Miehen kaverit aina meillä, en jaksa :|

[panicking]

Juu, tiedän että ongelma on varmaan enemmänkin minun pääkopassani, mutta haluaisin kysyä onko KENELLÄKÄÄN muulla vastaavaa ongelmaa?

Eli miehen kaverit ovat etenkin näin kesäaikaan melkein koko ajan meillä. Ostettiin okt jossa on iso hieno piha, enkä ollenkaan osannut arvata että siitä koituisi näin paljon harmia!
Olin ajatellut että oma piha olisi niinkuin OMA piha, mutta nyt tuntuu että siellä vaeltaa mitä omituisimpaa hiihtäjää, kotoisampaa ja suojaisampaa olisi ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa puistossa kuin omassa pihassa

Meillä (kuten vissiin koko Suomessa?) oli viime viikonloppu ensimmäinen aurinkoinen ja lämmin pitkään aikaan, ja itseltäni paloi hihat ihan totaalisesti kun mies pyysi remmin taas kasaan meidän pihalle ilman minun lupaa, ei edes kertonut koko tapahtumasta ennenkuin porukkaa alkoi kertymään tuonne nurtsille.

Itse mökötin suurimman osan ajasta viikonlopusta sisällä, sillä olin vain niin pettynyt tähän toimintaan. Koirat lenkitin mutta muuten en itse nauttinut elämästäni tai kesästä yhtään.

Itse olen aika erakko, ja sellaiset pakolliset sosiaaliset tilanteet joihin en itse ole varautunut saavat aikaiseksi paniikkikohtauksia. Ihan hirveä olotila. Eikä asiaa paranna se että nämä ihmiset ramppaavat meillä sisälläkin ihan kuin kotonaan. Ja mankuivat että "tule nyt Tiina sinäkin ulos""Tiina mikä sul on?""Tiina tuu syömään meijän kaa" jne. Olisi tehnyt mieli huutaa että turpa kii ja painu helvettiin ja alkaa pillittää, mutta sit toisaalta jotenkin tuntuu ettei se ole noiden ihmisten vika että minä olen outo... Joten lopulta minulla ei ollut muita paikkoja kuin makkari ja suihku, lukitut ovet saivat sentäs ihmiset tajuamaan että ei kiinnosta.

Suurin osa näistä ihmisistä on oikeasti tosi mukavia, ja kun minulla on hyvä päivä, niin viihdyn ihan hyvin heidän seurassaan. Mutta kun kaikki kokoontuvat tuolleen yhtä aikaa isoon ryhmään, niin minua alkaa ahdistamaan enkä viihdy.

Tästä tietysti kehkeytyi jonkin sortin riita miehen kanssa, koska hän haluaa "normaalin" naisen, joka viettäisi muiden kanssa aikaa JA vielä viihtyisi. Ja minä taas haluaisin rauhallisen ympäristön, missä saisin olla ja viihtyä. Mies saisi minun puolestani olla kavereillaan, mutta se että kaikkien täytyy olla meillä lähes päivittäin, niin se ei vain toimi. Minun pää ei kestä sitä. Tuntuu että he olisivat talon omistajia ja minä jotenkin tunkeilija joka ei kuulu sinne :|

Haluan takaisin sinne kerrostaloon vuokrakaksioon mikä tuntui niiiin paljon enemmän omalta kuin mitä tämä avoimien ovien talo on koskaan tuntunut.
Tekis mielin vain itkeä, tää ei ollenkaan ole sitä mitä minä halusin

 

[vierass]

No eiköhän se ole miehesi päätös, jos kutsuu tuolla tavalla ihmisiä eli olisikahan oikea osoite puhua sen miehen kanssa? Ellei puhe auta niin sitten ryhdyt tekoihin.

 

[heipsan]

Tajuun sua täysin, taidan olla vähän samanlainen. Ratkaisua kyllä vaikea keksiä.

