Miehen kaverit aina meillä, en jaksa :|

[ruuttis]

sano että saa olla mutta kaljaa ei saa juoda koska naapurit on valittanu mölinästä

 

[ap.]

Aikuisessa parisuhteessa mielestäni puolison pitäisi olla tärkeämpi kuin kaverit - oletko varma, että miehellesi kaverit on tärkeämpiä ja onko se sinulle ok? Jos ei ole ok, niin mielesstäni se on syy eroon. Pidä puolesi, niin saat enemmä kunnioitustakin.

Niin, tämä on vähän niin ja näin. Kyllä minusta itsestäni tuntuu että ne ois ne kaverit jotka ovat kärkisijalla, minä sitten jossain vähän alempana.
Mutta kyllä tuo mies väittää että näin ei todellakaan ole.

Taitaa tuo mies olla vähän joko-tai-tyyppiä. Tai siis kun nuo kaveritkin ovat kai ottaneet tuon meillä maleskelun jo tavaksi, niin eivät hirveästi osaa kysellä "saako tulla", vaan enemmänkin vain ilmoittavat että tulevat. Ja jos mies alkaa heitä kieltämään että joo tänään ei käy, eikä huomenna, eikä silloin eikä tuolloin, niin minusta tuntuu että ehkä he alkavat luimistelemaan ja jättävät käymiset kokonaan pois. Ja se ajatus ehkä pelottaa miestä?

 

["Näin on"]

Mies on tehnyt ihan väärän naisvalinnan! Sosiaalinen ja erakko? Eihän se toimi! Suosittelen miettimään jatkoa vakavasti, nimittäin epäreilua jos mies ei saa elää sosiaalista elämää.

 

[ap.]

sano että saa olla mutta kaljaa ei saa juoda koska naapurit on valittanu mölinästä

Nämä eivät vain pidä meteliä. Yllättävän hiljaista ja rauhallista sakkia ovat. Yksi sellainen huutaja on ollut, mutta hän on saanut kaveriporukalta häädön, ei oikein ole tervetullut minnekään paitsi vesiselvänä
Ja koska tuo naapurin tätikin tulee siihen seurueeseen aina välillä ja viihtyy paremmin kuin hyvin, niin ei oikein toimi :| Muita lähinaapureita meillä ei ole.

Varmaan tämä superrento naapuri on osasyy siihen miksi tämä on vain niin täydellinen paikka olla

 

[ap.]

[QUOTE="Näin on";30070286]Mies on tehnyt ihan väärän naisvalinnan! Sosiaalinen ja erakko? Eihän se toimi! Suosittelen miettimään jatkoa vakavasti, nimittäin epäreilua jos mies ei saa elää sosiaalista elämää.[/QUOTE]

Mutta mikä estää häntä elämään sosiaalista elämää jossain mualla kuin meillä? Kyllä näillä kaikilla kavereilla jonkinlainen koti on. Miksi siellä ei voi olla ja viettää sosiaalista elämää??
Tätä minä en oikein ymmärrä.

 

["Näin on"]

Eikö se ole miehesikin koti? Ihan hullua että toinen saa ajaa pihalle omasta kodista! Mikset ite lähe karkuun kun tulee miehelle kavereita kylään?

 

[Miekin]

Siinä ei ole mitään väärää tai noloa sinulle vaikka miehesi sanoisi suoraan kavereille, että tänään Tiinalle ei sovi tai että sovimme Tiinan kanssa, että kerran viikossa voi tulla kaverit. Varmasti muidenkin naiset kieltäneet koko toiminnan.

 

[taas näitä naisia]

[QUOTE="Näin on";30070306]Eikö se ole miehesikin koti? Ihan hullua että toinen saa ajaa pihalle omasta kodista! Mikset ite lähe karkuun kun tulee miehelle kavereita kylään?[/QUOTE]

Joka päivä? Naisen pitäisi viettää viikonloput ja arki-illat töiden jälkeen jossain muualla kuin omassa kodissaan, koska mies ja miehen oikeus? Entäpä naisen oikeudet vai jalkarättinäkö pitäisi elää?

 

[hiks]

Mutta mikä estää häntä elämään sosiaalista elämää jossain mualla kuin meillä? Kyllä näillä kaikilla kavereilla jonkinlainen koti on. Miksi siellä ei voi olla ja viettää sosiaalista elämää??
Tätä minä en oikein ymmärrä.

Kirjoitan nyt suoraan, älä suutu.

