Tietääkö joku jotakin vertaistukifoorumia masentuneen puolisolle? Epäilen miehelläni masennusta, oireina mm. ärtymys, unettomuus, agressiiviset raivarit (tavaroita särkyy), sairaalloisen (?) runsas TV:n katselu, jonkinasteinen alkoholismi, eristäytymiskaudet, puhumattomuus. En tiedä toisaalta sitten onko kysymys ihan luonnehäiriöstä, kun on parisuhteessa sellainen syyllistävä ja nalkuttava ja purkaa pahaa oloaan jatkuvasti omaan kumppaniinsa. Hyvänä päivänä jaksan ajatella että se johtuu jostakin aivotoiminnan aineenvaihdunnan häiriöistä, mutta kyllä tällainen syö suhdetta eikä aina pysty olemaan provosoitumatta riitaan! En tiedä kauanko enää jaksan toimia "kaatopaikkana". Vaikea on loukkaantuneena antaa ainakaan tukea masentuneen mielelle, kun itsekin on jatkuvan huonon kohtelun vuoksi alakuloinen ja omatkin masennusoireet alkavat. Pitäisi vielä jaksaa reippaana hoidella neljää lasta, ei ole varaa itsellä jäädä makaamaan ja pinna pitäisi olla lasten kanssa piiiiitkä.
Voisiko tuollainen johtua nuoruusajan huumekokeiluista? Hän muuttuu nimittäin juoneena täysin toiseksi ihmiseksi. Tuntuu että juominen on ainoa asia, joka saa hänet nauttimaan elämästä ja ajattelemaan positiivisesti. Vain juoneena hän on minulle huomaavainen ja tunteellinen ja haluaa seksiä. Hän taitaa käyttää alkoholia omana masennuslääkkeenään, mutta näin lääkittynä jotenkin en osaa ottaa häntä "todesta". Toivoisin tietysti, että meillä voisi olla toimiva yhteys myös selvin päin.
Onko muilla kokemusta tästä että joutuu masentuneen "uhriksi" ja parisuhde pahasti kärsii?
Voisiko tuollainen johtua nuoruusajan huumekokeiluista? Hän muuttuu nimittäin juoneena täysin toiseksi ihmiseksi. Tuntuu että juominen on ainoa asia, joka saa hänet nauttimaan elämästä ja ajattelemaan positiivisesti. Vain juoneena hän on minulle huomaavainen ja tunteellinen ja haluaa seksiä. Hän taitaa käyttää alkoholia omana masennuslääkkeenään, mutta näin lääkittynä jotenkin en osaa ottaa häntä "todesta". Toivoisin tietysti, että meillä voisi olla toimiva yhteys myös selvin päin.
Onko muilla kokemusta tästä että joutuu masentuneen "uhriksi" ja parisuhde pahasti kärsii?