 

["Tiiu"]

Lentäis äijä pihalle,jos en saisi kutsua kavereita kotiini.Mitä ihmeen itkupilli tyranneja oikein olette?
Jos oikeesti mietitte,niin eihän tuollaista kukaan jaksaisi.
Eihän sun ole pakko niiden kanssam seurustella,miehenikin puuhailee omiaan sillä välin,ku muut juo vaikka kahvia.

 

[ap.]

Niin, ja se ongelma jäi nyt sit kirjoittamatta

Riitelyn päätteeksi mies on nyt päättänyt että hän kieltää kaikkia kavereitaan tulemasta meille. Sanoin hänelle että varmaan sitten sanot että sun kamala akka kieltää heitä tulemasta eikö? No ei kuulemma, vaan sanoo muuten vain ettei ole mitään asiaa tänne.
No, ei sekään kuulosta oikealta, tai siis kuulostaa. Mutta mieshän kuitenkin haluaa nuo meille, niin eihän sekään ole oikein oikein että minä voin kieltää sen? Vai?

En tiedä, mutta itse oikeasti kaipaan TODELLA paljon takaisin kerrostaloon vuokralle, vaikka siis aina olen oman pihan halunnut ja ns. kärsin siellä pienessä yksiössä/kaksiossa. Puhumattakaan siitä miten koirat siellä kärsisivät kun ovat tuohon pihaan tottuneet
Eikä taloudellinen tilanne oikein anna minulle mahdollisuutta tehdä mitään äkillisiä liikkeitä.

Mies sanoi että hän ei halua erota, eikä hän halua muuttaa tuosta talosta pois, eikä hän suostu ostamaan minua sieltä pois.
Laskeskelin että sinäänsä minulla olisi joten kuten varaa sekä vuokraan että lainanlyhennyksiin, mutta... En oikein tiedä. Ihan kamalaan tilanteeseen olen mennyt itseni sotkemaan

En koskaan ole tajunnut ihmisiä jotka tekevät itsemurhan, mutta eilen metsässä vaellellessani kävi ihan pienen hetken mielessä että tuntuisi olevan melkein ainut vaihtoehto vain kadota täältä maapallolta kokonaan. Huoh :|

 

[Kais]

puhu miehellesi, kerro että joskus haluat olla ihan rauhassa omassa pihassasi, ilman että on muuta porukkaa. Miusta sulla on siihen oikeus, miehen pitää kysyä myös sinulta, saako kaverit tulla.

sano miehelle, että kyllä joskus saa olla kavereita teillä, mutta pitää olla myös omaa rauhaa.

ei nyt itsarikaan ole mikään oikea ratkaisu tuohon ongelmaan.
Haluatko varmasti erota tuon ongelman takia ja muuttaa pieneen vuokra-asuntoon ? Eikö löydy muuta ratkaisua ?

 

["hanna"]

Sinä olet normaali ihminen.

miehesi pölhö, kun kutsuu lauman sinulle kertomatta ja jos sitä vielä tapahtuu usein niin kotinne on kuin majatalo.
jos te molemmat tuosta tykkäisitte, niin olisi ok,
mutta talo on kotinne ja miehesi tulee kunnioittaa myös sinun tunteitasi tässä.

yritä puhua miehelle, jos tajuaisi järki puhetta.

 

[ruuttis]

aika epäreilua että ukko kutsuu lössin teille ilman että kysyy aappeelta asiasta mitään

 

["Tiiu"]

Se kyllä,jos joku tappaisi itsensä kavereiden takia.Heittäydytköhän nyt vähän liikaa marttyyriksi?
Kyllä sun miehellä on lupa elääyhtälailla kuin sulla,et sä voi etkä saa tuollaisia asioita määrätä.
Pikkasen menee yli tää juttu.

 

[vierailijAA]

No onko talo vastikään ostettu? mietin, että jos on, niin ehkä miehesi elää nyt ns. kuherruskuukautta sen kanssa, kaikki kylään ja avoimet ovet all the time. Kyllä se siitä varmaan tasaantuu vielä.

 

[ap.]

