V
Viikonloppusinkuksi?
Vieras
Minulla on pulma. Mieheni on todella surkea kasvattaja ja minulla on mitta täysi hänen poikaansa. Poika on armeijassa (18 v.), tulee joka viikonloppu kotiin, pitää bileitä, melskaa, juopottelee ja valtaa koko talon. Olen isälle sanonut tästä jo monta kertaa, että jos ei pistä lastaan kuriin, jää tämän kanssa kaksin. Lupailee ja ehkä sanookin jotain, mutta ei pidä kiinni vaatimuksista, ei pidä minun puoliani, minulla ei ole mitään tilaa enää siellä viikonloppuisin.
Nyt hermostuin lopullisesti ja sanoin pysyväni poissa sieltä viikonloput tästä lähtien. En enää voi laittaa ehtoja, kun aikaisemmat uhkailuni eivät ole tehonneet. Pari kertaa olen lähtenytkin, hotelliin tai kylään, kun olen väsynyt siihen elämään.
Viikolla meillä on mukavaa, mutta vihaan nykyään viikonloppuja. Voisihan sitä ajatella, että aika hoitaa, mutta en usko siihenkään. Eiköhän se poika roiku siellä sitten joka päivä, kun intti on ohi.
Viikolla omat päätökseni tuntuvat ihan järjettömiltä, mutta perjantaina taas pinna alkaa kiristymään. Eikö olekin niin, että jonkun tässä kuviossa on pidettävä mitä sanoo eli jos uhkaan olla pois viikonloput, on minun niin tehtävä, vaikka miten typerältä tuntuisi?
Hotelli on aika kallis, mutta mistähän löytäisin kohtuuhintaisen vuokrakämpän perjantai-illasta maanantaiaamuun?
Haluaisin kuitenkin kokeilla tätä, vaikka lopullinen lähteminen taitaa ollakin edessä.
Pojalle en minä voi sanoa mitään, se on jo käynyt selväksi. Hän ei usko ja kantelee heti äidilleen, jos jotain sanon eikä isäkään siitä pidä.
Antakaa mulle palautetta, kun märehdin tätä tässä yksikseni, kiitos.
Nyt hermostuin lopullisesti ja sanoin pysyväni poissa sieltä viikonloput tästä lähtien. En enää voi laittaa ehtoja, kun aikaisemmat uhkailuni eivät ole tehonneet. Pari kertaa olen lähtenytkin, hotelliin tai kylään, kun olen väsynyt siihen elämään.
Viikolla meillä on mukavaa, mutta vihaan nykyään viikonloppuja. Voisihan sitä ajatella, että aika hoitaa, mutta en usko siihenkään. Eiköhän se poika roiku siellä sitten joka päivä, kun intti on ohi.
Viikolla omat päätökseni tuntuvat ihan järjettömiltä, mutta perjantaina taas pinna alkaa kiristymään. Eikö olekin niin, että jonkun tässä kuviossa on pidettävä mitä sanoo eli jos uhkaan olla pois viikonloput, on minun niin tehtävä, vaikka miten typerältä tuntuisi?
Hotelli on aika kallis, mutta mistähän löytäisin kohtuuhintaisen vuokrakämpän perjantai-illasta maanantaiaamuun?
Haluaisin kuitenkin kokeilla tätä, vaikka lopullinen lähteminen taitaa ollakin edessä.
Pojalle en minä voi sanoa mitään, se on jo käynyt selväksi. Hän ei usko ja kantelee heti äidilleen, jos jotain sanon eikä isäkään siitä pidä.
Antakaa mulle palautetta, kun märehdin tätä tässä yksikseni, kiitos.