Miehen kasvatus

[Viikonloppusinkuksi?]

Minulla on pulma. Mieheni on todella surkea kasvattaja ja minulla on mitta täysi hänen poikaansa. Poika on armeijassa (18 v.), tulee joka viikonloppu kotiin, pitää bileitä, melskaa, juopottelee ja valtaa koko talon. Olen isälle sanonut tästä jo monta kertaa, että jos ei pistä lastaan kuriin, jää tämän kanssa kaksin. Lupailee ja ehkä sanookin jotain, mutta ei pidä kiinni vaatimuksista, ei pidä minun puoliani, minulla ei ole mitään tilaa enää siellä viikonloppuisin.

Nyt hermostuin lopullisesti ja sanoin pysyväni poissa sieltä viikonloput tästä lähtien. En enää voi laittaa ehtoja, kun aikaisemmat uhkailuni eivät ole tehonneet. Pari kertaa olen lähtenytkin, hotelliin tai kylään, kun olen väsynyt siihen elämään.
Viikolla meillä on mukavaa, mutta vihaan nykyään viikonloppuja. Voisihan sitä ajatella, että aika hoitaa, mutta en usko siihenkään. Eiköhän se poika roiku siellä sitten joka päivä, kun intti on ohi.

Viikolla omat päätökseni tuntuvat ihan järjettömiltä, mutta perjantaina taas pinna alkaa kiristymään. Eikö olekin niin, että jonkun tässä kuviossa on pidettävä mitä sanoo eli jos uhkaan olla pois viikonloput, on minun niin tehtävä, vaikka miten typerältä tuntuisi?
Hotelli on aika kallis, mutta mistähän löytäisin kohtuuhintaisen vuokrakämpän perjantai-illasta maanantaiaamuun?

Haluaisin kuitenkin kokeilla tätä, vaikka lopullinen lähteminen taitaa ollakin edessä.
Pojalle en minä voi sanoa mitään, se on jo käynyt selväksi. Hän ei usko ja kantelee heti äidilleen, jos jotain sanon eikä isäkään siitä pidä.

Antakaa mulle palautetta, kun märehdin tätä tässä yksikseni, kiitos.

 

[voi voi sääli]

Sinuahan kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mikset ole jo paaaljon aikaisemmin tehnyt selväksi että kotinne on myös sinun kotisi ja siellä ei toisten kakarat hillu ! Tällaista juuri seuraa kun "lapset menevät kaiken edelle".
Minä lähtisin ja lujaa!!!

 

[voi voi sääli]

Sinuahan kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mikset ole jo paaaljon aikaisemmin tehnyt selväksi että kotinne on myös sinun kotisi ja siellä ei toisten kakarat hillu ! Tällaista juuri seuraa kun "lapset menevät kaiken edelle".
Minä lähtisin ja lujaa!!!

 

[n48]

Sinuahan kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mikset ole jo paaaljon aikaisemmin tehnyt selväksi että kotinne on myös sinun kotisi ja siellä ei toisten kakarat hillu ! Tällaista juuri seuraa kun "lapset menevät kaiken edelle".
Minä lähtisin ja lujaa!!!

No kai se tämän lapsenkin koti on?

 

[voi voi sääli]

Sinuahan kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mikset ole jo paaaljon aikaisemmin tehnyt selväksi että kotinne on myös sinun kotisi ja siellä ei toisten kakarat hillu ! Tällaista juuri seuraa kun "lapset menevät kaiken edelle".
Minä lähtisin ja lujaa!!!

No kai se tämän lapsenkin koti on?

Jos kerran vastakkainasetteluun lähdetään niin miltä se näyttäisi jos "nyksä" käyttäytyisi niin kuin poika tekee ? Ryyppäisi ja melskaisi kaikki viikonloput, "valtaisi" koko talon eikä ehkä siivoaisi jälkiään... Todettaisiinko silloinkin että "no sehän on hänen kotinsa" ???

 

[Viikonloppusinkuksi?]