No onko talo vastikään ostettu? mietin, että jos on, niin ehkä miehesi elää nyt ns. kuherruskuukautta sen kanssa, kaikki kylään ja avoimet ovet all the time. Kyllä se siitä varmaan tasaantuu vielä.

Toivotaan sitten jotain tällaista Vuosi on tämä talo ollut, ja tänä keväänä tämä kunnon ryysis on alkanut.
Osalla näistä kavereista on kans ihan kivat pihat, ja ennen ollaan kahdestaan niiden pihojen grillibileisiin menty ja on ollut kivaa jne. Mutta nyt noita juhlia ei ole, vaan porukka tulee AINA meille. Olen kysynyt mieheltä että mikä siinä on ettei nää äijät voi käydä edes välillä jossain muualla. Vastaus on vain että miksi pitäisi?
No nii i, miksi pitäisi...
Tiedän että ainakin osalla näistä miehistä on naiset (ja vauvat) kotona jotka oletettavasti on kieltänyt suurimman osan vierailuista, joten sinäänsä en tiedä onko minun tuntemuksissa oikeasti niin paljon väärää? Vai pitääkö olla se vauva kuvioissa mukana että on "oikeus" olla pirttihirmu?

Sinäänsä joo, tiedät että oon ihan kamala, mutta minusta on tosi ikävää että perjantaina kun lähden töistä niin toivon että olisi jo sunnuntai. Tai toivon että olisi yliöitä koska en halua mennä kotiin ym :|

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Teette kompromissin. Mies saa kutsua kavereitaan kylään, muttei joka päivä. Eli vaikkapa niin, että puolet viikosta on kaverivapaata, puolet viikosta saa kaverit tulla. Talo on teidän molempien, joten ei ole reilua karkottaa miehen kavereita kokonaan.

 

[ap.]

ei nyt itsarikaan ole mikään oikea ratkaisu tuohon ongelmaan.
Haluatko varmasti erota tuon ongelman takia ja muuttaa pieneen vuokra-asuntoon ? Eikö löydy muuta ratkaisua ?

En minä nyt itsaria ole ajatellutkaan Mutta kirjoitin vain että jotenkin ymmärrän heitä joilla ei vain ole yhtään hyvää vaihtoehtoa vaan kaikki vaihtoehdot ovat synkkiä ja huonoja.

Itse en sinäänsä halua erota, mutta en oikein tiedä miten tästä voisi jatkaakaan. Veikkaan että mies oikeastikin voi kieltää näiden ihmisten käymisen meillä, oikeastaan totaalisesti. Ja jotenkin tuntuu että hän niin tekeekin jos vielä enemmän erolla uhkaile. Nyt olen sanonut että oikeasti haluan todella, todella, TODELLA paljon asua muualla, mutta ei sitten erosta muuten hirveästi puhuttu. Selvisi vain että hän ei halua olla ilman minua (mutta kaverit silti tärkeimpiä), eikä hän halua myydä omaa osuuttaan eikä ostaa minun osuuttani. Jonkin sortin umpikujaan siis ollaan jouduttu...

Miehelle nämä ihmiset ovat kuitenkin hirmu tärkeitä, enkä tiedä onko minulla lopulta oikeuksia kieltää heitä tulemasta meille? Sen kyllä tiedän että ihan yhtä hyvin mies voisi heitä nähdä jossain muualla kuin meillä, mutta joku juttu tuon meidän pihan kanssa vain on. Se houkuttelee näitä tyyppejä meille yhtä kovasti kuin valo ötököitä. Onhan se ihan hieno ja viihtyisä, mutta jotain rajaa!?

 

[ap.]

Teette kompromissin. Mies saa kutsua kavereitaan kylään, muttei joka päivä. Eli vaikkapa niin, että puolet viikosta on kaverivapaata, puolet viikosta saa kaverit tulla. Talo on teidän molempien, joten ei ole reilua karkottaa miehen kavereita kokonaan.