Suurin ongelma tässä ja se ydinongelma josta kaikki lähtee, on se että sinä koet ahdistusta kun teille tulee miehesi kavereita. Ja tämä johtuu siitä että sinä et koe noita sosiaalisia tilanteita normaalilla tavalla luonnollisina, vaan ne aiheuttaa sulle ahdistusta ja panikointia.

Mun mielestä sun tarve "juosta karkuun" ja paeta turvaan kertoo juurikin tästä.
Joten ymmärrät varmaan että tuo ongelma ei korjaannu sillä että miehesi kaverit eivät enää koskaan käy? Lisäksi tämä voi olla tosi huono juttu miehesi kaverisuhteille, ja ethän sinä sitä halua?

Mä suosittelisin että sä keskityt nyt selvittämään miksi nuo tilanteet aiheuttaa sulle tuollaista ahdistusta (ei normaalia) ja miksi koet että sun pitää päästä turvaan tuollaisissa tilanteissa?
Kuulostaa minulta sosiaalisten tilanteiden pelolta ja siitä kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, ennen kuin tilanne kärjistyy tosi pahaksi.

Tsemppiä!

 

[viisikymppinen isoäiti]

vähä vaikee juttu. miehelläs on tietysti oikeus kutsua kotiinsa ketä ja milloin haluaa. kuten sinullakin. mutta normaalisti pitäs ottaa kyllä huomioon myös se toinen. varmaan multakin palas hihat, jos tässä olis aina joku vieras. nosta kissa pöydälle ja keskustele miehes kanssa vakavasti

 

["Näin on"]

Taas näitä naisia: puolet viikosta olis hyvä kompromissi, sitähän joku jo ehdottiki. Miehenä harkitsisin tarkkaan jatkaisinko suhdetta tuollaisen naisen kanssa, jos nainen ei edes yritä selvittäö omia päänsisäisiä ongelmiaan.

 

[ap.]

Kuulostaa minulta sosiaalisten tilanteiden pelolta ja siitä kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, ennen kuin tilanne kärjistyy tosi pahaksi.

Tsemppiä!

Olen kyllä jutellut ja saanut lääkkeitä.
Mutta koska tuo kodin turvattomuus on ainut mikä tämän laukaisee, niin mielestäni on aika kohtuutonta että minun pitäisi napsia jotain lääkkeitä jotka taas muuttavat minua kaikin puolin, ja pelkästään sen takia että miehen kaverit saavat pitää minun kotiani kakkoskotinaan?

Minulla on ne lääkkeet kyllä vessankaapissa, ja usein olen miettinyt että pakkohan niitä on taas alettava syömään, mutta jokin minussa sanoo että EI, ei tarvitse.

Sain nuo siis kun olin vielä koulussa ja useammin kuin kerran jouduin kävelemään/juoksemaan kotiin 5 km matkan kun ei vain ollut paikkaa minne mennä eikä pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla.
Nyt vanhempana (juu, lääkkeistä kyllä päiväyskin mennyt aikoja sitten) osaan pitää itseni rauhallisena enkä mene paniikkiin. Ja jos menen, niin osaa ihan hyvin ajaa kotiin ja rauhoittua siellä. Niin, jos minulla siis olisi koti. Se tässä on vähän niin kuin se ongelma.

 

[Miekin]

Siis oikeastiko ihmiset pitää normaalina/hyväksyttävänä, että aikuisella käy kavereita useita kertoja viikossa 5-10h kerralla? Siis jos se olisi kaikille ok, niin selvä, mutta ei sitä mun mielestä tarvi sietää. Ei siihen tarvi liittyä mitään ahdistuneisuus häiriötä, että tuo on liikaa. Omassa kodissa pitää saada olla rauhassa.

 

["sipsi"]

Olenko sitten tosi outo, kun minun mielestäni kenekään KOTI ei ole mikään yleinen majatalo tai hollitalli? Kodiksi katson myös piha-alueen. Ehkä olen jo niin vanha, että ajattelen asioista eri tavoin. Minä nautin, kun voin mennä pihalle juomaan kahvit vaikka uikkareissa, ihan omassa rauhassani. En minä jaksaisi miehen (enkä omiakaan) kavereita omassa pihassa jatkuvalla syötöllä. Lapsen ollessa pienempi, oli mukavaa, että katras oli vaihtovuoroisesti milloin kenenkin pihassa. Kaipa samaa voi sitten aikuisiinkin soveltaa

No, onneksi ollaan aatoksissa ukon kanssa samoilla lihjoilla

 

["Näin on"]

Miksei kävis puolet viikosta? On se miehenkin koti. Tai sitten vaan pitäis tajuta, että tuli valittua väärä mies ja etsiä samanlainen erakko.