Mitä se kotielämä sitten kenellekin on? Onko joka viikonlopun kaljanhuuruinen elämä ihan ok ja normaalia ja tulisi sallia? Olenko minä liian tiukkapipo ja ymmärtämäton?
Tosiasia kuitenkin on se, että en siihen elämäntapaan sovi enkä ala, mieluummin lähden. Haluan levätä, ulkoilla, tehdä käsitöitä, leipoa, katsoa elokuvia, tavata aikuisia ihmisiä. Näistä onnistuu ulkoilu, muut on vähän niin ja näin. En kehtaa pyytää kavereitani sinne Ryysyrantaan.

 

[Sanasta miestä ja naista]

"Lapsi" on täysi-ikäinen ja armeijassa. Kyllä hänellä pitäisi olla jo teinimurrosikä takanapäin. Aivot ovat jo kokonsa älykapasiteettinsa puyolesta valmiit, joten kyllä häneltä voi vaatia sen mukaista käytöstäkin.

Vaikuttaa ihan siltä, että kaveri rellestää tahallaan, koska se sallitaan. Enää tuonikäistä kollia ei voi kasvattaa, mutta häneltä voi vaatia aikuista käyttäytymistä ja toisten perheenjäsenten kunnioittamista. Sitähän hän ei nykyisellään lainkaan tee.

Pojan pitäisi tajuta, että tämä koti ei ole enää sillä tavoin hänen kotinsa, kuin lapsena. Se on sinun ja hänen isänsä koti, jota tulee kunnioittaa. Siellä käyttäydytään asiallisesti eikä aiheuteta häiriötä.

Merkit tulevasta elämästä eivät näytä kaksiselta. Kun isä on lepsu, poika ei tule vielä vuosiin lähtemään sieltä mihinkään, ei liioin muuta tapojaan muuten kuin pakon edessä.

Näen kaksi vaihtoehtoa:
Sinä hommaat oman asunnon ja olet siellä silloin kun siltä tuntuu tai muutat kokonaan. Visiteeraat sitten miehen luona.
Tai
Poika muuttaa omilleen, jollei oikeasti muuta käytöstään ja tapojaan.

Teidän tupa, teidän lupa ja tavat.

 

[äippä66]

Eikö isää häiritse pojan rellestys? Vai onko isä jäänyt poikansa tossun alle, eikä uskalla tarttua ongelmaan siinä pelossa että poika laittaa välit poikki?

Ongelman purkaminen vaatii ensihätään mieheltä ymmärrystä siihen, että pojan käytös ei ole oikein ketään kohtaan, ei edes poikaa itseään.

 

[ABAX]

Ongelman ydin taitaa olla tuossa uusioperhekuviossa.
Pojan käytöksen purkautuminen tuollaisena on tietenkin varsin ikävää, mutta ne pohjatyöt olisi varmasti pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

Mutta toisin kuin "sanasta miestä ja naista" sanoo, kotinne on ehdottomasti myös pojan koti. Ei 18-vuotiasta kotoaan voi ajaa omilleen, ilman asuntoa ja työtä.

Veikkaan kyllä, että parisuhteessakaan ei kaikki ole kunnossa, jos tilanne on päässyt karkaamaan tuollaiseksi.

 

[Viikonloppusinkuksi?]

Isä on jäänyt pojan tossun alle ja todellinen isäntä talossa on poika.
Ensin pitäisi kasvattaa isä isäksi, mutta luulen pojan olevan jo ns. pilalla ja tilanteen toivoton. Joskus isä räjähtää ja huutaa naama punaisena, mutta niillä esityksillä ei ole mitään vaikutusta, koska hän ei pidä uhkauksiaan.

Enhän minäkään ole pitänyt lähtöuhkauksiani ennen, mutta nyt ajattelin, että on aika jonkun pitää mitä sanoo. Ja koska paha olo on jo liian suuri sietää tilannetta.
Mutta siltikin mietin, vaadinko liikoja, näinkö normaali elämä meneekin?

 

[äippä66]

Piti vielä sanomani, että isä tekee pojalleen melkoisen karhunpalveluksen salliessaan tällaisen käytöksen omassa kodissaan. Holtiton käytös kostautuu vielä monessa tilanteessa jos asioihin ei ajoissa saada otetta.