Niin...
Tiedän että näin pitäisi tehdä, oikeasti tiedän. Mutta jotenkin minusta on hirveä ajatus että minun pitäisi puolet viikosta tai oikeastaan puolet koko kesästä olla lukittuna makkarissa :|

Itse en oikein noille paniikkikohtauksille voi minkään, ja minusta on jokseenkin noloa täristä, hikoilla ja itkeä jossain sohvannurkassa muiden ihmisten seurassa. Toki voin olla jossain muualla, mennä koirien kanssa patikoimaan tai jotain, mutta sekin on aika raastavaa että pitää koko ajan keksiä jotain tekemistä kun ei ole oikeutta olla omassa kodissaan...

Noita paniikkikohtauksia ei siis AINA tule, joskus on oikeastaan ihan kivaa muutaman läheisimmän yhteisen kaverin kanssa. Mutta silloin kun tuo iskee, niin sitä ei oikein voi peruakaan.

 

["sipsi"]

Kunnon keskustelu asiasta miehen kanssa rauhallisesti olisi varmaan paikallaan. Kyllä meillä ainakin aina on sellainen kirjoittamaton sääntö ollut, että yhdessä asioista sovitaan - eli kumpikaan ei yllätyksenä kutsu tupaa täyteen vieraita, toiselta kysymättä.

Minulle koti on rauhoittumisen ja turvan paikka. Paikka jossa saan ladata akkujani töissä käymiseen ym. Olen sosiaalinen, ja on ihan mukavaa kun vieraitakin käy, mutta tuollaista en jaksaisi kyllä minäkään. Enkä itsekään menisi kysymättä kutsumaan lössiä naisia meille.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Jos miehen kaverit aiheuttavat sulle paniikkikohtauksen, mutta eivät kuitenkaan aina, niin sitten teette niin, että kun niitä kavereita olisi tulossa, mies kysyy sulta, onko tänään hyvä päivä. Kestätkö kavereitani. Ja mies tekee kavereilleen selväksi, että talossa ei kuljeta kuin omassa, vaan pysytellään siellä pihalla.

Sitten on vielä se vaihtoehto, että olet täysin avoin. Kerrotte vaikka yhdessä miehen kavereille, että sulla on tällainen ongelma, että isommat ihmismäärät kerralla ahdistaa. Sen vuoksi voit vaikuttaa välillä oudolta ja tylyltäkin, mutta itse et sille mitään voi, se tulee kun tulee. Jokainen tervejärkinen ihminen ymmärtää tuollaisen keskustelun jälkeen, että aina ei ole hyvä päivä tulla.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Onko sinulla miehesi kavereiden puhelinnumeroita tai löydätkö heidät facebookin kautta? Laita heille viesti jossa pyydät anteeksi ja kerrot ihan rehellisesti kärsiväsi paniikkikohtauksista ja silloin sinusta ei ole seuraksi. Kerro ettei heissä ole mitään vikaa, sinä vain tarvitset toisinaan omaa tilaa ja rauhaa.

Jos et muuten löydä yhteystietoja niin sano miehellesi että antaa ne ja sinä itse haluat hoitaa asian ilman välikäsiä, luultavasti se auttaa sinua kohtaamaan nämä kaverit helpommin kun olet itse saanut käsitellä asian. Miehesi voi ajatella hyvää ja haluaa suojella sinua mutta jatkon kannalta sinun pitää saada asia käsiteltyä, muuten se jää kuormittamaan sinua ja saattaa aiheuttaa entistä useammin paniikkikohtauksia.

 

[lusikka]

Teillähän on oikea äijäelämän tyyssija, joten ei ihme jos sinua kyllästyttää. Vaikka olisivat kuinka ihania kavereita, niin he ovat kavereita, ei teillä asuvia perheenjäseniä, joten ei sinulta voi odottaa jatkuvaa ehtoisan emännän vastuuta. Vieras on vieras ja koti on koti. Tässä en näe mitään syytä ryhtyä olemaan ainoa, joustava osapuoli, vaan pitäähän miehesikin tajuta että kotielämää on monenlaista: toisille se tarkoittaa jatkuvaa vierasvirtaa, toisille omaa rauhaa. Jos sinä arvostat omaa rauhaa, osaat olla myös yksin, niin mitä varten sinun täytyy muuttua? Kai miehesi ymmärsi teidän mennessä yksiin, että pakettiin kuuluu myös kaikki sinussa eikä vain hänen miellyttämisensä.

