Miehen masennuksen vaikutus

Tietääkö joku jotakin vertaistukifoorumia masentuneen puolisolle? Epäilen miehelläni masennusta, oireina mm. ärtymys, unettomuus, agressiiviset raivarit (tavaroita särkyy), sairaalloisen (?) runsas TV:n katselu, jonkinasteinen alkoholismi, eristäytymiskaudet, puhumattomuus. En tiedä toisaalta sitten onko kysymys ihan luonnehäiriöstä, kun on parisuhteessa sellainen syyllistävä ja nalkuttava ja purkaa pahaa oloaan jatkuvasti omaan kumppaniinsa. Hyvänä päivänä jaksan ajatella että se johtuu jostakin aivotoiminnan aineenvaihdunnan häiriöistä, mutta kyllä tällainen syö suhdetta eikä aina pysty olemaan provosoitumatta riitaan! En tiedä kauanko enää jaksan toimia "kaatopaikkana". Vaikea on loukkaantuneena antaa ainakaan tukea masentuneen mielelle, kun itsekin on jatkuvan huonon kohtelun vuoksi alakuloinen ja omatkin masennusoireet alkavat. Pitäisi vielä jaksaa reippaana hoidella neljää lasta, ei ole varaa itsellä jäädä makaamaan ja pinna pitäisi olla lasten kanssa piiiiitkä.

Voisiko tuollainen johtua nuoruusajan huumekokeiluista? Hän muuttuu nimittäin juoneena täysin toiseksi ihmiseksi. Tuntuu että juominen on ainoa asia, joka saa hänet nauttimaan elämästä ja ajattelemaan positiivisesti. Vain juoneena hän on minulle huomaavainen ja tunteellinen ja haluaa seksiä. Hän taitaa käyttää alkoholia omana masennuslääkkeenään, mutta näin lääkittynä jotenkin en osaa ottaa häntä "todesta". Toivoisin tietysti, että meillä voisi olla toimiva yhteys myös selvin päin.

Onko muilla kokemusta tästä että joutuu masentuneen "uhriksi" ja parisuhde pahasti kärsii?

 

Hei! Tilanteesi kuulostaa raskaalta. Oletko uskaltanut puhua miehellesi ammattiavusta? Jotain apua sinä itse ainakin tarvitset tähän tilanteeseen! Onko tätä jatkunut jo kauan? En tiedä vertaistukifoorumia, mutta omankaan miehen kanssa eläminen ei ole kovin helppoa. Monet piirteet kuulostivat tutulta. Haluat kuitenkin jatkaa elämääsi miehesi kanssa? Lähteminenkin on vaikea asia.

 

Tuskin saan häntä apua hakemaan, muuta kuin ehkä vasta ihan viime hädässä, eli asumus- tai avioeron uhan alla?? Toisaalta ei jaksaisi kaikkia niitä paperisotia, jos sitten jo muutettuamme pois ym. lähtee kuitenkin hakemaan hoitoa ja toivoa sitten voisikin olla... Tätä on jatkunut enenemään päin koko tuntemisenne ajan eli 3 vuotta (2 nuorempaa lasta yhteisiä, perhe perustettiin nopsasti). Lähteminen tuntuu yhtä vaikealta kuin jääminen myös siksi, että mies on aiemmissa elämänvaihesissaa yrittänyt 2 tai 3 kertaa itsemurhaa, mm. edellisen avovaimon jättäessä hänet.

 

Hei! Kiitos sullekin vastauksesta tonne mun juttuun! Eihän se hyvä ole erolla uhata oikeastaan missään parisuhteen vaikeudessa ennenkuin sitten tosiaankin on sitä tekemässä. Onko miehesi töissä tai mitä tykkää tehdä? Miesten mieliala voi liittyä paljon tuohonkin tilanteeseen? Mä uskon siihen, että kannattaa yrittää aika paljon ennen eroa, jos on jo niitä yhteisiä lapsia. Rajansa tietysti kaikella, kyllä varmaan sen sitten tietää, kun raja on tullut vastaan. Sinun jaksaminen vain mietityttää! Ja se on raskasta, että ei yksinkertaisesti tiedä mitä pitäisi tehdä. Hän on lapsiesi isä ja se on valtavan tärkeä asia. Hänen itsemurhansa olisi kyllä kamalaa, mutta hän tarvitsee ammattiapua, jos uhka on olemassa. Oletko itsellesi hakenut apua?

 

Apua voi hakea helposti osoitteesta www.tukinet.fi
Sinne kun kirjautuu, niin voi kirjoittaa sosiaalityöntekijälle yksityisesti. He vastaavat viimeistään viiden päivän sisällä. Voin lämpimästi suositella!!