 

[raiza]

En sallisi omankaan lapsen juopottelua kotonani viikonloppuna, joten en hyväksyisi sitä miehenikään lapselta. Tiukka kielto, koti on kaikkien koti, eikä siellä kukaan, siis ei kukaan, saa juopotella, jos toiset eivät sitä halua.

Poika on täysi-ikäinen, menkään kaupungille juopottelemaan, jos se on välttämätöntä. Tee tämä asia täysin selväksi miehellesi ja myös hänen pojalleen, molemmille samanaikaisesti.

 

[Viikonloppusinkuksi?]

En sallisi omankaan lapsen juopottelua kotonani viikonloppuna, joten en hyväksyisi sitä miehenikään lapselta. Tiukka kielto, koti on kaikkien koti, eikä siellä kukaan, siis ei kukaan, saa juopotella, jos toiset eivät sitä halua.

Poika on täysi-ikäinen, menkään kaupungille juopottelemaan, jos se on välttämätöntä. Tee tämä asia täysin selväksi miehellesi ja myös hänen pojalleen, molemmille samanaikaisesti.

Niin teenkin, mutta tiedän häviäväni tämän selväksi teon. Siksi etsin ensin sen asunnon, onneksi niitä on runsaasti tarjolla.

 

[äippä66]

Ap, sinä et todellakaan vaadi liikoja! Koti on koti ja siellä on saatava elellä rauhassa. Toivottavasti saatte asian kuntoon, tuommoinen on oikeasti kamalaa

 

[Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!]

Poikasi on 18-vuotias, siis täysi-ikäinen lain mukaan. Ilmoita hänelle ehdot mustaa valkoisella, joita noudattamalla hän saa asua vielä vanhempiensa kotona. Jos ehdot eivät pojalle kelpaa, anna hänelle kuukausi aikaa etsiä oma asunto ja sen jälkeen vaihdat lukot. Pojan on aika kasvaa aikuiseksi ja teet hänelle karhun palveluksen antamallä hänen jatkaa sikailuaan.

 

[välikysymys]

Missä tämän pojan äiti on?

 

[Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!]

Ai anteeksi, huomasin vasta nyt, että kyse ei olekaan sinun pojastasi, vaan miehesi pojasta.. tässä tilanteessa suosittelen sinua hankkimaan kokonaan oman asunnón. Ei mitään viikonloppukämppää, vaan oma asunto. Halutessasi voit jatkaa seurustelua miehen kanssa. Jos taas koet, ettei seurustelu tule kyseeseen, vaan haluat elää ja asua yhdessä miehesi kanssa, siinä tapauksessakin hankkisin oman asunnon ja ottaisin eron miehestä. Ilmoita miehelle, että sinä lähdet ja teidän suhteenne on ohi. Jos hän rakastaa sinua ja tahtoo jatkaa suhdettanne, pistäköön pojan kuriin ja laittakoon kotielämän järjestykseen. Jos hän ei sitä vuoksesi tee, et menetä muuta, kuin onnettoman tossukkamiehen, jonka perään ei kannata edes itkeä. Jos hän kuitenkin ilmoittaa laittavansa asiat kuntoon ja haluaa sinut takaisin kotiin, niin muutat takaisin vasta sitten kun olet viikonloppukyläilyllä saanut nähdä omin silmin, että tilanne on todella muuttunut.

Älä uhkaile miestä erolla, ennen kuin olet jo hankkinut oman asunnon, sillä lukuisisten uhkailujesi jälkeen mies ei kuitenkaan ota sinua tosissaan. Hanki oma asunto kaikessa hiljaisuudessa ja ilmoita miehelle muuttopäivänä, että nyt riitti; hän on kyllä saanut jo tilaisuutensa tehdä asialle jotain, mutta ei ilmeisestikään ole välittänyt tehdä yhtään mitään.