Minäkin saisin paniikki-, ahdistus- ja raivokohtauksia, jos pihallamme notkuisi miehen kavereita yhtenään. Meillä jo naapuritkin puuttuisivat siihen, jos äijälauma notkuisi kesäillasta toisiin ja pitää ihan varmasti omanlaistaan mölinääkin.

Ja ihan varmasti vieraista koituu sinulle työtä, jos ei miehellekin. Ja mikä vieras toikkaroi toisen kodissa kuin omassaan? Eikö kukaan heistä tajua, että sinä todellakin haluat elää kodissasi? Tuollainen tekopirteä "etkö tule mukaan nauttimaan kivasta ilmasta" saisi minut jo hakemaan hänelle lähestymiskieltoa.

Eroa ei tarvitse heti harkita, jos teillä on näkemysero kodin käytön suhteen. Tehkää sopimus, että kavereita käy kerran viikossa tai kaksi kertaa kuukaudessa sinun puuttumatta siihen. Muu aika rauhoitetaan kodille. Lapsia ei ilmeisesti ole, joten kodin käsitys on miehelläsi vielä hieman hukassa. ne poikamiespäivät olisi pitänyt viettää jo!

 

[Jorma69]

Kuinka vanhoja olette? Ihan mielenkiinnosta kyselen vaan. Yleensä tuollainen jatkuva kavereiden kanssa hengailu kuulostaa aika teinimeiningiltä.

Minä en ainakaan jaksaisi vieraita meille kovin usein, eihän se ole mukavaa jos ei omassa kodissaan saa olla rauhassa. Liittyykö tuohon kavereiden kanssa hengailuun myös kaljoittelua? Ja kestääkö touta koko illan?

Näin aikuisena tuntuisi normaalilta että vieraita käy kerran pari viikossa, kukaan ei humallu, ja että vieraat eivät ole kauaa kerrallaan.

 

[Kais]

En minä nyt itsaria ole ajatellutkaan Mutta kirjoitin vain että jotenkin ymmärrän heitä joilla ei vain ole yhtään hyvää vaihtoehtoa vaan kaikki vaihtoehdot ovat synkkiä ja huonoja.

Itse en sinäänsä halua erota, mutta en oikein tiedä miten tästä voisi jatkaakaan. Veikkaan että mies oikeastikin voi kieltää näiden ihmisten käymisen meillä, oikeastaan totaalisesti. Ja jotenkin tuntuu että hän niin tekeekin jos vielä enemmän erolla uhkaile. Nyt olen sanonut että oikeasti haluan todella, todella, TODELLA paljon asua muualla, mutta ei sitten erosta muuten hirveästi puhuttu. Selvisi vain että hän ei halua olla ilman minua (mutta kaverit silti tärkeimpiä), eikä hän halua myydä omaa osuuttaan eikä ostaa minun osuuttani. Jonkin sortin umpikujaan siis ollaan jouduttu...

Miehelle nämä ihmiset ovat kuitenkin hirmu tärkeitä, enkä tiedä onko minulla lopulta oikeuksia kieltää heitä tulemasta meille? Sen kyllä tiedän että ihan yhtä hyvin mies voisi heitä nähdä jossain muualla kuin meillä, mutta joku juttu tuon meidän pihan kanssa vain on. Se houkuttelee näitä tyyppejä meille yhtä kovasti kuin valo ötököitä. Onhan se ihan hieno ja viihtyisä, mutta jotain rajaa!?

No hyvä ettet kuitenkaan itsaria meinaa, toivottavasti löydätte jonkin kompromissin miehen kanssa.

