaa niin tarmolla vaan uusia töitä etsimään. Muuten kannattaa yrittää nauttia mahdollisuudesta viettää lasten kanssa aikaa kotona, siis sitten kun suinkin siihen pystyy. Voimia ja jaksamista sulle ja toivottavasti terapia ja lääkkeet alkavat mahdollisimman pian tepsimään. :hug:

 

["mASA"]

Jätä se sika!