Mies kuulostaa onnettomalta tohvelieläimeltä ja poika raivostuttavalta ylikasvaneelta kakaralta. Miksi haluaisit jäädä sellaisten ihmisten sekaan? Tiedän, että sivusta on aina helpompi sanoa, mutta ehkä parasta olisi jättää koko fiasko taakseen, etsiä se oma koti ja uusi mies, sellainen, joka on MIES, eikä tohvelieläin.

 

[odotelkaa rauhassa]

Oliko poika myös jo ennen inttiä samanlainen?

Mietin vaan, että joillekin voi armeija-aika ottaa koville ja sitten "rentoudutaan" niin että oksat pois kun viikonloppu koittaa kun koko viikon on pomppinut toisten käskyn mukaan. Uskon itse että tuo meno rauhoittuu kunhan siviili koittaa.

Oma poikani kertoi vasta nyt, 25-vuotiaana, miten koville intti otti, ei koskaan silloin puhunut. Nyt hän on kertonut miten turhautunut oli siellä, hänen mielestään touhu oli ihan älyttömän lapsellista ajan tuhlausta. Teki siellä kyllä hyvin kaiken minkä teki ja käskettiin mutta sanoi ettei enää menisi eikä olisi mennyt jos olisi tiennyt miten siellä on turhauttavaa viettää vuosi elämästään kuskaamalla "herroja" mustalla autolla ja hyppiä ja juosta joidenkin typerien käskyjen mukaan kun olisi voinut senkin vuoden tehdä jotain hyödyllistä. Vähän Rokan Anttia.

 

[Viikonloppusinkuksi?]

Poika oli kyllä samanlainen ennenkin, mutta aikuisuus (?) on mahdollistanut tämän kaljottelun. Ei hän ennenkään välittänyt pätkääkään muiden toiveista, kavereita notkui pitkin taloa yötä päivää.

Poika ei vietä juurikaan aikaa äitinsä luona, vaikka puhuukin äidistä ylistävään sävyyn minua mollaten. Vähän ristiriitaista käytöstä.

Eipä tässä vaihtoehtoja juuri näy, harmi.

 

[RUK]

...hänen mielestään touhu oli ihan älyttömän lapsellista ajan tuhlausta. Teki siellä kyllä hyvin kaiken minkä teki ja käskettiin mutta sanoi ettei enää menisi eikä olisi mennyt jos olisi tiennyt miten siellä on turhauttavaa viettää vuosi elämästään kuskaamalla "herroja" mustalla autolla ja hyppiä ja juosta joidenkin typerien käskyjen mukaan kun olisi voinut senkin vuoden tehdä jotain hyödyllistä...

Miksi poika ei mennyt sivariksi, jos on tuollainen surkea ruikuttava luuseri? Oikeassa sodassa tuollaiset lusmut menevät käpykaartiin ja sitten kiinnisaataessa ammutaan!

 

[Vanha Noita]

16-vuotias vielä kapinoi, mutta kyllä 18-vuotiaalta voi odottaa käytöstapoja, jos niitä on "opetettu".

"Opettamisena" pidän esimerkkiä ja vastavuoroisuuden periaatetta. Minä paapon ja hoidan ja lellin lapsiani, mutta nyt aikuiset poikani käyttäytyvät minua kohtaan liikuttavan hyvin ja pienetkin paapovat minua, kun huomaavat minulla siihen olevan tarvetta.

Teidänkin perheen poika on "opetettu" esimerkin voimalla. Jokainen lapsi on.

 

[Ei oppi ojaan kaada]

16-vuotias vielä kapinoi, mutta kyllä 18-vuotiaalta voi odottaa käytöstapoja, jos niitä on "opetettu".

"Opettamisena" pidän esimerkkiä ja vastavuoroisuuden periaatetta. Minä paapon ja hoidan ja lellin lapsiani, mutta nyt aikuiset poikani käyttäytyvät minua kohtaan liikuttavan hyvin ja pienetkin paapovat minua, kun huomaavat minulla siihen olevan tarvetta.

Teidänkin perheen poika on "opetettu" esimerkin voimalla. Jokainen lapsi on.

No voe helevata tätä oman hännän nostamista ja tekopyhyyttä. "opetitko" lapsen rattijuopoksi?