 

[lusikka]

Niin...
Tiedän että näin pitäisi tehdä, oikeasti tiedän. Mutta jotenkin minusta on hirveä ajatus että minun pitäisi puolet viikosta tai oikeastaan puolet koko kesästä olla lukittuna makkarissa :|

Itse en oikein noille paniikkikohtauksille voi minkään, ja minusta on jokseenkin noloa täristä, hikoilla ja itkeä jossain sohvannurkassa muiden ihmisten seurassa. Toki voin olla jossain muualla, mennä koirien kanssa patikoimaan tai jotain, mutta sekin on aika raastavaa että pitää koko ajan keksiä jotain tekemistä kun ei ole oikeutta olla omassa kodissaan...

Noita paniikkikohtauksia ei siis AINA tule, joskus on oikeastaan ihan kivaa muutaman läheisimmän yhteisen kaverin kanssa. Mutta silloin kun tuo iskee, niin sitä ei oikein voi peruakaan.

Tietysti saat paniikkikohtauksen, koska sinua ei kuunnella ja oteta vakavasti. Aivan terve reaktio miehesi itsekeskeistä käytöstä kohtaan, joten luulisi jo herran ymmärtävän miten ikävä on sinua kohtaan. Pitääkö kukaan sinun puoliasi? Tuollainen elämä saa olon tuntumaan turvattomalta ja oman ihmisarvon mitättömältä. Miehen mielestä sosiaalinen elämä on äijäporukassa hillumista, uuden pihan esittelyä, mutta jos siinä aikoisi pärjätä miehen ehdoilla olet pian syvän passiiivisuuden vallassa ja masennut lisää. Pelasta itsesi, ole tiukkana!

 

[lusikka]

Onko sinulla miehesi kavereiden puhelinnumeroita tai löydätkö heidät facebookin kautta? Laita heille viesti jossa pyydät anteeksi ja kerrot ihan rehellisesti kärsiväsi paniikkikohtauksista ja silloin sinusta ei ole seuraksi. Kerro ettei heissä ole mitään vikaa, sinä vain tarvitset toisinaan omaa tilaa ja rauhaa.

Jos et muuten löydä yhteystietoja niin sano miehellesi että antaa ne ja sinä itse haluat hoitaa asian ilman välikäsiä, luultavasti se auttaa sinua kohtaamaan nämä kaverit helpommin kun olet itse saanut käsitellä asian. Miehesi voi ajatella hyvää ja haluaa suojella sinua mutta jatkon kannalta sinun pitää saada asia käsiteltyä, muuten se jää kuormittamaan sinua ja saattaa aiheuttaa entistä useammin paniikkikohtauksia.

Ihana vastaus, hyvin humaani, mutta miten arvelet miesten sitten kohtelevan ap:ta jatkossa? Herääkö heissä suojelunhalu aurinkoisena kesäpäivänä pihamaalla ja he päättävätkin juoda vettä puoli tuntia, jonka jälkeen lähtevät omiin koteihinsa?

 

[ap.]

Kuinka vanhoja olette? Ihan mielenkiinnosta kyselen vaan. Yleensä tuollainen jatkuva kavereiden kanssa hengailu kuulostaa aika teinimeiningiltä.

Minä en ainakaan jaksaisi vieraita meille kovin usein, eihän se ole mukavaa jos ei omassa kodissaan saa olla rauhassa. Liittyykö tuohon kavereiden kanssa hengailuun myös kaljoittelua? Ja kestääkö touta koko illan?

Näin aikuisena tuntuisi normaalilta että vieraita käy kerran pari viikossa, kukaan ei humallu, ja että vieraat eivät ole kauaa kerrallaan.

Ei olla teinejä, mies aika kaukana siitä.
Itseasiassa sekin on pieni ongelma, eli itse olen jonkin verran nuorempi ja minusta illanvietto on jotain aivan muuta kuin pihalla jäkittämistä ja grillailua. Itse haluaisin että voisi mennä kaupungille, kierrellä terasseja ym. Mutta mies ja hänen kaverinsa haluavat vain istua pihassa, ovat kai liian vanhoja tuohon kesän viettämiseen kaupungissa ja terasseilla??!

