Miehen käytös tympii taas

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tehny tosi pitkää päivää töissä. Ite oon sit ollu kotona tiukilla lasten kanssa. Ei mitään isoa ja maata kaatavaa mutta paljon pieniä asiota mitkä ottaa ajan mittaan päähän.
Vaikka kuin yrittää jaksaa huomioida miestäkin niin tuntuu ettei mikään riitä. Aina pitäis olla jotain vielä lisää.
Esim hieron sen jalkapohjat. Ja kun lopetan niin pitäis vielä hieroa pohkeita/niskaa tms. Eväät oon yritäny tehä mukaan.
Seksi on suurimmaksi osaksi sitä että minä teen aloitteen ja sit kuitenkin päätyy siihen että mies saa hoidon ja ite jään ilman. Joskus se on ok noinkin mutta jos alkaa olla jatkuvaa niin tulee itelle aika hylätty olo.

Tänään oli vieraita tulossa lapsen synttäreille. Kakun tein aamulla. Ja sit aloin siivoamaan. mies laitto jonku dokumentin pyöriin että kaikki joista ois ollu apua niin istu sit sitä kattomassa. Sit vaan ihmetteli et mitä mää raivoan. Eilen jäi siivoamatta kun mies halus meidät väkisellä mukaansa hallille korjaamaan pyöriä/mopoja, parkkaamaan puita ym. Lapsilla oli toki kivaa. Ja sovittiin et siivotaan sit yhdessä. niinpä niin.

Ei tätä osaa ees kirjottaa mikä ottaa päähän ja miksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mene töihin :
Perheelisen miehen (varsikin kun puoliso kotona) on PAKKO painaa pitkää päivää. RAHAT ei muuten tule. YMMÄRRÄ SE

Joo luulisin että et tiedä pitkistä päivistä mitään. Meillä miehellä normi työpäivä on 10-15h. Ja en siis tuota työpäivän pituutta valittanut vaan mainitsin että sen takia molemmat aika tiukilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tehny tosi pitkää päivää töissä. Ite oon sit ollu kotona tiukilla lasten kanssa. Ei mitään isoa ja maata kaatavaa mutta paljon pieniä asiota mitkä ottaa ajan mittaan päähän.
Vaikka kuin yrittää jaksaa huomioida miestäkin niin tuntuu ettei mikään riitä. Aina pitäis olla jotain vielä lisää.
Esim hieron sen jalkapohjat. Ja kun lopetan niin pitäis vielä hieroa pohkeita/niskaa tms. Eväät oon yritäny tehä mukaan.
Seksi on suurimmaksi osaksi sitä että minä teen aloitteen ja sit kuitenkin päätyy siihen että mies saa hoidon ja ite jään ilman. Joskus se on ok noinkin mutta jos alkaa olla jatkuvaa niin tulee itelle aika hylätty olo.

Tänään oli vieraita tulossa lapsen synttäreille. Kakun tein aamulla. Ja sit aloin siivoamaan. mies laitto jonku dokumentin pyöriin että kaikki joista ois ollu apua niin istu sit sitä kattomassa. Sit vaan ihmetteli et mitä mää raivoan. Eilen jäi siivoamatta kun mies halus meidät väkisellä mukaansa hallille korjaamaan pyöriä/mopoja, parkkaamaan puita ym. Lapsilla oli toki kivaa. Ja sovittiin et siivotaan sit yhdessä. niinpä niin.

Ei tätä osaa ees kirjottaa mikä ottaa päähän ja miksi.

Joo, mulla oli vähän samaa vikaa eksän kanssa.
Sillä oli aina niin vaikeaa ja stressaavaa ja sitä ja sitä lihasta piti aina hieroa ja olla valmiina hieromaan. Lukuisat kerran mäki sen jalkoja ja niskoja hieroin vaikka ittellä oli hermopinne.

Ja joo, seksissä oli aina niin, et mä otin suihin ja hääräsin sen kimpussa kuin pieni raivokas apina. Sit tää makaa huomion keskipisteenä, saa ja pistää nukkuun.

Ei ihme et siitä tuli eksä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :O:
Ei kai se vaimo silti mikään palvelija ole?

Sanoppa se. Kun kuitenki ite kaipais sitä huomiota ja hellyyttä kans. Mun tapa sanoa se on huomioida miestä. Ja oon miehelle sanonu sen suoraan. Ite vaan ihmettelen että miehelle ei tuu koskaan mieleen että ite tekis aloitteen tai hellis mua ilman vaatimusta vastapalvelusta.
 