 

[hehheh :D]

Minulla on pulma. Mieheni on todella surkea kasvattaja ja minulla on mitta täysi hänen poikaansa. Poika on armeijassa (18 v.), tulee joka viikonloppu kotiin, pitää bileitä, melskaa, juopottelee ja valtaa koko talon. Olen isälle sanonut tästä jo monta kertaa, että jos ei pistä lastaan kuriin, jää tämän kanssa kaksin. Lupailee ja ehkä sanookin jotain, mutta ei pidä kiinni vaatimuksista, ei pidä minun puoliani, minulla ei ole mitään tilaa enää siellä viikonloppuisin.

Nyt hermostuin lopullisesti ja sanoin pysyväni poissa sieltä viikonloput tästä lähtien. En enää voi laittaa ehtoja, kun aikaisemmat uhkailuni eivät ole tehonneet. Pari kertaa olen lähtenytkin, hotelliin tai kylään, kun olen väsynyt siihen elämään.
Viikolla meillä on mukavaa, mutta vihaan nykyään viikonloppuja. Voisihan sitä ajatella, että aika hoitaa, mutta en usko siihenkään. Eiköhän se poika roiku siellä sitten joka päivä, kun intti on ohi.

Viikolla omat päätökseni tuntuvat ihan järjettömiltä, mutta perjantaina taas pinna alkaa kiristymään. Eikö olekin niin, että jonkun tässä kuviossa on pidettävä mitä sanoo eli jos uhkaan olla pois viikonloput, on minun niin tehtävä, vaikka miten typerältä tuntuisi?
Hotelli on aika kallis, mutta mistähän löytäisin kohtuuhintaisen vuokrakämpän perjantai-illasta maanantaiaamuun?

Haluaisin kuitenkin kokeilla tätä, vaikka lopullinen lähteminen taitaa ollakin edessä.
Pojalle en minä voi sanoa mitään, se on jo käynyt selväksi. Hän ei usko ja kantelee heti äidilleen, jos jotain sanon eikä isäkään siitä pidä.

Antakaa mulle palautetta, kun märehdin tätä tässä yksikseni, kiitos.

Näin ne nuoret tekkeepi: kaljottelee, bilettää, kusee ja piereksii sohvalla TV:tä katsellen haisten välillä vanhalle viinalle. Koita vaan kestää: otit miehen ja sait koko paketin

 

[juuri päinvastoin]

...hänen mielestään touhu oli ihan älyttömän lapsellista ajan tuhlausta. Teki siellä kyllä hyvin kaiken minkä teki ja käskettiin mutta sanoi ettei enää menisi eikä olisi mennyt jos olisi tiennyt miten siellä on turhauttavaa viettää vuosi elämästään kuskaamalla "herroja" mustalla autolla ja hyppiä ja juosta joidenkin typerien käskyjen mukaan kun olisi voinut senkin vuoden tehdä jotain hyödyllistä...

Miksi poika ei mennyt sivariksi, jos on tuollainen surkea ruikuttava luuseri? Oikeassa sodassa tuollaiset lusmut menevät käpykaartiin ja sitten kiinnisaataessa ammutaan!

Eiköhän jokainen keskimääräistä suuremmilla järjenlahjoilla varustettu ole aika lailla tuota mieltä armeijasta. Myös RUKin käyneissä on näitä, monia. Kyseenalaistajien ja itsenäisesti ajattelevien avulla kaikki organisaatiot kehittyvät. Nimenomaan systeemin "ideologian" sataprosenttisesti hyväksynnät ovat sitä parasta tykinruokaa. Kriittiset ja pohtivaiset hoitavat sitten johtamisen...

 

[eräsperäs]

Antakaa mulle palautetta, kun märehdin tätä tässä yksikseni, kiitos.

No ei tuollaista menoa jaksaisi kukaan, ymmärrän sinua täysin.

Kuulostaa siltä että tie pojan isän kanssa tässä kasvatusasiassa on kuljettu loppuun, eikä sanomisillasi ole mitään merkitystä.

Suosittelen sinua muuttamaan omillesi ja jatkatte seurustelua miehesi kanssa siltä pohjalta.