Kaljoittelua tuohon liittyy, etenkin viikonloppuisin. Tosin osa näistä ovat ihan vesiselviäkin, mutta suurimmalle osalle kalja on janojuoma... Mies kuitenkin on ihan päivätöissä, joten arkisin se juominen on sitten hillitympää.

Itse en ole mikään absolutisti, mutta jotenkin ei vain innosta se siiderinjuonti silleen että mitään suunnitelmaa ei ole. Voisin hyvin aloitella pihassa, mutta sitten kun kenelläkään ei ole aikomusta lähteä liikkeelle, niin koko fiilis on vähän niinkuin latistuu. Pelkkää rahantuhlaamista minusta tuollainen pihassa jäkittäminen ja kaljoittelu

Talvella tätä pitkäaikaista ja usein tapahtuvaa kaverivirtaa ei ole (ainakaan ollut!!), mutta nyt kun porukka tuntuu olevan ihan täpinöissään tuosta meidän kaasugrillistä (vanha ja halpa, en itse käsitä mitä hienoa siinä on) niin kyllähän siinä aikaa menee kun pitää ensin vähän aikaa olla ennenkuin grilli pistetään tulille ja niin pois päin. Kyllä tuossa se 5-10 tuntia yleensä menee, etenkin jos joku päättää tuoda hauen savustettavaksi tai jotain.

 

["Hmm"]

Onko sinulla miehesi kavereiden puhelinnumeroita tai löydätkö heidät facebookin kautta? Laita heille viesti jossa pyydät anteeksi ja kerrot ihan rehellisesti kärsiväsi paniikkikohtauksista ja silloin sinusta ei ole seuraksi. Kerro ettei heissä ole mitään vikaa, sinä vain tarvitset toisinaan omaa tilaa ja rauhaa.

Jos et muuten löydä yhteystietoja niin sano miehellesi että antaa ne ja sinä itse haluat hoitaa asian ilman välikäsiä, luultavasti se auttaa sinua kohtaamaan nämä kaverit helpommin kun olet itse saanut käsitellä asian. Miehesi voi ajatella hyvää ja haluaa suojella sinua mutta jatkon kannalta sinun pitää saada asia käsiteltyä, muuten se jää kuormittamaan sinua ja saattaa aiheuttaa entistä useammin paniikkikohtauksia.

No ei tosiaankaan mitään viestejä miehen kavereille että mulla on hei paniikkihäiriö ja kaipaan omaa tilaa ja rauhaa. Voi jestas. Kyllä miehen kaverit pitäis vähintäänkin outona jos tuollaisia viestejä saisi. Siis miehet ylipäänsä. Ja naisetkin...
Kyllä se nyt menee niin, että se on ap:n keskusteltava miehen kanssa asiallisesti ja todettava tilanne ja miehen pitää se ymmärtää ja todeta kavereilleen, että aina ei voi tulla kylään. Ilman mitään sairaskertomuksia tai muita.

 

[Miekin]

No ei todellakaan ole oikein, että toinen tuo monta kertaa viikossa useiksi (5-10h!!) tunneiksi kavereita pihalle. Kyllä kerta viikkoon pitäisi riittää. Vähintääkin joka toinen päivä päätät sinä. Ne tulee teille, koska muut naiset kieltäneet toiminnan ja sinä et. Ei ole mitään outoa, jos olet sitä mieltä ettei joka kaunis päivä tarvitse tulla. Onko miehesi joko-tai mies, kun meinaa toiminnan kokonaan lopettaa? Älä anna sen kokonaan lopettaa sitä, jos se on sulle silloin tällöin ok. Aikuisessa parisuhteessa mielestäni puolison pitäisi olla tärkeämpi kuin kaverit - oletko varma, että miehellesi kaverit on tärkeämpiä ja onko se sinulle ok? Jos ei ole ok, niin mielesstäni se on syy eroon. Pidä puolesi, niin saat enemmä kunnioitustakin.