Meillä vähän sama tilanne, 16 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa on töissä ja kotona käy nukkumassa. Toisaalta järki sanoo että pakko kun rahat tulee tarpeeseen, mutta mies jää paitsi meidän 2kk ikäisen pojan "virstanpylväistä" kun ei juurikaan poikaa herellä näe ja se surettaa mua. Lisäks sillä on selkä hajoomassa ihan justiin, tiedän että se on todella kipeä eikä kunnolla pääse kävelemään. Pelkään että se napsahtaa lopullisesti ja mitäs sitte?
Kieltämättä on kaikki paha käynyt mielessä kun on kotona kitisevän vauvan kanssa (rotavirus rokote) ja siinä sivussa on pakko yrittää pestä pyykkiä, tehdä ruokaa ja siivota. Niin ja hoitaa meidän koirat. Onneksi meillä ei kestä tämä kuin syksyyn ja sitten helpottaa mutta sinne tuntuu olevan pieni ikuisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :O:
Ei kai se vaimo silti mikään palvelija ole?

Sanoppa se. Kun kuitenki ite kaipais sitä huomiota ja hellyyttä kans. Mun tapa sanoa se on huomioida miestä. Ja oon miehelle sanonu sen suoraan. Ite vaan ihmettelen että miehelle ei tuu koskaan mieleen että ite tekis aloitteen tai hellis mua ilman vaatimusta vastapalvelusta.

Tarkoitin tämän kommentin sille "mee töihin" -tyypille. Itse olen käynyt pariin kertaan samat tunteet läpi mieheni kanssa. Meillä mies tajusi vasta sitten, kun asuttiin hetki erillään ja joutui itse vastaamaan itsestään. Sen jälkeen on kotityöt maistunut tasaisesti eikä akankaan ole tarvinnut nalkuttaa katkerana. Lisäksi katkeruuden väistyttyä hellyydelle on tullut sijaa.

Vuosikausia märehdin tätä ja yritin monenlaista ratkaisua tilanteeseen. Olisin varmaankin edelleen ihan samassa pisteessä, ellen olisi tehnyt ratkaisuani. Kenelle sitten sopii mikäkin, sitä en osaa sanoa, mutta ei kannata katkeroittaa itseään.
 
Joo ei sitä muutosta saa aikaan tänne kirjottamalla. Välillä oli kausia että kun mies nukahti menin sohvalle itkemään ja valvoin tuntikausia. Eikä mies tajunnu ees sillon. <t n väkisin vaan yrittäny nukkua että selviän seuraavasta päivästä.
Mutta pakko alkaa näistä puhumaan ennenkuin kertyy liikaa sisälle. En vaan tiiä mitä tuon miehen ravistelemiseksi tarvitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.
 
en suostuisi hieromaan tai passaammaan miestä jos mies ei koskaan antaisi mitään takaisin vaan makaisin kuin laho puu itse palveltavana.

siitä taas olisin tyytyväinen jos mies innostaisi lapsia mukaansa omiin harrastuksiin, remonttiin, dokumentin katsomiseen ym ja saisin itse siivota rauhassa. on se parempi kuin se, että mies menee yksiin omissa harrastuksissa kuin pikkupentu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.

Löysin nuoruudessa naapurista eronneen sinkkuiskän. Elämä on sen kouluttanu... toinen vaimo menossa, joten tuumas että ei elämä ainakaan vaimoa vaihtamalla parane ja helpommalla pääsee kun tekee hommat mistä marmatan :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.

Löysin nuoruudessa naapurista eronneen sinkkuiskän. Elämä on sen kouluttanu... toinen vaimo menossa, joten tuumas että ei elämä ainakaan vaimoa vaihtamalla parane ja helpommalla pääsee kun tekee hommat mistä marmatan :D

No niin :) Kävispä mullekin joskus hyvä tuuri ja löytyisi hyvä mies, mutta eipä ole sellaista suotu minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu (toinen juu siis):
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.