 

[hiks]

Olen kyllä jutellut ja saanut lääkkeitä.
Mutta koska tuo kodin turvattomuus on ainut mikä tämän laukaisee, niin mielestäni on aika kohtuutonta että minun pitäisi napsia jotain lääkkeitä jotka taas muuttavat minua kaikin puolin, ja pelkästään sen takia että miehen kaverit saavat pitää minun kotiani kakkoskotinaan?

Minulla on ne lääkkeet kyllä vessankaapissa, ja usein olen miettinyt että pakkohan niitä on taas alettava syömään, mutta jokin minussa sanoo että EI, ei tarvitse.

Sain nuo siis kun olin vielä koulussa ja useammin kuin kerran jouduin kävelemään/juoksemaan kotiin 5 km matkan kun ei vain ollut paikkaa minne mennä eikä pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla.
Nyt vanhempana (juu, lääkkeistä kyllä päiväyskin mennyt aikoja sitten) osaan pitää itseni rauhallisena enkä mene paniikkiin. Ja jos menen, niin osaa ihan hyvin ajaa kotiin ja rauhoittua siellä. Niin, jos minulla siis olisi koti. Se tässä on vähän niin kuin se ongelma.

No hyvä että tiedostat ainakin ongelman, se helpottaa jo paljon. Tietääkö miehesi tästä?
Mun mielestä sun kyllä kannattaisi kokeilla niitä lääkkeitä uudestaan, kun selkeästi tuo ongelma hankaloittaa sun elämää.
Ja etkö olekin oikeastaan tosi kypsä jo pelkäämään ja menemään piiloon?

Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, erittäin lievänä ja diagnosoimattomana, siksi tunnistan nuo sun tuntemukset ja näen että ne ajatukset ovat ihan yhtä ylireagoituja kuin itsellänikin, koska pelko aiheuttaa ne. Esim. itsemurha-ajatus tuollaisesta tilanteesta on normi-ihmiselle ihan naurettava, mutta mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä. Juuri se pelko aiheuttaa sitä oloa kuin olisi nurkkaan ajettu pelokas koira.

Auttaisiko yhtään jos kokeilisit lääkkeitä ja säännöstelisit noita sosiaalisia tilanteita? Esim. pakotat itsesi miehen kavereiden seuraan ja olet tunnin, jonka jälkeen voit mennä makuuhuoneeseesi "turvaan"?
Ja sovi miehen kanssa päivät, milloin kaverit saa tulla esim. tiistai,torstai ja lauantai. Muina päivinä täysi kielto kavereille jolloin sinäkin voit ottaa rauhallisesti, kun voit luottaa ettei muita tule?

 

[AS]

Kirjoitan nyt suoraan, älä suutu.

Suurin ongelma tässä ja se ydinongelma josta kaikki lähtee, on se että sinä koet ahdistusta kun teille tulee miehesi kavereita. Ja tämä johtuu siitä että sinä et koe noita sosiaalisia tilanteita normaalilla tavalla luonnollisina, vaan ne aiheuttaa sulle ahdistusta ja panikointia.

Mun mielestä sun tarve "juosta karkuun" ja paeta turvaan kertoo juurikin tästä.
Joten ymmärrät varmaan että tuo ongelma ei korjaannu sillä että miehesi kaverit eivät enää koskaan käy? Lisäksi tämä voi olla tosi huono juttu miehesi kaverisuhteille, ja ethän sinä sitä halua?

Mä suosittelisin että sä keskityt nyt selvittämään miksi nuo tilanteet aiheuttaa sulle tuollaista ahdistusta (ei normaalia) ja miksi koet että sun pitää päästä turvaan tuollaisissa tilanteissa?
Kuulostaa minulta sosiaalisten tilanteiden pelolta ja siitä kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, ennen kuin tilanne kärjistyy tosi pahaksi.

Tsemppiä!

Se että joku haluaa olla rauhassa omassa kodissaan, ei tee hänestä epäsosiaalista. Kyllä muutakin alkais ahdistaa, jos joku äijälauma notkuis meillä jatkuvasti ja pitkiä aikoja.