Löysin nuoruudessa naapurista eronneen sinkkuiskän. Elämä on sen kouluttanu... toinen vaimo menossa, joten tuumas että ei elämä ainakaan vaimoa vaihtamalla parane ja helpommalla pääsee kun tekee hommat mistä marmatan :D

No niin :) Kävispä mullekin joskus hyvä tuuri ja löytyisi hyvä mies, mutta eipä ole sellaista suotu minulle.

elämäsi mies tulee sitten ku sitä vähiten odotat
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
en suostuisi hieromaan tai passaammaan miestä jos mies ei koskaan antaisi mitään takaisin vaan makaisin kuin laho puu itse palveltavana.

siitä taas olisin tyytyväinen jos mies innostaisi lapsia mukaansa omiin harrastuksiin, remonttiin, dokumentin katsomiseen ym ja saisin itse siivota rauhassa. on se parempi kuin se, että mies menee yksiin omissa harrastuksissa kuin pikkupentu.

Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua. Tää elämä vaan vetää välillä niin tiukille ettei kumpikaan tiedä missä mennään.
Lasten kans on nyt tosi paljon alkanu harrastamaan sen mitä vähältä ajaltaan ehtii. Mies tuntee jatkuvaa syyllisyyttä siitä että on liian vähän kotona mun ja lasten kanssa.

Yleensä en edes odota että mies osallistuu kotitöihin. Ja se miks mua tänään tympi kun ei alkanu lasten kans siivoaan oli siks kun mieletön sotku enkä yksin ehtinyt kaikkea ennen vieraiden tuloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu (toinen juu siis):
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.

Löysin nuoruudessa naapurista eronneen sinkkuiskän. Elämä on sen kouluttanu... toinen vaimo menossa, joten tuumas että ei elämä ainakaan vaimoa vaihtamalla parane ja helpommalla pääsee kun tekee hommat mistä marmatan :D

No niin :) Kävispä mullekin joskus hyvä tuuri ja löytyisi hyvä mies, mutta eipä ole sellaista suotu minulle.

elämäsi mies tulee sitten ku sitä vähiten odotat

Odotin miestä tulevaksi vielä kun täytin 30 vuotta. Nyt alan olla jo hyvän matkaa yli 30v. En enää odota. Muutaman vuoden päästä elän sitä aikaa, kun tiedän, että lapsia ei voi enää iän puolesta saada. Kaikkien kohdalle ei vaan tule sellaista oikeaa rakkautta, vaikka etsisi tai ei etsisi. Vaikka joskus jopa rukoilisikin, että yksinäisyys poistuisi.. ei sitä ei vaan tule, mutta muuten elän hyvää elämää ja hyvä näin :)
Kaikkea hyvää sinulle perhe-elämääsi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
en suostuisi hieromaan tai passaammaan miestä jos mies ei koskaan antaisi mitään takaisin vaan makaisin kuin laho puu itse palveltavana.

siitä taas olisin tyytyväinen jos mies innostaisi lapsia mukaansa omiin harrastuksiin, remonttiin, dokumentin katsomiseen ym ja saisin itse siivota rauhassa. on se parempi kuin se, että mies menee yksiin omissa harrastuksissa kuin pikkupentu.

Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua. Tää elämä vaan vetää välillä niin tiukille ettei kumpikaan tiedä missä mennään.
Lasten kans on nyt tosi paljon alkanu harrastamaan sen mitä vähältä ajaltaan ehtii. Mies tuntee jatkuvaa syyllisyyttä siitä että on liian vähän kotona mun ja lasten kanssa.

Yleensä en edes odota että mies osallistuu kotitöihin. Ja se miks mua tänään tympi kun ei alkanu lasten kans siivoaan oli siks kun mieletön sotku enkä yksin ehtinyt kaikkea ennen vieraiden tuloa.

Ainut ratkaisuhan tähän tilanteeseen on kommunikointi ja se että rehellisesti sanot miltä tuntuu riidankin uhalla. Miehet ei ymmärrä sitä että kotona lasten kanssa olo on välillä rankkaa (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) ja verrattavissa töihin. En minä ainakaan kotona "lomalla" ole, tuntuu että olen töissä enemmän "lomalla". Minä olen reissannut muutaman viikonlopun vuodessa ilman ukkoa ja lapsia ja tuona aikana mies on huomannut kuinka vaativaa se on olla kotona lasten kanssa, ei se ole pelkästään leikkimistä vaan siivoamista, ruuanlaittoa yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu (toinen juu siis):
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu (toinen juu siis):
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
tuttu juttu, siks saan välillä raivarit ja käsken ukon hiiteen. aina se palaa n. 15 min päästä takasi ihan kuin mitään ei ois tapahtunu ja alkaa homma toimiin :D


sulla on kultainen mies. Mistä tuollaisia miehiä löytyy? :) En ole tuollaisia vielä nähnytkään.

Löysin nuoruudessa naapurista eronneen sinkkuiskän. Elämä on sen kouluttanu... toinen vaimo menossa, joten tuumas että ei elämä ainakaan vaimoa vaihtamalla parane ja helpommalla pääsee kun tekee hommat mistä marmatan :D

No niin :) Kävispä mullekin joskus hyvä tuuri ja löytyisi hyvä mies, mutta eipä ole sellaista suotu minulle.

elämäsi mies tulee sitten ku sitä vähiten odotat

Odotin miestä tulevaksi vielä kun täytin 30 vuotta. Nyt alan olla jo hyvän matkaa yli 30v. En enää odota. Muutaman vuoden päästä elän sitä aikaa, kun tiedän, että lapsia ei voi enää iän puolesta saada. Kaikkien kohdalle ei vaan tule sellaista oikeaa rakkautta, vaikka etsisi tai ei etsisi. Vaikka joskus jopa rukoilisikin, että yksinäisyys poistuisi.. ei sitä ei vaan tule, mutta muuten elän hyvää elämää ja hyvä näin :)
Kaikkea hyvää sinulle perhe-elämääsi :)

Sinulla on hyvä elämänasenne. Onnellinen voi olla ilman miestä ja lapsia. Näinhän se menee että perheelliset äidit kahdehtivat ajoittain sinkkunaisia ja sinkkunaiset perheellisiä naisia. Kaikkea hyvää sinulle myös :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja MiST:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
en suostuisi hieromaan tai passaammaan miestä jos mies ei koskaan antaisi mitään takaisin vaan makaisin kuin laho puu itse palveltavana.

siitä taas olisin tyytyväinen jos mies innostaisi lapsia mukaansa omiin harrastuksiin, remonttiin, dokumentin katsomiseen ym ja saisin itse siivota rauhassa. on se parempi kuin se, että mies menee yksiin omissa harrastuksissa kuin pikkupentu.

Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua. Tää elämä vaan vetää välillä niin tiukille ettei kumpikaan tiedä missä mennään.
Lasten kans on nyt tosi paljon alkanu harrastamaan sen mitä vähältä ajaltaan ehtii. Mies tuntee jatkuvaa syyllisyyttä siitä että on liian vähän kotona mun ja lasten kanssa.

Yleensä en edes odota että mies osallistuu kotitöihin. Ja se miks mua tänään tympi kun ei alkanu lasten kans siivoaan oli siks kun mieletön sotku enkä yksin ehtinyt kaikkea ennen vieraiden tuloa.

Ainut ratkaisuhan tähän tilanteeseen on kommunikointi ja se että rehellisesti sanot miltä tuntuu riidankin uhalla. Miehet ei ymmärrä sitä että kotona lasten kanssa olo on välillä rankkaa (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) ja verrattavissa töihin. En minä ainakaan kotona "lomalla" ole, tuntuu että olen töissä enemmän "lomalla". Minä olen reissannut muutaman viikonlopun vuodessa ilman ukkoa ja lapsia ja tuona aikana mies on huomannut kuinka vaativaa se on olla kotona lasten kanssa, ei se ole pelkästään leikkimistä vaan siivoamista, ruuanlaittoa yms.

EN minä riitaa pelkää eli en sen takia kyllä jätä mitään sanomatta. Aina vaan ei jaksa edes sanoa. Tai jos sanookin ja toinen ei ymmärrä vaikk kuin rautalangasta vääntää.
 
Yks asia tuota alotuksesta vielä jäi. Oon reilusti ylipainoinen, ollu jo monta vuotta. Nyt paino ollu samassa n kolme vuotta viimeisen raskauden jälkeen.
Tän kevään aikana oon laihduttanut 7 kg. Mies ei sitä oo huomannu. Eikä siinä vielä ees mitään mutta vihjailee monta kertaa viikossa aina sopivassa tilanteessa että kun oon niin iso tai et mun maha roikkuu. Tai jotain muuta yhtä kivaa.
Tuo mun laihdutuskin lähti alunperin liikkeelle siitä kun mies sano muutaman kerran tarpeeksi pahasti. Sillon tiesi että aloitin. Välillä sit tuli takapakkia ja sanoin miehelle et eipä juuri tuloksia tuu. Sen jälkeen sit pikkuhiljaa saanu vielä tuon 5 kg pois. Mutta miehen kommentit edelleen tosi ala-arvoisia.
Ja ei oo tässä yli 10v aikana mitä yhdessä oltu niin koskaan ollu tämmöistä :( .
 

Yhteistyössä