 

[hiks]

Siis oikeastiko ihmiset pitää normaalina/hyväksyttävänä, että aikuisella käy kavereita useita kertoja viikossa 5-10h kerralla? Siis jos se olisi kaikille ok, niin selvä, mutta ei sitä mun mielestä tarvi sietää. Ei siihen tarvi liittyä mitään ahdistuneisuus häiriötä, että tuo on liikaa. Omassa kodissa pitää saada olla rauhassa.

Ei tarvitse liittyä, mutta monella liittyy.
Tosi mälsää jos et tuota ymmärrä.

 

["Näin on"]

AS: ap ite sanoi, että pelkää ihmisiä.

 

[säpäle harmaana]

Kirjoitan nyt suoraan, älä suutu.

Suurin ongelma tässä ja se ydinongelma josta kaikki lähtee, on se että sinä koet ahdistusta kun teille tulee miehesi kavereita. Ja tämä johtuu siitä että sinä et koe noita sosiaalisia tilanteita normaalilla tavalla luonnollisina, vaan ne aiheuttaa sulle ahdistusta ja panikointia.

Mun mielestä sun tarve "juosta karkuun" ja paeta turvaan kertoo juurikin tästä.
Joten ymmärrät varmaan että tuo ongelma ei korjaannu sillä että miehesi kaverit eivät enää koskaan käy? Lisäksi tämä voi olla tosi huono juttu miehesi kaverisuhteille, ja ethän sinä sitä halua?

Mä suosittelisin että sä keskityt nyt selvittämään miksi nuo tilanteet aiheuttaa sulle tuollaista ahdistusta (ei normaalia) ja miksi koet että sun pitää päästä turvaan tuollaisissa tilanteissa?
Kuulostaa minulta sosiaalisten tilanteiden pelolta ja siitä kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, ennen kuin tilanne kärjistyy tosi pahaksi.

Tsemppiä!

Ehkä olen outo, mutta en todellakaan näe ap:n tilannetta noin. Kyllä minä näkisin juuri niin, että tilanne korjaantuu sillä, ettei miehen kaverit tule käymään. Koti on paikka, jossa pitäisi pystyä olemaan rennosti, rauhassa, omana itsenään. Muita paikkoja voi sitten tarpeen mukaan vältellä, jos niissä ahdistaa, mutta kodin pitäisi pysyä mukavana ja viihtyisänä paikkana.

 

["sipsi"]

Se että joku haluaa olla rauhassa omassa kodissaan, ei tee hänestä epäsosiaalista. Kyllä muutakin alkais ahdistaa, jos joku äijälauma notkuis meillä jatkuvasti ja pitkiä aikoja.

Ajattelen aivan samoin. Enkä miestänikään epäsosiaalisena pitäisi, vaikkei hän haluaisi meidän pihalla jatkuvasti majailevan isoa laumaa ystäviäni.

Koti on koti, kaikille, ja tuollaisista asioista kyllä mielestäni täytyy neuvotella etukäteen. Minäkin uskon, että muut vaimot ovat jo antaneet porttikiellon, ja siksi tulevat teille.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Niin... ap, sulla ei ole hyvä olla, kun paikalla juoksee miehen kavereita. Miehellä taas ei ole hyvä olla, jos ei voi kutsua kavereita kotiinsa riittävän usein. Jos te ette pääse asiassa kompromissiin ja kaverit aina vaan ahdistaa, niin mä en näkisi tuossa tilanteessa hirveästi vaihtoehtoja. Sulla on oikeus omaan rauhaan, miehellä oikeus sosiaaliseen elämään. Oletteko ajatelleet myös sitä vaihtoehtoja, että vaikka olisitte yhdessä, teidän ei välttämättä tarvitse asua yhdessä? Mulla on tuttavapiirissä yksi pariskunta, joka on ollut vuosia yhdessä niin, etteivät asu yhdessä eivätkä aio muuttaakaan yhteen. Kumpikin tarvitsee sen oman tilansa ja järjestely sopii molemmille. Sulla olisi se oma turvallinen kaksio, miehellä talo isolla pihalla.

 

[ap.]

[QUOTE="sipsi";30070374]Olenko sitten tosi outo, kun minun mielestäni kenekään KOTI ei ole mikään yleinen majatalo tai hollitalli? Kodiksi katson myös piha-alueen. Ehkä olen jo niin vanha, että ajattelen asioista eri tavoin. Minä nautin, kun voin mennä pihalle juomaan kahvit vaikka uikkareissa, ihan omassa rauhassani. En minä jaksaisi miehen (enkä omiakaan) kavereita omassa pihassa jatkuvalla syötöllä. Lapsen ollessa pienempi, oli mukavaa, että katras oli vaihtovuoroisesti milloin kenenkin pihassa. Kaipa samaa voi sitten aikuisiinkin soveltaa [/QUOTE]

No näin, näin minäkin olin jotenkin oman pihan ajatellut, tämä meidän tilanne on jotain todella masentavaa Omassa lapsuudessa oli just tällaista. Välillä kävi joku kahvilla tai muuten vain ohikulkumatkalla, mutta ei porukka tullut jatkuvasti hillumaan päivästä toiseen.

Kyllähän meilläkin saa ihmisiä käydä, mutta minusta se raja pitäisi mennä jossain. Ei niin että ihmiset asuu meillä. Meillä itseasiassa on ulkorakennus missä on vieläpä patjat, joten viikonloppuisin he joskus kirjaimellisesti asuvat meillä. Tosin tiettyyn aikaan illasta pistän kylmästi oven lukkoon ja se rauhoittaa kummasti. Hirveää olisi jo keskellä yötä joku tulis haahuilemaan meille kun itse on yövaatteissa ja unenpöpperössä.
Näin itseasiassa on tapahtunutkin kerran (ennen kuin laitoin kylmästi oven lukkoon ), vieläpä iso koira on päästetty säikäyttämään minun nukkuvat koirat pahan päiväisesti. Siinä ei sitten pariin kolmeen viikkoon nukuttu yhtäkään yötä putkeen kun koirat menivät pienimmästäkin oksan napsahduksesta täysin paniikkiin

Siitä kyllä suutuin ja sanoin noille tutuillekin että tämä peli EI VETELE, ja olivat yllättävän ymmärtäväisiä. Onneksi.

 

[hiks]

Ehkä olen outo, mutta en todellakaan näe ap:n tilannetta noin. Kyllä minä näkisin juuri niin, että tilanne korjaantuu sillä, ettei miehen kaverit tule käymään. Koti on paikka, jossa pitäisi pystyä olemaan rennosti, rauhassa, omana itsenään. Muita paikkoja voi sitten tarpeen mukaan vältellä, jos niissä ahdistaa, mutta kodin pitäisi pysyä mukavana ja viihtyisänä paikkana.

Et ole outo siksi että ajattelet eri tavalla.

Tiedän vain että monesti pelkäävä ihminen pyrkii käpertymään turvaan, eristäytymään pelon aiheuttajasta ja tämän tuloksena valitettavasti voi jäädä todella yksin ja siten tilanne vain pahenee.

Itse koen että kannattaisi yrittää tasapainottaa tuo tilanne sellaiseksi ettei se liikaa pilaa elämää ja ainakin hakea ne omat rajat, hiukan venyttää niitä ja kokeilla miltä se tuntuu.

Jotkut pelkotilat saa laimenemaan altistuksella, kunhan sen tekee turvallisesti. Itse koen esim. sosiaalisten tilanteiden pelon olevan juuri sellainen, että siinä kun "selviytyykin" sosiaalisesta tilanteesta ok, niin tuntee itsensä hiukan voittajaksi ja se vahvistaa itsetuntoa. Mutta liian kova paikka taas aiheuttaa hallaa.

Nämä siis omia kokemuksiani, en ole mikään lääkäri ja varmasti moni on eri mieltä.

 

[vires]

Itse haluaisin että voisi mennä kaupungille, kierrellä terasseja ym. Mutta mies ja hänen kaverinsa haluavat vain istua pihassa, ovat kai liian vanhoja tuohon kesän viettämiseen kaupungissa ja terasseilla??!

Itse en ole mikään absolutisti, mutta jotenkin ei vain innosta se siiderinjuonti silleen että mitään suunnitelmaa ei ole. Voisin hyvin aloitella pihassa, mutta sitten kun kenelläkään ei ole aikomusta lähteä liikkeelle, niin koko fiilis on vähän niinkuin latistuu. Pelkkää rahantuhlaamista minusta tuollainen pihassa jäkittäminen ja kaljoittelu

Minusta taas tuo terasseilla käynti jos mikä on pelkkää rahantuhlausta. Pihalla voi juoda omia halpoja juomia ja jutella kaikessa rauhassa kavereiden kanssa ilman häiriöitä ja ylimääräistä melua.

Kuulostaa, että tiedän kiinnostuksen kohteetkin ovat aivan erilaisia.